En tiedä, kuinka tarpeellinen höyläpenkki lopulta keittiössä on, mutta siinä se nyt tosiaan seistä tönöttää ja tuntuu, että se olisi ollut siinä aina! Eilen jo blogin Facebook-seinälle laitoinkin kuvan mun uudesta keittiöapulaisesta, joka tosiaan kannettiin ulkovaraston vintiltä nyt suoraan keittiöön. Idea tuli jo viime talvena/aikaisin keväällä, yhdestä sisustuslehdestä, jossa oli (tosin sellainen kaunis täysin entisöity ja sileäpintainen) höyläpenkki olkkarin sivutasona. Käytiin katsomassa tätä tuolla varastossa silloin, mutta pimeässä oli mahdoton hahmottaa penkin kuntoa, ja se tuntui jotenkin vielä paljon enemmän elämää nähneeltä. Taisi äiti ja isä taas hetken mielessään eilen huokaista, kun illan päätteeksi tarvittiin kantoapua, jotta höyläpenkki saadaan keittiöön.

Penkin iästä kertoo jo ihan sen korkeuskin, tämä on nimittäin matala kuin mikä (puoleen reiteen), vaikka aikuisten käyttöön tehty onkin. Ergonomisesti tästä ei siis ole keittiöön työtasoksi, mutta korkeus on täydellinen ikkunan eteen, ja siinä se saa nyt olla möllöttää yrttiruukkujen alla. Jalassa on vielä tuollainen näppärä hyllytaso, johon mahtuu sisustuslehdet sievään nippuun.

Voihan tälle tietty joskus keksiä jotain ihan oikeaa työtäkin, mutta onpa se ihan kiva vain pöytänäkin. Nyt tuntuisi hassulta vaihtaa postimerkin kokoinen pikkupöytä takaisin ikkunan eteen. Tämä massiivinen ratkaisu miellyttää omaa silmääni ihan valtavasti. Ja tukeva se on ainakin kuin mikä!

Ei lainkaan hassumpi tämä apulainen!

Huisia uutta viikoa!

Voi jestas! Ehdin jo luulla, etten näkisi tätä päivää ikinä! Siis listoja paikallaan. No, nyt niitä voisi tuijotella vaikka lopun iltaa. Just täydelliset, eikä purut ja villatkaan enää pynkää esiin seinän ja lattian välistä. Tämä tietää myös hurjasti siistimpää kotia ja tietty ihan hitosti siistimpää fiilistä!

Ilman vanhempieni apua ei kyllä olisi tästäkään selvitty. Kahden pienen lapsen kanssa joka hemputin kulman miettiminen ja listojen paikalleen passaaminen kun on jonnin verran työlästä. Varsinkin kun ei ole mikään alan ammattilainen. Vielä maalia pintaan, ja ne on ihan täydelliset.

Joitakin paikkoja pitää nyt lattiasta vielä maalata, kun en ole aikoinaan sutinut ihan nurkkiin asti, ja myös kynnyslistat saavat vielä lattiamaalin ylleen. Kattolistat suditaan samalla maalilla, kuin katot on maalattu, ja oviin ja karmeihin käytetään sitten eri sorttia. Maalaamisen jälkeen myös nuo listojen koristukset tulevat paremmin esiin, mutta jalkalistan kauneus nyt näkyy aika hyvin tuossa muurin ympärillä.

Turha varmaan sanoa, että olen aika huikean onnellinen tämän sunnuntain jäljiltä.

Mutta nyt iltapuuhailuja, ja sitten pensseli käteen kun talo vähän hiljenee. Suloista sunnuntai-iltaa myös teille!

Pöh, minä tänne eilen ehtinytkään. Asioilla juoksemiseen meni koko ilta, ja melkein voisi sanoa, että ihan sen vuoksi, että taas lähdettiin merta edemmäs kalaan. Se oikea karmi-/peitelista löytyi nimittäin sieltä samasta aarreaitasta kuin the jalkalistakin. Mahtava paikka perinnerakentajalle tai -remontoijalle. Palvelun henki on, ”sitä, mitä ei ole, sitä tehdään”.

Että onhan tossa nyt puhdetta seuraaviksi viikoiksi. Ei pitäisi käydä aika pitkäksi.

Alla kuva siitä unelmieni jalkalistasta. Siellä se oli vanhassa aitassa satojen serkkujensa kanssa, mutta haravoiva silmäni osui juuri siihen oikeaan. Rakkautta ensi silmäyksellä! Etsimiseen ei mennyt kuin 20 sekuntia, kun päästiin oikeaan paikkaan. Se vähän kuin huusi nimeäni!

Tänään nautiskellaan kuitenkin myös jalkapallosta; Äidit vastaan pojat tempaus. Kunpa kunto kestäisi! 🙂

Ihanaa viikonloppua!