Tiedättekö sen mahtavan tunteen, kun ihan ykskaks yllättäin tarjoutuu mahdollisuus viettää aikaa ihan vain itsensä kanssa? Myönnän, etten aina osaa nauttia tilaisuudesta, ihan siten kuin ehkä haaveilen, mutta tänään pääsin aika lähelle ihan täydellistä omaa aikaa.
Te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään, tiedätte, että nautin suuresti hiljaisuudesta ja yksinolosta. Mulle on suurta luksusta olla yksin kotona, hipsutella hiljaa villasukissani ja nauttia omasta seurastani. Siitä, ettei kukaan pyydä, käske tai muuten vaadi huomiotani. Veikkaisin, että samasta fiiliksestä nauttii, ainakin osittain, moni muukin pienten lasten äiti. Niin paljon kuin sitä lapsiaan rakastaakin ja nauttii yhteisestä ajasta perheensä kanssa, on joskus ihan taivaallista olla vain yksin.
Koska Klaara vietti aamupäivän isänsä seurassa, otin ilon irti pienestä breikistäni. Kävin kaupassa ja tein itselleni ruokaa, josta itse pidän, ja joka korvasi taas kerran kiireeseen unohtuneen aamupalani. Ostin itselleni sisustuslehden, valmistin lasillisen kahvia ja nostin jalat pöydälle. Oih, kylläpä teki hyvää! Itse asiassa niinkin hyvää, että silmät painuivat kiinni.
Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, ettei maailma kaadu ja arki mene pilalle, vaikka joskus ottaisikin vähän rennommin kun siihen aukeaa tilaisuus. Ennen käytin kaikki omat hetkeni siihen, että siivosin ja pyykkäsin, kun sai kerrankin tehdä ihan rauhassa. Podin huonoa omaatuntoa, jos en ollut tehokas ja suorittanut tehtäviäni. No, oppia ikä kaikki!
Ps. Tässä sisustuslehteä selatessa pohdin samalla noita sisustuksen tyylisuuntia. Käykää ihmeessä osallistumassa keskusteluun tuolla Sisustustyyli hukassa! -postauksen kommenttiboksissa, jos ette niin ole vielä tehneet. Koitan tällä viikolla koota kommenttienne pohjalta jonkinlaisen yhteenvedon. Muistetaan kuitenkin, että siellä ei ole oikeaa tai väärää vastausta, vaan jokainen saa kokea asiat juuri siten kuin luontevimmalta tuntuu! 🙂
Loistavaa uutta viikkoa!
