Vaikka tykkäänkin värikkäistä daaliakimpuista, ei näissä suurissa valkoisissa ’fleurel’ -daalioissakaan mitään vikaa ole. Ne toimivat ihanasti ihan yksitellenkin, mutta kun ulkona kypsyy yhtä aikaa monta valkoista kukkaa, pitää maljakkoon tietenkin leikata koko kimpullinen. Aika komea viikonloppukimppu noista syntyikin.

Meidän rauhalliseen viikonloppuun on mahtunut ravintolapäivää ja yksi vähemmän rauhallinen, mutta sitäkin jännittävämpi pelireissu. Isovanhempien treffailua, ystävien näkemistä ja ihan vain yhteistä aikaa. Mahdollisesti viimeisistä helteistä on yritetty nauttia myös, sillä ajatus kylmyydestä on oikeastaan alkanut jo hieman pelottaa. Samoin ajatus pimeydestä. Se, ettei aamulla saakaan energiaa valosta ja päivät lyhenevät.

Netflixistä aloitin Alta Marin eli Aavan Meren kolmannen kauden, jota olen säästänyt juurikin näihin erityisiin kotoiluhetkiin. Lauantai-iltana menikin yli kolme jaksoa, koska kausi on taas ihan yhtä koukuttava kuin kaksi edellistä. Samalla virittelin itseni käsityömoodiin, josko neulominen toisi syksyyn sitä sellaista oikeanlaista rentoa olemista. Hyggeilyä. Onneksi Aavan meren jänniä jaksoja jäi vielä seuraavillekin viikonlopuille, joten pystyn hyvin jatkamaan harrastustani. 🙂

Tuon pikkuryijyn ostin kirppikseltä yhtä aikaa taidegrafiikan kanssa. Hintaa ihanuudella oli kokonaista seitsemän euroa, joten pesulalasku oli tässä se hintavampi osuus. Ryijy on kuitenkin niin ihana, että voisin katsella sitä pidempäänkin. Ihan täydelliset värit! Ajattelin oikeastaan laittaa sen johonkin korituoliin pehmikkeeksi tai sitten sen voisi kursia kokoon noin kaksinkerroin tyynynpäälliseksi. Seinälle en jostain syystä oikein osaa sitä kuvitella.

Vaikka kesä onkin jatkunut yhä, huomaan, että sellainen pesänrakentamisvietti on taas alkanut hiljalleen hiipiä mieleen. Varautuminen siihen, että pimeys sulkee taas ennen pitkää kotiin. Koska haluan asennoitua tulevaan kuitenkin positiivisesti, kaikki lempeät aseet tuleekin ottaa käyttöön. Kukkia, kynttilöitä ja villasukkia. Arjen luksusta.

Suloista sunnuntai-iltaa ja energistä uuden viikon aloitusta!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Lindex & Indieplace

---

Ekaluokka  aloitettu ja kaksi ensimmäistä koulupäivää takana. Fiilis on korkealla, opettaja tosi kiva ja oma aapinen tietenkin tämän hetken tärkein aarre. Hassultahan se tuntuu, että oma vauvakin on jo koululainen, mutta minkäs teet. Vuodet vierivät, eikä auta kuin vieriä mukana!

Vaatekaappien läpikäyminen kuuluu meillä kesäloman loppupuolelle kuin kaneli joulupuuroon. Liian pienet ja rikkinäiset vaatteet kierrätykseen ja sitten tarvelistaa kirjoittamaan. Esikoisen kohdalla vaatejutut on jo hieman erilaista, mutta tämän ekaluokkalaisen kohdalla vaatteita hankitaan pääasiassa kahdesti vuodessa ja yleensä se uuden tarve on suurin juuri näin syyskesällä kun vanhat puntit ovat jääneet auttamattomasti liian lyhyiksi.
Tänäkin vuonna löysimme Lindexiltä nättejä ja käytännöllisiä arkivaatteita, joilla koulu on kiva pyöräyttää käyntiin. Pikkutyttöjen mallistossa värit ja kuosit ovat vielä selkeästi lapsekkaita ja materiaalit taipuvat leikkiin. Yhdessä kun valitaan ne mieleiset vältytään myös hutiostoksita.
Julkaisu on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lindexin kanssa ja postauksen lopusta löydät arvonnan!

Hankimme pieneksi jääneiden vaatteiden tilalle uutta aina harkiten ja tarpeeseen. Se kuinka monet sukat, pikkuhousut ja teepaidat pieni koululainen tarvitsee, riippuu tietenkin paljolti myös siitä kuinka usein pyykkiä pestään. Hankittavien vaatteiden pitää kuitenkin täyttää myös muutama kriteeri ja niitä ovat mukavuus, käytännöllisyys, tarkoituksenmukaisuus, ulkonäkö sekä hinta ja ekologisuus. Ihan yhtälailla kuin ruokakauppaan mentäessä, vaatekaupoillekin kannattaa ottaa mukaan ostoslista johon todellinen tarve on määritetty.

Lindexiltä syysvaatteet kannattaa hankkia juuri nyt, sillä Back to school -tarjouksella saat 20 % alennusta kaikista lastenvaatteista! Tarjous koskee lasten- ja vauvanvaatteita, ja se on voimassa 23. elokuuta asti (verkkokaupassa ja myymälöissä). Tarjous koskee myös aletuotteita, mutta sitä ei voi yhdistää muihin tarjouksiin.

Totuin aikoinaan ostamaan esikoiselle niin monia collegehousuja, että en tahtonut lainkaan ymmärtää, miksi niitä ei voisi tyttökin käyttää. Kunnes sitten joskus siirsin eteenpäin käyttömättömiä housupareja tajusin, että tilalle on keksittävä jotakin muuta. Pehmeää, joustavaa ja lämmintäkin alaosaa kun tarvitaan Suomen olosuhteissa liki koko lukuvuoden ajan. Yksi ehdottomasti parhaista lastentuotteista Lindexillä onkin nuo paksut, polvista vahvistetut legginsit! Housut ovat helpot pukea ja riisua ja säädettävä vyötärö on loistavaa plussaa.

Mukavien ja monikäyttöisten housujen lisäksi meillä koululaisen perusvaatetukseen kuuluu t-paidat ja mukavat pitkähihaiset, mekot tai tunikat. Talvella t-paidat saavat olla aika tavallisia aluspaitoja, mutta lämpimillä ilmoilla on kiva käyttää jotakin pientä extraa. Vinkeät kääntöpaljetit ovat edelleen pikkutyttöjen mieleen ja meillekin päätyi pupukuviollinen paljettipusero. Klaaran mielestä se on maailman ihanin ja siksi myös luonnollinen valinta ensimmäiselle koulupäivälle.

Älyttömän käytännöllinen ja mukava vaate on myös huputon collegetakki. Huput tuottavat aina takin alla ongelmia ja lasten on vaikea saada ne sopimaan kerrospukeutumiseen. Jakkumainen takki on helppo ja lämpöisinä päivinä se toimittaa vielä takin virkaa.

Tarvelistalta löytyy joka syksy myös ne tavalliset sukat ja pikkarit ja näiden lisäksi sitten hankitaan mahdollisesti jotakin extraa, kuten hiuspampuloita.  Kun vaatekaapissa vallitsee jonkinlainen omanlaisensa tyyli, vaatteet on helposti yhdisteltävissä ja muutamasta vaatteestakin saa kasaan jo monta erilaista asukokonaisuutta.

Lindexin pesunkestävä merkkaustussi meillä löytyy niin keittiöstä kuin eteisestäkin, jotta vaatteiden nimikointi onnistuu kiireisenäkin aamuna.

Voita 50 euron Lindex -lahjakortti!

Mitä teidän tarve- tai ostoslistalla on näin koulujen ja eskarien alkaessa? Mitkä ovat teidän perheen lasten must have-tuotteet? Jätä vastauksesi kommenttiboxiin perjantaihin 21.8. mennessä ja olet mukana lahjakortin arvonnasta. Arvonnan säännöt löydät täältä.

Ihanaa alkavaa viikonloppua jokaiseen perheeseen! 💜

Kuten tiedätte, minä pidän arjesta. Ihan oikeasti pidän. Olen myös viime päivinä miettinyt paljon arjen käsitettä. Rutiineja, kaavoja, totuttuja tapoja ja tietynlaista turvallisuutta. Sillä niitähän arki on, ja parhaassa tapauksessa juuri siksi niin arvokasta. Elämän parasta aikaa, kuten joskus sanotaan. Yhden käden sormilla silti tuskin pystyy laskemaan kaikki ne kirjat ja oppaat, joita toimivasta arjesta on kirjoitettu.  Ja silti moni kompuroi samojen ongelmien kanssa. Siitä huolimatta, että arjesta tykkääkin. Se on vähän kuin laihduttaminen. Jokainen tietää kyllä mitä pitäisi tehdä, mutta tapojen muuttaminen on vaikeaa. Monesti hyväkin suunnitelma ja alun motivaatio kuluvat ajan myötä ja sitten sitä löytää itsensä vanhoista totutuista tavoista. Viikkosoppa vaihtuu hätäisiin puolieineksiin ja nukkumaan ei tullutkaan mentyä ihan niin aikaisin, kuin oli tarkoitus. Mutta koska kaikesta huolimatta tykkään arjesta, myös blogista on vuosien varrella muodostunut varsin arkinen. Toki siitäkin on rajattu myös paljon pois. Jäljellä arjen kultareunuksia tai pilvien hopeareunoja. Eikös sosiaalista mediaa yleensä siten kuvailla; pikkuisen kiiltokuvamaisena pintana tavalliselle elämälle?

 Elämä jossa asiat soljuvat turvallisesti eteenpäin, on pitkälti myös sitä, mistä aikanaan haaveilin. Elää ja olla terve, tulla onnelliseksi. Melko perustavanlaatuisia, täyttyneitä unelmia, joista usein arjen keskellä unohtaa myös olla kiitollinen. Toki arjenkin väliin pitää välillä mahduttaa juhlaa, mutta arjessa itsessään ei mielestäni ole mitään negatiivista. Välillä tietenkin tökkii, mutta mikäs ei tökkisi. Koen olevani melko positiivinen ihminen, vaikka mielestäni yltiöpositiivisuuttakaan ei tarvitsisi joka paikassa toitottaa. Elämä on hyviä ja huonompia päiviä, ja juurikin siksi niin omanlaisensa arvokasta. Pitää olla ilot ja surut, sillä niistä elämä on rakennettu.

Sanalla arkinen on harmi kyllä jotenkin negatiivinen kaiku. Arkinen vaatetus kun yleensä kuitenkin on moninverroin juhlavaa mukavampaa, eikä arkinen ruokakaan huonoa ole! Mutta ehkä tämäkin on vähän sellainen ikäjuttu. Nuorena moni haluaa elämältä juhlaa ja panostaa korkokenkiin. Sitten tullaan tiettyyn ikään ja mukavat kotitossut ja koti-ilta onkin arvokkaampaa. No, ei sovi tietenkään yleistää, mutta ehkä saatte ajatuksesta kiinni.

Arjessa on kuitenkin yksi iso asia, joka tökkii itseäni pahemmin kuin mikään muu. Se on sellainen ulkopuolelta tuleva arvostelu ja kyseenalaistaminen. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi se laihduttaminen ja arki ovat mitä henkilökohtaisempia asioita, meidän yhteiskunnassa vallitsee ihmeellinen tarve kyseenalaistaa toisten tapoja. Olen monesti miettinyt, miksi joku ylipäätään ruotii muiden tapaa elää. Varsin arkisen blogini kautta olen törmännyt ongelmaan tasaiseen tahtiin ja se on edelleen itselleni mysteeri. Miten se on keneltäkään pois, jos minä nousen viideltä tai vasta puoli seitsemältä. Miksi en voisi pestä pyykkiä enemmän kuin yhtenä päivänä viikossa tai siivota muutenkin kuin perjantaisin. Arjen kun ei tarvitse olla joka perheessä samanlaista. Olen myös enemmän kuin kurkkuani myöden täynnä sitä, että kotona työskentelevä nainen ei yleisen käsityksen mukaan tee mitään, kun taas kotona työskentelevä mies sen sijaan ”käy töissä”. Varsin vinksahtanut mielikuva, ja erityisesti siksi, että kotona työskentelevien naisten vähättelyyn sortuu mielestäni tavallisemmin juurikin nainen. Kun toisten arkea ja ihan tavallista peruselämää arvostelllaan, herää tietenkin kysymys, mistä moinen kumpuaa. Tyytymättömyydestä omaan elämään, kateudesta vai yksinkertaisesta tarpeesta korostaa omaa ja vähätellä toisen? Jokaisella perheellä kun on omat ruutiininsa, aikatalunsa ja ristinsä kannettavana, ja joskus pitäisi vain hyväksyä se, että kaikissa perheissä sauna- ja karkkipäivä ei ole lauantaina.

Elokuu on kiva kuukausi arjen opetteluun. Päivät ovat pitkiä ja aurinko hellii. Iltaisin jaksaa vielä miettiä, mikä meni hyvin, ja mikä kannattaisi ehkä huomenna tehdä toisin ja energia riittää etsimään myös uutta inspiraatiota arkiruokalistaan. Syksy tulee ja pimeät sen myötä, ja nyt jos koskaan kannattaa elämään oikeasti hakea sitä sisältöä joka kantaa synkimmänkin yli. Ja vastaavasti ehkä karsia kaikkea sitä, mikä tuntuu energiasyöpöltä ja tuottaa huonoa mieltä. Millainen arki, sellainen elämä.

Mutta vaikka kulunut vuosi on ollut meille ihan jokaiselle erilainen ja vaikeakin, jaksan silti uskoa, että tulossa on hyvää. Ihana syksy, sitä ihan tavallista elämää ja soljuvaa arkea. Sellaista jota vuosien päästä muistellaan suurella ikävällä.