Ai miten niin mieli kaipaisi jo seesteisiä syyssävyjä?! Pah, nyt just nautin tästä värien ilotulituksesta. Ja toki siitäkin, että vaikka maljakkoon poimii ison kimpun kukkia, nuput kertovat niitä olevan taas huomenna yhtä paljon. Kaikki työ ja vaiva palkitaan viimein!
Alkukesässä on tietynlaista hempeyttä, mutta loppukesän vahva vihreä on loistava kaveri värikkäille kukille. Vähän samoin kuin tässä kohtaa vuotta värit pukevat monia ihmisiäkin paremmin. Kalvakkakin hipiä kun on usein elokuuhun mennessä saanut vähän väriä. Kuten omanikin, vaikken mitään kovin ruskettuvaa sorttia olekaan. Mutta kyllä kesä oman hehkunsa antaa – ulkoisesti ja sisäisesti. Ja juuri nyt sitä tietenkin pohtii, kuinka mukavaa olisi pitää se hehku mukanaan myös syksyn tullen. Ulkoista tietenkin voiteilla ja ihoa hellien, mutta se henkinen puoli onkin sitten eri juttu. Kepeä kesämieli kun tahtoo syyskuuhun mennessä usein kaikota jonnekin. Mielen piristykseksi aionkin nauttia tästä väriterapiasta niin pitkään kuin sitä on saatavilla. Ja mitä todennäköisemmin tarjoilla sitä myös teille. Halusittepa tai ette!
Kieputin ranteeseen Beso Helsingiltä saamani korut. Daalioiden kanssa lookista tulee mieleen Día de Muertos, vaikkei päivään mitään karnevaalia tai sen koommin hartauttakaan kuulu.
Melkoiset hellepäivät saatiinkin näin elokuulle. Täällä on tehty tänään pihatöitä melkein toukokuisella hartaudella ja vaikka takaraivossa jo kummittelee arjen aikataulut ja stressifinnit puskevat leukaan, tänään päällimmäisenä on ollut mielessä ainoastaan kesän kuumuus ja ihanuus.
Olen valehtelematta siirtänyt tänään ainakin sata pientä sormustinkukan alkua kukkapenkkiin ja vihdoin saatiin akaiseksi myös istuttaa äidiltä ja isältä nimipäivälahjaksi saamani jasmikkeet. Eihän ne olleetkaan kuin koko kesän ruukuissaan. Auts!
Keittiön pöytäkin on vihdoin valmis ja viimeinen käsittelykerta tehty. Keittiön vallannut kaaos pitäisi kuitenkin vielä selättää ja tavarat asettaa paikoilleen. Jääköön se kuitenkin huomisen murheeksi.
Ajeltiin alkuillasta vielä jätskikaupan kautta mummulaan ja iltapalakin syntyy tänään grillissä. Vähän kuin kesäkuuta eleltäisiin uudelleen. Mulla on eilinen Poirot vielä katsomatta, joten taidan viileän suihkun jälkeen asettautua sohvalle mukavaan asentoon ja nostaa jalat ylös.
Ihanaa hellepäivän iltaa ja leppoisaa viikonloppua!
Elokuu on aikaa, jolloin s-sanan käyttö herättää vahvoja tunteita. Syksyn mainitseminenkin tärähtää joillekin kuin kipinä kuivaan ruutiin, ja sanoissaan pitää toisinaan olla hyvin varovainen. Mutta niin se vain on, että ennen pitkää syksy ja arki ovat taas läsnä. Ja voi miten toivoisinkaan voivani sanoa, että syksy on mun lempivuodenaika, mutta ei se vain ole. Toisin kun tällaisen vahvasti introvertin ihmisen kohdalla voisi ajatella, ajatuskin ahdistaa. Toki yritän muuttaa suhtautumistani, pitää leuan irti rinnasta ja selän suorana, mutta vaikeaa se välillä on. Kaikenlainen itsensä tsemppaaminen on tarpeen ja jokainen ulkopuolelta tullut positiivisuus on kultaakin kalliimpi. Asenne pitää olla kohdillaan, muuten ei jaksa. Hyvä on kuitenkin helppo laittaa kiertämään ja iloakin pystyy levittämään. Konstit on monet, mutta tänään niitä yksinkertaisimpia ja perinteisimpiä tapoja kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.
Toisille sopii tunnetut mietelauseet, mutta olemme erilaisia. Jokainen tuntee ystävänsä ja tietää, että päälleliimattu iskulause voi olla toisille kuin punainen vaate, samoin kuin musta huumori toiselle. Toimivia tapoja molemmat, kunhan kohde on oikein valikoitu. Mutta oli lähestymistapa mikä tahansa, postikortti arkisen laskupinon välissä tuskin jättää ketään kylmäksi. Hyvää voi levittää pyytämättä ja yllättäen, aika pienellä vaivalla. Suuremmat ajatukset voi rustata kirjepaperille ja sujauttaa kuoreen. Jopa ne hauskimmat kesämuistot, joita ei tohdi jättää ulkopuolisten nähtäväksi.
Se on hassu juttu, että vaikka itse välillä haikailen vanhojen aikojen perään, kauas Brontën sisarusten aikaan tai vaikka vain omaan lapsuuteen, jossa ihmiset eivät olleet aina tavoitettavissa, niinkin yksinkertainen asia kuin postikortti tai kirje on tuntunut vieraalta ja kaukaiselta tavalta pitää yhteyttä. Ja silti teekupin äärellä, kynttilän luomassa tunnelmassa rustattu tervehdys kuulostaa huomattavasti kauniimmalta kuin hätäisesti kopioitu hauskuus puhelimella lähetettynä. Ja siinähän se syntyisi, samalla kun viikkosoppa porisee liedellä tai odottaessa pyykkikoneen viimeisiä linkouskierroksia. Ehdottomasti hyggeilyä parhaimmillaan.
Arjen ilostuttaja
annoksia haluttu määrä / helppo
nippu kauniita postikortteja
vastaava määrä ikuisuuden voimassa olevia ikimerkkejä
toimiva kynä
Nappaa seuraavalla kauppareissulla mukaan muutama ikimerkki ja valitse nippu kauniita postikortteja. Ripusta ne vaikka jääkaapin oveen. Pidä taloudessa ainakin yksi toimiva perinteinen kynä. Istu alas ja kirjoita kiva tervehdys valitsemaasi korttiin. Liitä mukaan ystävän nimi ja osoitetiedot. Liimaa postimerkki ja kiikuta lähimpään postilaatikkoon seuraavan kauppareissun yhteydessä.
Valmistusaika n. 5 minuuttia + kuljetus.
Antamisen ilo ei juuri helpommaksi voi käydä. Ja miten ihanaa, jos joku vaikka sattuu vastaamaan!
