Sadepäivän kunniaksi sain tehtyä pari juttua, jotka on roikkunut ideatasolla jo pitkään.

Ensimmäinen on lehtilaatikko. Kaksi vanhaa perunalaatikkoa ja paketti Ikean kalustepyöriä.

Vino pino lehtiä, joita en halua vielä laittaa paperinkeräykseen.

Lehdet eivät mahtuneetkaan yhteen, mutta onneksi laatikot ovat pinottavia, joten ei muuta kuin toinen päälle.

Viritelmä mahtuu mukavasti sohvan ja kirjahyllyn väliin, ja on helppo vetää esiin tarvittaessa.

Ideaa voi toki jatkojalostaa vaikka maalamalla puulaatikoita, tai sabluunamaalaamalla niiden kylkeen tekstin. Meille sopivat näin, ihan tälläisenaan.

Toinen projekteista meni Niilon huoneeseen. Muistatte varmaan, kun kerroin, että pulpetin päällä ollut aakkostaulu kaatui ja kehyksen lasi särkyi. Hamsteriluonteena kiikutin kehyksen ja taustalevyn varastoon ihan vain siltä varalta, että niille joskus löytyisi jotain käyttöä.

Tänään sain aikaiseksi maalata koko hoidon liitutaulumaalilla. Taulu pääsi entiselle paikalleen, joskin hiukan erinäköisenä.

Taulun taustalevy ei ollut ihan tasainen, eikä pinna struktuuri täysin peittynyt maalillakaan, mutta eiköhän tähänkin nyt jotain pysty taiteilemaan. Suuri musta taulu tuo kivasti ilmettä huoneeseen.
Muovinen kirahvi on viimeisimpiä rompetorilöytöjä. Kovassa käytössä on ollut, ja tienannut jo hintansa (2€) takaisin.

Nyt tuli ukonilma kera kunnon kaatosateen.
Täytyy keksiä lisää sisäpuuhia 🙂

***

Toinen lomapäivä. Ai että, mutta tuntuu hyvälle! 

Ollaan nautittu auringosta. Minäkin, joka olen aina ennen ollut varjossa oleilija. Sietokyky on varmaan kasvanut. En kuulemma valitakaan enää jatkuvasti. Niilo on polskinut altaassa. Välillä hampaat kalisevat, mutta pakko on plutia.

Illalla fillarin selkään ja järvelle. Sauna lämpimäksi ja uimaan. Kenties vaikka soutelemaan -ja lettuja paistetaan tietenkin!

 Ensin kuiten syödään hyvin. Enempää ei voisi lähiruokaa olla, kuin oman maan sato. Kaikki kuvissa siis itse kasvatettua. 

Mutta nyt pitää hakea ulkoa vielä yrtit, ja valmistaa soosit. Sitten laitetaan grilli kuumaksi.

Maanantaina alkaa T:n loma. Kolme viikkoa, toivon – en odota liikoja.
Yhteistä aikaa, omaa aikaa ja pieni vapauden tunne. Odotan aamuisia pyörälenkkejä, sitä että lenkille ei tarvitse lähteä viideltä. Odotan, että voin kesken päivän sulkea oven takanani ja lähteä käymään jossakin. Yksin.
Odotan yhteisiä aterioita, aamuja ulkona kahvikupin kanssa, aikuisen seuraa ja puhetta. Ihan tavallisia juttuja.
Toivon, että kolmesta viikosta löytyy aikaa hengittää. Meille kaikille – yhdessä ja erikseen. Toivon saavani olla hetken yksin, olla vain minä – kuka se sitten onkin. Ei kiinni kenessäkään, eikä kukaan kiinni minussa.
Ja tietysti toivon aurinkoa. Paistetta ja lämpöä. Hellettä ja kuumuuttakin, ihan kyllästymiseen asti.
Sellainen olis mun toiveloma. Ei sillä, että Mikkostenkaan lomassa mitään vikaa olisi 🙂