Nyt puskee Maurin makeaa sellaisella vauhdilla, että oksat pois! Parhaita nämäkin marjat on tietty ihan sellaisenaan ja suoraan puskasta suuhun sullottuna, mutta riittääpä niitä muuhunkin. Osa menee pakkaseen ja osa saa kunnian päätyä kakun väliin.

Vadelman paras kaveri on ehdottomasti Brita-kakku. Äklön makeaa, mutta ah, niin syntisen hyvää!

Jonkun mielestä ainoat oikeat vadelmat on metsästä pomitut villivadelmat, mutta itse pääsen kyllä fiilikseen ihan tuossa omassa pihassa hyttyset ja mäkäräiset seuranani. Värisokeana pitäisin lisäksi ihan liian työläänä etsiä ensin hyvää vattuapajaa, ja sitten sitä itse vadelmaa siitä oksasta. On kuulkaa tekemistä ihan muutenkin, kun yrittää punaista sieltä lehtien joukosta löytää. Välillä oikein vatuttaa koko homma!

Brita-kakku on helppo ja suht nopea kesäherkku. Pohjan voi tehdä jo pari paivää aikaisemmin, kun se kuitenkin pitää olla jäähtynyt. Itse paistoin pohjan jo keskiviikkona.

Jos on olemassa sellainen kuin ”kotiäidin vapaapäivä” (kotiäidillähän on vapaata aina, koska se ei käy töissä, hehehee…), niin tänään oli just sellainen!

Alunperin olin aikonut lähteä aamulla yksin kaupunkiin. Ihan vain sairaalaan labroille, ja korkeintaan kahvilan kautta kotiin. Herra T tarjosi kuitenkin vapaapäivän kunniaksi seuraansa, ja niinpä aamukahvi kaupungissa sai jatkoa; Kävelyä, kauppojen kiertelyä, lounas jne. Niin huoletonta, ihan vaan aikuisten kesken.

Kotona jaoimme hommat vielä nopeasti miesten- ja naistentöiksi (ruohonleikkuu – imurointi ja pölyjen pyyhintä), ja päivä muodostui samalla kertaa sekä hyödylliseksi, että rentouttavaksi.

Erittäin perusteltu ale-ostos, Odd Mollyn neuletakki, pääsi heti illalla koekäyttöön, kun kutsu kävi naapuriin grillailemaan. Hyvin lämmitti, tosin muutama punkkulasi ehkä hiukan auttoi asiassa 🙂

Viileä ilta toi syksyn mieleeni. Hurr, siltäkään ei kai voi välttyä. Nyt, kiitos, lisää hellepäiviä!

(Viileän) Kesäillan kerrospukeutumista:

Otteita pienen tulitikkutytön elämästä? Eipä oikeastaan:
Etsin itselleni tässä jokin aika sitten maksimekkoa hellepäiville. Tuntui, että juuri sitä mieleistä ei löytynyt, tai sitten en vain raaskinnut laittaa pariasataa kotipihamekkoon. Kaappasin etsintäkierroksen lopuksi Zaran rekistä valkoisen puuvillamekon. Ohut, vilpoinen, puuvillainen – kaikkea sitä mitä etsinkin, mutta väärän värisenä ja pikkuisen liian isona.

sandaalit Timeless, korut Våga ja Pieces, mekko Zara

Postilaatikosta löytyi tänään pari päivää vanha Turun Sanomat. Kyseessä ei ollut lehdenjakajan moka, vaan kiltti toimittaja, joka lähetti minulle sunnuntain numeron, josta löytyy blogiani koskeva pieni juttu. Kiitos sinne!

Mukavaa iltaa kaikille!

***