Niilon huone jätettiin vielä tällä erää tapetoimatta ja uudestaan listoittamatta. Pohdin vielä sitä tapettia. Kannattaako, repiikö, piirtääkö, kuinka pitkäikäinen valinta jne…

Pientä hienosäätöä kuitenkin tähänkin huoneeseen halusin, ja lopputulos on tämä.

Laura Ashleyn vaaleansiniset palloverhot vaihtuivat Ikean mustavalkoiseen raitakankaaseen ja mummun virkkaama matto sai mustan värin sekin (oli ensiksi vihreä, mutta värisokeat silmäni eivät sitä juuri lattiasta erottaneet). Lelukorit spreijailin mattamustalla, kun muutakin maalattavaa oli.

Pari vanhaa seinähyllyä on juuri maalattu, ja niihin laitetaan sitten kirjoja ym. pikkusälää.

Lopputulos on vähemmän vauvamainen, mutta iloisen raikas.

Muita huoneitakin luvassa, kunhan saadaan valmista ja ehdin kuvailla. Tälle illalle olisi vielä verhojen lyhennystä ja silitystä, sekä muutama maalattava juttu. Taitaa tarvita pari lasia viiniä kyytipojaksi 🙂

Iloitaan elämän pienistä riemuista; Tällä kertaa listoista. Niistä ihanista ja kamalista (=ihania paikallaan, kamalia kun puuttuvat). Ne joista aina jokainen remppa jää hiukan roikkumaan keskeneräiseksi. Siis ainakin meillä.

Meillä on nimittäin kohta listat seinillä. Katonrajassa jo melkein kaikki paikallaan, jalkalistat seuraavaksi vuorossa.
Jihuuu, pelkäsin, että taas menee reilu vuosi – tai enemmän.

T tuolla paukuttaa ja pätkii veljensä T:n kanssa (joo, ja näitä on kolmaskin :D) listaa siihen malliin, että korvissa soi. Mutta mun korville se ainakin on nyt ihan silkkaa musiikkia. 

Koittakaa ihmeessä
1-2-3-HYPPY!

On tuntunut jotenkin turhalta kirjoittaa tänne mitään. Omat jutut kuulostaa niin pieniltä ja merkityksettömiltä. Mutta kuinka kauan on oltava hiljaa? Kunnes taas tapahtuu jotain käsittämätöntä ja omaa elämääni suurempaa? Vai jatkuuko elämä tästä? Mennään eteenpäin ja ollaan ehkä taas hiukan erilaisia. Pikkuisen viisaampia tai kyynisempiä. Katsellaan uusin silmin.

Loppuviikosta tarjoutui mahdollisuus viettää pari Helsinki-Päivää. T lähti perjantaina keikalle ja ängin itseni mukaan. Ihastelin Suomenlinnaa sillä välin kun mies hoiteli työjuttuja, kiertelin kaupungilla ja nautin vapaudentunteesta. Nukuin hotellissa paremmin kuin olen nukkunut kolmeen vuoteen. Autuaan tietämättömänä maailman tapahtumista.
Launataina vielä kaupunkikierrosta kahdestaan, ja tuloksena kiva miniloma ilman ennakko-odotuksia ja turhia suunnitelmia. Pitää ehdottomasti ottaa uusiksi!

Tähän viikkoon on mahtunut verhojen ompelua, silitystä ja ripustelua. Ihanien ystävien vierailu, grilliherkkuja ja kahvihetkiä auringon alla.