Laitan nyt kuvia kun niitä tuli räpsittyä…
Kuten on ennenkin ollut puhetta, niin meillä on kaksi eteistä; Sisäeteinen ja ulkoeteinen. Ulkoeteisestä on käynti pesutiloihin ja pannuhuoneeseen, (sekä tietenkin ulos ja sisään) ja sisempi on sitten enemmän vain läpikulkutila. Voisihan tätä kutsua aulaksi tai halliksi, mutta mielestäni noi ovat hiukan liian mahtipontisia ja hienoja sanoja tälle pienelle tilalle.

Kumpaakaan eteistä ei nyt ehditty rempata tai ”sisustaa”. Molemmat siis odottavat uutta listoitusta (talossa on alkuperäisenä vain tuollaiset rivat katonrajassa) ja uusia seinäpintoja. Tähän sisäeteiseen tulee jatkossakin joku tosi vaalea tapetti (pimeä tila) ja ulkoeteiseen maali, koska se on helppo pitää puhtaana (Alma puristelee kurakelillä turkkinsa heti sisälle päästyään). 

Tässä huoneessa rikkinäinen ja likainen tapetti peitettiin ylijääneillä kuvilla, ja pääsipä sarvetkin vihdoin seinälle. Väliaikaisratkaisu kunnes taas toimerrutaan tapetointipuuhiin. Aikaisintaan kuitenkin syksyllä tai talvella, koska kesäkelejä on ihan turha hukata tapettihomiin.

Valkoinen kaappi toimittaa naulakon virkaa ja musta (tähän tilaan liian iso) Ikean lipasto helpottaa säilytysongelmissa. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy oviaukko ulkoeteiseen ja oikealla näkyy Niilon huoneen aukinainen ovi. Kuva on otettu olohuoneesta, eli olkkarin oviaukko on senkin oikealla puolella.

Ja toiselta puolelta lipastoa onkin taas jo kulku makuuhuoneeseen…

Lupasin laittaa kuvia muistakin huoneista nyt kun on saatu paikat kuntoon.

Muutenkaan en just nyt jaksa tänne mitään syvällisä lätistä, joten latailen vain kuvia höpöttelen niitä samoja turhanpäiväisiä. Tuntuu että kesä on sulattanut aivot, siis sen vähän, mitä niistä nyt muutenkaan oli enää jäljellä.

Tässä olis nyt makuuhuonetta uudessa tapetissaan. En ole tapetista oikein varma. Tämä on ainoa, johon silmä ei vain tunnu tottuvan. Liian hempeä, liian jotain. En tiedä, saa nyt toistaiseksi ainakin olla, koska ei ole varaa ihan koko ajan tapetoidakaan 🙂

 Ikea on taas ottanut perinteisen rautasänkymallin tuotantoon, ja sitä hiukan haaveilen. Mutta en ole sängystäkään varma. Musta toisi ryhtiä, mutta tuleeko lopputuloksesta entistä romanttisempi, muuttuuko huone ahtaan näköiseksi jne… Eli ei kiirettä, sulattelen sitäkin sitten kun taas jaksan.

Huh, mikä päivä takana!

Aivan ihanat naiset, toimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen ”piipahtivat” kahvilla. Toivomuksena oli kesäkoti -juttu, ja tunnelmaa yritettiin repiä vielä elokuusta huolimatta. Herneet, mansikat ja raparperit kuitenkin saatiin vielä kasaan, ja kukkiakin löytyi nipinnapin kimpun verran.

Kuvausten piti olla remppamotivaattorina, mutta aika on rajallinen oli deadline tai ei. Kesä kului hiukan varkain vain pelkästään sisätöitä tehdessä, mutta saatiinpa ainakin sisäpinnat valmiiksi. Tuleehan niitä uusia kesiä, ja kohta sitä taas tuijotellaankin sisäseiniä ulkoseinien sijaan 🙂

Kaikin puolin aivan mahtava päivä. Tällä kertaa en stressannutkaan ihan niin pahasti (vaikka ihan tarpeeksi silti) ja pölytkin jäi ihan suosiolla pyyhimättä. Vieraiden ihmisten visiittiäkin jännitin aivan turhaan, ei olisi lainkaan tarvinnut 🙂 Niilo rakastui Kristaan ihan täysin, ja höpöttää, että täti tulee taas huomenna kuvamaan häntä. Heh, eläköön nyt toivossa. 😀

Hiukan helpottunutta olotilaa juhlistettiin ajelemalla kaupunkiin syömään. Illalla korkataan pullo hyvää viiniä ja totaalirentoudutaan. Niin, ja postista haettiin just olohuoneen uudet matot, jotka eivät sitten ihan ehtineet ajoissa…

Ja, jos ihan rehellisiä ollaan niin, nyt odotan jo hiukan syksyäkin. Viileneviä kelejä ja arkisia rutiineja. Kotiin ja blogeihin käpertymistä.
 Mutta en valita, mikäli kesä päättää jatkua. Sopii sekin, syksy kun tulee ihan varmasti – ennemmin tai myöhemmin.

Aurinkoista elokuuta jokatapauksessa!


Ps. Palailen tunnustuksiin myöhemmin.


**