Olen tänään instan stooreissa vähän hehkuttanut kasvihuoneen siivouspäivää. Ja mikäs siinä. Kun viiden aikaan lopettelin, mittari näytti +25°C. Ihan tuli jopa hiki päivän mittaan. Toisaalta tänään ollut ulkonakin ihan kivan keväinen ilma. Toki eilenkin paistoi, mutta kylmä tuuli puski niin kovaa, että parin tunnin metsässä rämpimisen jälkeen mulla oli silti kylmä.

Ruukkuihin pääsi tänään erilaisia narsisseja ja ne kevään ensimmäiset orvokit. Joululta ylijääneet hyasintit päätyivät lopulta maahan ja niiden ympärillä kävikin hetken päästä melkoinen surina, kun naapurin mehiläiset tulivat meille kyläilemään. Ihan mieletön invaasio tuossa miehen puutyömaalla, mutta onneksi ne nyt näyttivät osaavan suunnata kotiinpäin. Eipä tarvitse pelätä pölyttäjien katoamista. Ja onhan niistä iloa muutenkin. Toki ihan hunajan muodossa, mutta tuo ukkokulta keittelee naapurin mehiläisvahasta myös (omasta mielestään ainakin) maailman parasta viiksivahaa.

Kasvihuone alkaa olla ikkunoiden pesua vaille valmiissa kevätkunnossa. Nyt jo syhyää sormet laittamaan daalioita ruukkuihin, mutta antaa niiden nyt vielä hetki lepäillä kellarin suojassa kuitenkin. Koska pääsiäinen koki karusti suunnitelmien muuttumisen, taidan kattaa kasvariin kunnon kevätkaffeet ja leipasta pöytään jotakin juhlavampaa herkkua. Ilo irti siitä, mikä on mahdollista.

Mutta nyt saunaan! Ihanaa maanantai-iltaa ja uutta viikkoa!

Mun oli tarkoitus tänään kuvailla teille hiukan kevätjuttuja kasvarissa, istutella lisää sipulikasveja ruukkuihin ja muutenkin tiedottaa sekä kasvihuoneen, että puutarhan nykyisestä tilasta. Ja jumantsuikka, aurinkoisen aamun jälkeen siellä tulikin lunta. Maa on just niin valkoinen, kuin olisin toivonut sen olevan jouluaattona. Eli ei, tähän me ei nyt lähdetä. En jaksa uskoa, että tekään haluatte valkoista maata maaliskuun viimeisenä, kun luonto puskee jo vihreää. Niinpä päätin realismin sijaan ilostuttaa teitä näiden vanhojen kuvien muodossa ja luoda jonkinlaista toivoa kevään koittamisen suhteen! Positiivisuus, se on nyt viime päivinä ollut kova juttu ja haluan jatkaa samalla linjalla. Kyllä se kuulkaas tästä taas iloksi ja vihreäksi muuttuu!

Olen nyt viime päivinä keskittänyt ajatustoiminnastani kaiken liikenevän kapasiteetin puutarha ja kasvihuonejuttuihin ja selaillut blogista, että miltä mihinkin aikaan keväästä ja kesästä viime vuonna näytti. Se on jotenkin todella lohduttavaa juuri nyt. Ja toisaalta kun takana on nyt se ensimmäinen kasvihuonekesä, uskallan tietenkin myös haastaa itseäni vähän enemmän. Eli chilien lisäksi mulla on kasvamassa jo myös tomaattia. Minkään sortin omavaraisuuteen en silti pyri, vaan ihan ykkösenä kasvihuone saa edelleen olla terassin ja huvimajan risteytys. Keväästä pitkälle syksyyn.

Huomenna alkava huhtikuu tuo mukanaan paitsi lisää kylvöpuuhia, myös taimien koulimista. Huhtikuussa alkaa myös daalioiden esikasvatus ja omasta pihasta saa jo ensi kuussa ensimmäiset kukkakimput maljakkoon. Ei huono!

Yksi juttu, mitä multa kysytään lähes joka vuosi on noiden kevätkukkien jatkohyödyntäminen. Eli kannattaako nähdä vaivaa ja istuttaa ne ulos. No ehdottomasti kannattaa! Viime keväänä kirjoittelin Vihertää jo -postauksessa aiheesta, ja tosiaan osa noistakin silloin maahan kaivamistani sipuleista pilkistelee jo kivasti maasta. Tai siis eivät just nyt pilkistä, kun päällä on muutama sentti räntää, mutta voin vaikka ottaa niistä kuvat, kun tuo lumisotku on selätetty.

Lisää kasvihuonepostauksia ja lisää puutrahapostauksia löydät linkkien takaa. Saa myös esittää toiveita, että minkälaisia postauksia aiheista haluaisit lukea!

https://emiliauusikuu.com

Maaliskuun alussa sanoin, että kevätpäiväntasausta voisi ihan erityisesti juhlistaa ja niin kaukaiselta kuin tuo silloin tuntuikin, niin se kevätpäiväntasaus on huomenna! Ja vaikka tässä on nyt monella muut asiat mielessä, niin liputan edelleen pienen juhlallisuuden puolesta. Lasi kuohuvaa (jos skumppapullo jääkaapista löytyy) tai kuppi kahvia terassilla tai parvekkeella. Jotain pientä keväistä, kuten vaikka lämmössä herääviä oksia maljakkoon ja katse tulevaan kesään. Mieleen aurinkoisia ja iloisia juttuja. Ei huono idea, eihän?

Nautin aamulla kun lenkille pääsi auringonpaisteessa. Lasten kanssa on kuljettu metsässä, kiivetty kiville ja hypitty ojien yli. Koko perhe syö yhdessä kaksi kertaa päivässä ja aamupalan ja iltapalan. Nukuin viime yönä yli kymmenen tuntia ja joka-aamuisen herätyksen olen säätänyt vasta seitsemäksi. Vaikka tilanteessa on paljon kurjaakin, olen yrittänyt nyt kiinnittää huomioni myös niihin hyviin juttuihin. Kirjoitinkin eilen instagramissa siitä, miten kaikki tuntui hetken jotenkin niin suurelta ja huoli musertavalta. Kerroin itkusta, stressistä ja pienestä paniikista.  Mutta kirjoitin myös siitä, miten tärkeää rutiinit itselleni on, ja miten juuri niiden avulla ajattelin tästäkin tilanteesta selvitä. Ja niinpä mä olen kehittänyt rutiinin paitsi lasten kotikouluun, myös itselleni. Aamulla lenkille, kaurapuuron keittoon ja päivää aloittamaan. Koulutyötä, ulkoilua ja ruokaa. Mutta päivään mahtuu myös niitä omia hetkiä, ja tänään nautin sellaisesta kasvihuoneessa. Pesin kalusteet, siivosin jouluvalot pois, laitoin ruukkuihin kevätkukkia ja kuuntelin samalla äänikirjaa. Nautin auringosta ja valosta, joutsenten ylilennosta ja maasta puskevista kasveista. Ihan niistä samoista asioista, joista nautin joka päivä. Luonnosta ja rauhasta. Huomenna ajattelin leipoa sämpylöitä. Tai ehkä pullaa. Tai vaikka molempia!

Kerrankin ei ole kiire minnekään. Ei hätä eikä hoppu. Saa ihan luvan kanssa olla möllöttää kotona, eikä kukaan leimaa erakoksi. Nukkumaan pääsee ajoissa ja iltapäivän ulkoilu on perusteltua kasvatustyötä. Tuossa alla pari kuvaa myös toisenlaisesta työmaasta. Kerrankin on aikaa myös tehdä näitäkin juttuja ajoissa. 🙂

Olisi kiva kuulla millaisia positiivisia juttuja te olette tilanteesta löytäneet! Vanha sanonta, ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, osuu mielestäni tähän oikein hyvin! Ihanaa iltaa! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.