Hei!

En tiedä kuuhulluudesta, mutta meillä ainakin odotettiin eilen kuunpimennystä. Kuu kun on möllöttänyt nyt viime päivinä joka ilta makuuhuoneeseen ja toiminut ihanan lempeänä yövalona täällä, missä katuvaloista ei ole tietoakaan. Vaan eilenpä se olikin niin hyvin pimennettynä, että koko kuuta ei löytynyt vaikka kuinka yritimme tuijottaa taivasta. Vasta puolen yön aikaan punaisena hohtava kuu piirtyi hennosti yötaivaalle, ja pakkohan sitä oli jalkautua ihastelemaan ja kuvaamaan. Ja kotimatkallakin oli vielä 25°C lämmintä. Kuin tropiikissa eläisi!

Mutta tänään täällä on käynyt ihanan puhdistava tuulenvire. Vaikka yhä on kuuma, tuo tuuli virkistää ja tekee säästä huomattavasti miellyttävämmän. Saatiinpa sellainen hassu, parin minuutin rankkasadekin. Vettä tuli tasan niin kauan kun minulta meni juostessa pitkin pihaa pyyhkeitä, uikkareita ja puutarhatuolien pehmusteita keräten. Sitten se loppui kuin seinään. Aurinko porotti siniseltä taivaalta ja jos en olisi ollut kuin uitettu, olisin melko varmasti miettinyt, kuvittelinko kaiken. 🙂

Kuten jo toukokuussa aavisteltiin, lämmin ja kuiva kesä on nopeuttanut perennapenkkien kukintaa, ja nyt on vuorossa jo piiskut ja kultapallot. Ne keltaiset kukat, jotka merkitsevät itselleni lähestyvää syksyä ja kesän loppumista. Vaikka toki ei juuri nyt ihan siihen tapaan kuin yleensä. En oikein vieläkään ole sisäistänyt, että ensi viikko on lasten viimeinen kokonainen lomaviikko! Kesähän on parhaimmillaan! Mutta toivotaan, ettei se sitten ihan heti elokuun alussa loppuisikaan.

Mutta mitä tulee niihin syksyn sävyihin, olen aina jotenkin yhdistänyt keltaisen ja viljapeltojen ruskeat sävyt loppukesään ja syksyyn. Nyt kuitenkin noista väreistä hullaantuminen on tapahtunut lämpimän kesän aikana ja nostankin ne tämänhetkiseen topvärikarttaani. Konjakin, sahramin ja sinapin sävyt ovat aivan varmasti syksyn hitti, mutta itse nautin niistä jo nyt. Helteiden keskellä.

Oikein ihanaa lauantai-iltaa!

Meillä taitaa olla edessä ensimmäinen alakerrassa nukuttu yö. Pitkään siniteltiin, mutta nyt on jo pakko luovuttaa!

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Tässä on varmaan ihan jokainen kotipuutarhuri tänä kesänä päivitellyt kuivuutta, sitä tehdään meilläkin. Vaikka meillä on kastelua ajatellen oma kaivo, ei senkään pohja ihan loputtoman kaukana ole. Ja toisaalta kun kasteltavaa on niin paljon, ei oikein voi valita, että mihin sitä vettä alkaisi valuttamaan. Koko pihan kasteluun kun vesi ei riitä millään. Pionipenkkiä lukuunottamatta (kastelin jotta sain nuput aukeamaan) olenkin kastellut lähinnä vain kesäkukkia. Se hyvä puoli vanhoissa perennoissa on, että kyllä ne selviävät. Nuokkuvat ehkä tänä vuonna ja kukkivat vain lyhyesti, mutta kyllä ne sieltä taas ensi vuonna puskevat. Ja hei, kun kesälukemisena on Mma Ramotswe, antaa Botswanan kuivuus vähän myös perspektiiviä vedenpuutteelle. 🙂

Veden lisäksi tänä kesänä on tietysti odotettu kasvihuonetta. Olen nyt jossain määrin saanut makua siitä, mitä on odottaa talopakettia. Vaikka kasvihuonetta nyt uuteen kotiin tuskin voi verrata, on odottavan aika vain kovin pitkää. Viikko sitten laittelinkin teille kuvia kasvihuoneen paikan kaivamisesta insta stooreihin, ja nyt ajattelin laittaa pienen hahmotelman siitä, mitä on tulossa. Kuten kerroin, ne suuret unelmat valkoisesta romanttisesta kasvarista ovat jääneet vuosien saatossa, ja haave on ikään kuin elänyt ja päivittynyt vuosien varrella. Tuosta haaveesta kirjoitinkin erikseen postauksen, ja jos et muista sitä lukeneesi, Anna unelmille aikaa -postauksen löydät täältä.

Tuossa alla on kuva meidän alapihasta, jostakin ulko-oven läheisyydestä katsottuna. Ja kuvan alla sama näkymä ja hahmotelma meidän tulevasta kasvihuoneesta. Kyseessä on siis Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuone jonka ulkonäköön vaikutimme esimerkiksi alumiinirungon värillä (antrasiitinharmaa) ja tietysti ovien sijainnilla ja tyylillä. Koska meidän alapiha on pitkänmallinen rakentamaton tontti, haluttiin kasvihuonekin pituussuunnassa tuohon tilaan nähden. Niinpä luonnollinen paikka oville oli pitkä sivu ja pariovet ovat mielestäni sellainen pieni piste iin päällä.

Noihin muurillisiin kasvihuoneisiin on tietenkin mahdollisuus valita myös matalampi muuri 43cm tai 63cm, mutat meille tulee siis se korkein, eli 83cm. Muurista tulee myöskin harmaa, joten siinä mielessä tuo havaintokuva on hiukan harhaanjohtava. Itse kasvihuoneeseenhan on valittavissa vaikka mitä lisävarusteita, mutta me päädyttiin nyt vain yhteen hyllyyn. Ja tietysti käteviin tuuletusluukkuihin. Jotenkin musta tuntuu, että tuo tila pitää nähdä ja kokea, jotta parempia suunnitelmia pystyy tekemään.

Paikkana tuo alapiha on siitä kiva, että puut heittävät iltapäivällä pieniä varjoja tulevan kasvihuoneen ylle, kuten kuvasta näkyy. Tällöin ei välttämättä tarvitse jälkikäteen miettiä varjostusverhoja.

Mutta tässä siis nyt jonkinlaista osviittaa tulevasta ja vähän niitä hoodeja, joihin kasvihuone aikanaan pystytetään.

Jos suunnitelmia ja unelmia ei lasketa, piha onkin muuten aika kuivakassa kunnossa. Ja pakollisia kasteluita lukuunottamatta tämä tarhuri pysytteleekin nyt tovin mieluummin sisätiloissa. On taas tuo allergia sen verran ärhäkkä, että yritän varjella itseäni pahimmalta.

 

Mutta hei, ihanaa iltaa! Meillä pedataan tänään sänky alakertaan. Pikkuisen viileämpi nukkua.

Elämän pieniä iloja on puhdas ja siivottu koti! Kiitos sadepäivien, sisällä on vihdoin ollut mielekästä tehdäkin jotain. Tykkään kovasti kesästä, mutta toki pienet aukot helleputkessakin sallitaan. Harmi tosin, että se aukko sattui juurikin viikonlopulle. Mutta hyödyntää se piti, siitä ei ollut epäilystäkään. Sadepäivä on siivouspäivä!

Siivouksen jälkeen koristelin kotia sateen kastelemilla kukilla. Sytytin kynttilöitä ja vedin hetken henkeä. Kahvittelin ihan yksin ja hiljaisuudesta nauttien. Sekin on välillä aika ihanaa. Sellaista arkista luksusta. Vain villasukat puuttuivat, nekun ovat lomalla ensimmäsitä kertaa vuosiin. Kesä 2018 – ei tarvittu edes villasukkia! Siinäpä muisto tuleville vuosille. 🙂

Rennon rauhallista lauantai-iltaa myös teille. ♡