Heipsun! Ja huh hellettä! Me ollaan viime päivät liki asuttu rannalla. Tai järvessä oikeastaan. Ensin aamupäivällä ja sitten illalla uudestaan. Uikkarit ja pyyhkeet kuivuvat kotona hetkessä, ja kun hiekat on pudisteltu pois, voi taas lähteä uudestaan rannalle. Ruokailutkin on tullut hoidettua aika lomafiiliksellä. Syöty esimerkiksi tuolla puun alla pitsaa. Jotenkin en jaksa niuhottaa pikkujutuista just nyt. Ei tällaisista keleistä liian usein pääse nauttimaan.

Koti on kohtalaisen räjähtäneessä kunnossa, samoin puutarha. Kuivuus saa kaiken notkumaan, eikä kitkeminenkään ole kauheasti huvittanut. Ja olenkin antanutkin itselleni luvan olla laiska. Ei maailma meidän rikkaruohoihin kaadu. Tai likaisiin lattioihin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja turhan nillittämisen aika ei ole silloin kun Suomen kesä antaa parastaan. Ja viimeiset päivät ovat varmasti olleetkin vuoden parhaita. Sellaisia, jotka jäävät varmasti ikuisesti muistoihin.

Parasta heinäkuussa helteiden lisäksi on hämärtyvät illat. Jos sisällä ei olisi ihan niin lämmin, polttaisin enemmän kynttilöitä. Nyt on tarvinnut tyytyä vain yhteen tunnelman tuojaan.

 

Nautitaan kesästä. Ihanaa iltaa!

Hui hai ja sitten tulikin jo heinäkuu! Jos kesäkuuta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, tuo sana olisi joutenolo. Blogi päivittyi historiallisen harvakseltaan, kun taas päiviin tuli mahdutettua jos jonkinlaista rentoutumista. Pitkiä yöunia, hitaita aamuja ja paljon kirjoja. Kesäistä ruokaa ja liikkumista ulkona. Tästä on oikeastaan ihan hyvä jatkaa heinäkuuhun. Ja jospa blogikin heräisi kanssani tämän levon jälkeen taas jonkinlaiseen kesäpirteyteen. 🙂

Tänään tassutellaan kuitenkin taas villasukissa. Siivosin perjantaina koko päivän, ja koska oltiin lasten kanssa viikonloppu reissussa, siitä siisteydestä saa nauttia vielä tänäänkin. Vain kukkia maljakkoon ja maanantai on pelastettu!

Hain aamulla kesän viimeisiä pikkupioneja maljakkoon. Haikein mielin pitää hyvästellä tämäkin vaihe kesästä, mutta onneksi kesän kukkatarjonta ei sentään ollut vielä tässä.

Toivotaan helteisen heleää heinäkuuta ja lisää kesäisen raukeita päiviä!

Heippa!
Otsikossa taitaa olla kaksi blogini kantavaa teemaa. Kukkia on aina, ja hiuskriisejäkin useammin kuin olisi tarvetta!

Juttu on nimittäin niin, että menin ja ostin kaupan hiusvärin. Sellaisen kestovärin, joka sekoitetaan itse. Edellisestä on aikaa ainakin kahdeksan vuotta, jos nyt en ihan väärin muista. Koska halusin kesäisemmät hiukset, valitsin vaalentavan värin. Kyllä, paketissa luki vaalentava, ja takapuolella oli vielä havainnollistava kuva siitä, miten paljon mikäkin lähtötilanne vaalenee. Ainoa pelkoni oli, että latvat saattaisivat kärsiä ja tyvi voisi vetää liiankin vaaleaksi.

No ei tarvinnut pelätä. Tulos on nimittäin melkein sama, kuin se sävyttävällä hoitoaineella aikaansaamani keskitumma punaruskea. Tämä on kuitenkin vielä tummempi, ja se hoitoaine oli sentään sävyltään tumma chocolate. Eli mitä tahansa laitan päähäni, tulos on näköjään sama! Luin pakkausselostetta ja mietin, unohdinko kenties jonkin aineen pullosta, mutta ei, tein kaiken ohjeen mukaan. Plussaa se, että hiukset eivät kuluneet. Oikeastaan ne olivat värjäyksen jälkeen todella pehmeät ja silkkiset. Tästä varmaan kiitos sille, että väri ei sitten kuitenkaan vaalentanut. 😀

Nyt ottaa päähän niin, että sattuu. Koko juhannuksen tuntui kuin olisi peruukki päässä. Hiuksia on jo ihan tuskaa pitää auki, koska väri ei vain tunnu omalta.  Ja ei, en enää koskaan, ikinä, milloinkaan ja never ever värjää hiuksiani itse. Piste.

 

Mutta hei, onneksi on kukkia! Mihin sitä ilman niitä joutuisikaan. Poimin eilen kimppuuni vähän sitä ja tätä ja laitoin kukat vanhaan kannuun. Piristi kivasti iltaan saakka pimeää ja pilvistä päivää.

Tänään onneksi paistaa jälleen. Kesäelämä jatkukoon!

Oikein ihanaa päivää myös teille!♡