Lumiset sunnuntait! Maisemaa kun katsoo, niin ollaan ihan keskellä lumisinta talvea, mutta sisällä mennään koko ajan kohti kevättä. Sisäinen sisustuskärpäseni on ollut talviunilla, mutta nyt tuntuu taas ideoita kumpuavan vähän liiankin aktiivisesti. Toisaalta, ihan ymmärrettävää, ettei vuoden pimeimpänä pätkänä oikein jaksa nähdä joka nurkan mahdollisuuksia.

Tänään kuitenkin otetaan hiukan etäisyyttä kotinurkkiin, sillä edessä on kylpyläpäivä, eli family time! Koitan kuitenkin vielä illalla palailla tänne vähän muissa merkeissä, joten pysykäähän kuulolla!

Vaikka vihreä ei värinä juuri yllä suosikkeihini, on aidot kasvit ja niiden vihreys kuitenkin ihan eri asia. Tuntuu, että mieli kaipaa vihreää (tai jotakin elävää ainakin) tähän aikaan vuodesta. Pari yrttiä, ja jo freesaantui keittiönkin ilme! Vieläkun tämä omakin ilme kokisi saman piristyksen. Ennen kylpyläpäivää muutama tunti ”kylpylää” kotona. Kauhean vaikeaa tämä naisen elämä! 😉

Tässä talossa ei juurikaan olla tapetoitu. Rauhalliset yksiväriset seinät ovat miellyttäneet lukuunottamatta lastenhuoneen pilkullista seinää. Nyt on kuitenkin niin, että mä taidan ryhtyä tapetointipuuhiin!

Ei kuitenkaan mitä tahansa tapettia, vaan magneettitapettia, jossa on aivan mahtava pupukuva! Törmäsin näihin ensimmäisen kerran Instagramissa Valkoisen Lautturin kuvissa. Koska Klaara on pupufani pahimmasta päästä, tämä söpöläinen pääsee nyt ihastuttamaan lastenhuonetta.

Pikkuisen Liisa Ihmemaassa -fiilistä. On se vain niin söpö!

Lauantait!

Niin kiva, kuin on välillä käydäkin jossain, on kotiin palaaminen aina mukavaa. Konsertti oli ihan mahtava, varmaan pääsee kokemuksena top kolmoseeni, heti lasten syntymien jälkeen. Nenäliinoihin en osannut varautua, mutta piippuhyllyn paikoilamme sai aika rauhassa vetistellä. Eilen vielä hengailtiin mieheni kanssa päivä Helsingissä, pieniä ostoksia ja ruokailemista, illaksi sitten kotiin. Lauantai-ilta lasten kanssa, tuntui sekin äärettömän mukavalta. Niinhän se on, että pieniä juttuja arvostaakseen pitää välillä olla hetki poissa.

Reilun kuukauden päänsärkyä tuottaneet tekniset ongelmat ovat nousseet taas tänään kiristämään pinnaani. Tusin kukaan on viime aikoina voinut välttyä kuulemasta sanaa palvelunestohyökkäys. No, näitähän on riittänyt, ja kylläpä kiukuttaa. Blogille kun on päivässä varattuna se tietty hetki, ja sen hetken saaminen vaatii suunnittelua ja aikatauluttamista, muiden joustamista ja työaikojen vertailua. Väkisinkin ärsyttää, kun juuri sen kaiken esivalmistelun jälkeen huomaat, että nyt ei vaan onnistu. Lapset odottavat jo seuraava ohjelmanumeroa, ja päivän aikataulut on laadittu. En edes uskalla miettiä kuinka moni postaus on kuukauden aikana jäänyt tekemättä, kun ei vain yksinkertisesti pysty.

Ja, ennen kuin kukaan tarttuu asiaan, tiedän, että hyökkäyksistä koituu paljon paljon suurempaakin ongelmia, kuin bloggaajien postaustahdin rajoittaminen, mutta tämä nyt omasta henkilökohtaisesta vinkkelistä. Harmittavaa, ei sen enempää.

Kaikki joulun hyasintit ovat nyt kukintansa kukkineet mutta pari amaryllistä jaksaa yhä ilostuttaa. Tämä punainen tuossa keittiön tasolla on aivan vastustamattoman kaunis mustaa taustaansa vasten. Jotenkin niin kaunis, vaikken mustan ja punaisen liittoutuman perään yleensä olekaan.

Oliivipuuta tuossa tänään tutkailin, ja näyttää kivasti tekevän jo uutta lehteä. Voisi jo uskaltaa julistaa, että se selvisi talvesta. Ja, ihan ekan kerran tänään, hyasinttiruukkuja tyhjentäessäni, tuli mieleeni kevään esikasvatukset ja yrttiruukut ikkunalla. Ei enää kauaa, ja päästään niihinkin puuhin!

Vähän viluinen ja nuhainen olo (kiitos taas hotellien ilmastoinnin), ja tässä juuri arvon, että hölkällekö vai ei. Glögiäkin jäi joululta pari purkkia, joten taidan ainakin ensin hiukan lämmitellä sen avulla.

Mukavaa snnuntai iltaa, ja ladataan akkuja arkiviikkoon. Se oliskin nyt sitten ensimmäinen täysinäinen pitkään aikaan!