Niin kiva kuin välillä onkin viettää päivä jossain muualla kuin kotona, osoittautuu vanha sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” kerta toisensa jälkeen todeksi. Ihan vain pikkuisen ärsytti tänään katsoa ympärilleen, kun kaikki tavarat on hujan hajan, pyykkivuoret korkeampia kuin puolet tämän talon asukkaista ja aamupalalla sain todeta kaiken olevan loppu maidosta lähtien. Ja tiedättekö mikä ärsyttää ehkä eniten!? Se, ettei tilanteesta voi oikein syyttää kuin itseään. Jos ei jaksa purkaa lasten laukkuja ja ulkoilukamoja päivän päätteeksi (omasta laukusta puhumattakaan), tai kiertää väsyneiden lasten kanssa ruokakaupan kautta kotiin illalla, ei sitä oikein voi muidenkaan niskaan ärsytystään kaataa. 🙂

Eipä siis auttanut tänään muu, kuin lompsia maitokauppaan heti (varsin yksipuolisen kaurapuuro)aamiaisen jälkeen, aloittaa lämmittäminen ja laukkukaaoksen purkaminen. Luonnollisesti päivän ohjelmaan kuului myös pyykinpesua ja siivousta. Silti mikään ei ehkä ole sen palkitsevampaa, kuin nähdä työnsä tulos, ja huokaista helpotuksesta kun pahin kaaos on selätetty.

Näiden laiskuuden aiheuttamien tavarakaaosten lisäksi meillä vallitsee myös remonttikaaos. Pianohuoneen katto on nyt maalauksen alla, mikä tietenkin takoittaa sitä, että tavarat matosta lähtien, on sijoitettu sinne minne ne nyt vain on käsistä saatu. Purua ja kuivunutta kittiä pyörii jaloissa, ja niitä löytyy myös mitä ihmeellisimmistä paikoista. Työkaluja, maalipurkkeja jne. Tämä on aina se vaihe, kun sitä kestävyyttä ja pitkää pinnaa tarvittaisiin eniten. Pitää siis hengittää syvään ja muistaa, mikä koko homman idea on. Vanha valkoinen puukatto, ja harmaaksi kalkkimaalattu seinä, antavat jo ihan ajatuksen tasolla potkua tilanteen kestämiseen, kun jaksaa vastapainoksi muistaa likaisen ruskeaa ja rikkinäistä tapettia, sekä ikäviä johtoletkutuksia pitkin poikin kattoa. ”Lopussa kiitos seisoo” on toinen vanha kasku, jonka todenmukaisuutta olen todistanut elämäni aikana jo usein. Muutos vaatii työtä ja työ välillä vähän enemmän sitä pinnaa.

Koska meillä on huomenna viikon ainokainen yhteinen lomapäivä ennen talviloman päättymistä, ajattelin heilutella hihojani tänään sen verran ahkerasti, että huomenna ei tarvitsisi kiristellä hampaitaan samojen asioiden kanssa. Valmista ei saada vielä pianohuoneessa millään, sillä tilasin maalinkin vasta tänään, mutta josko taas pikkuisen eteenpäin ja helpompaan vaiheeseen.

Ruokakaupasta nappasin mukaani pari nippua kauniin kerrottuja tulppaaneja. Näihin on ihan hyvä kääntää katseensa silloin välillä, kun tuntuu että sitä kaikkea muuta on enemmän kuin kylliksi. 🙂

Kivaa iltaa!

Oioi, olen niin happy, kun vihdoin saadaan vähän taas remonttiakin etenemään. Onhan tässä taas vedetty aika laiskasti tämä vuosi ja edellistäkin jo. Tänään on laitettu kuntoon sähköjuttuja, joiden vuoksi pianohuoneen seinä ja katto ovat olleet riipinrääpin muutostamme asti. Inhottavat letkut katossa ja seinillä on nyt poissa, ja vihdoin päästään maalaamaan pianohuoneenkin esiin kaivettu puukatto kauniin valkoiseksi.

Totuushan on se, että esimerkiksi meidän olkkarissa ei yli kahteen vuoteen ole ollut ollenkaan sähköjä. Siis toki sinne on vedetty jatkaria pianohuoneesta, mutta ihan oikeita pistokkeita tai valaisinpaikkoja olkkarissa ei ole olut. Voitte kuvitella mun fiilikset, kun tänään on saanut sähkärille osoitella, että pistorasiaa tuonne ja tuonne, sekä katkaisijaa tänne ja tänne…

Koska mun tietämys sähkötöissä rajoittuu lähinnä siihen, että tiedän, mitä haluan ja miltä haluan minkäkin näyttävän, en voi nyt kauheasti näistä hommista itselleni kunniaa kaapia. Sen sijaan fiilistelen uudella Tine K:n pöytävalaisimella joka saapui tänään kuin tilauskesta. Sen on nimittäin tarkoitus luoda tunnelmaa tästedes olkkariin. Nuo Tine K:n lampunjalat on nyt Homenordilla kivassa alennuksessa, ja niinpä yksi sisustushaave toteutui.

Uusi valaisin on tosi kaunis, mutta oikeastihan tämän päivän jutut ovat näitä seuraavia:

Pikkusälää ja Klaara soittamassa nokkahuilumusiikkia…

Pianohuoneen esiin kaivettu katto sellaisena, kuin se vielä aamulla oli…

Niin, ei ne kaikki nurkat niin kauhean nättejä ja kuvauksellisia ole. Mutta ehkä sitten joskus! 🙂

Mukavaa maanantai-iltaa!

Kuten eilen Facebookin puolella kirjoittelinkin, sai mieheni kauhean siivouspuskan, ja sunnuntai meni kaappien järjestelemisessä. Meillä on oikeastaan kesästä asti ollut niin astiat, kuin kuivaruuat ja muut keittiötarvikkeet, vähän hujan hajan ja tungettuna sinne, mihin ne nyt on vain saatu. Eilen tyhjennettiin kaikki laatikot ja kaapit, tuotiin vintiltä säilytyksestä viinilaseja ja muita astioita, ja heitettiin turhaa romua pois ja kiertoon. Tuloksena siistit kaapit ja laatikot, joiden availu ei hävetä, vaikka olisi vieraita kylässä. Tilaa tuli säilytyksestä tuoduista astioista huolimatta lisää niinkin paljon, että yksi 80 senttinen iso laatikko jäi ihan tyhjäksi! No, pitää nyt miettiä, josko hakisi siihen vielä Ikeasta sellaisen matalan sisälaatikon, ja laittaisi vaikka mausteet vielä vähän järkevämmin lieden lähettyville.

Meillä on keittiön toisessa päässä kaappiyhdistelmä, joka oli itse asiassa jo vanhassa kodissamme. Apteekkarinsenkki, jonka päälle on nostettu vanha valkoinen astiakaappi. Tämä astiakaappi oli varastosijoituksessa, kun asuimme väliaikaiskodissa, mutta se tuotiin tänne muuton yhteydessä. Vai jälkeen, hitsi, en enää edes muista! No, joka tapauksessa siitä saakka kun kaappi on täällä ollut, on se toiminut jonkinlaisena rytöläjänä tavaralle, jolle ei oikein keksi muutakaan paikkaa. Toisin sanoen roskille! Eilen kaappi kuitenkin tyhjennettiin, ja puhdistettiin, ja se sai sisäänsä astioita. Oikein kiva, ja tässä on hyvä säilyttää laseja ja kuppeja, joita ei kuitenkaa tarvita ihan joka päivä.

Nyt siis ollaan tilanteessa, jossa kaikki astiamme on sijoitettu sekä tähän, että isompaan antiikkikaappiin ja avohyllyille. Eli juuri kuten oli tarkoituskin. Toko vintillä on vielä kuppi ja kippo poikineen, mutta ne ovat astioita, joita tuskin koskaan otamme käyttöön, eli odottavat joutumista kiertoon.

Muistan kun aikoinaan haaveilin yläkaapittomasta keittiöstä, ja kaikki varoittelivat, ettei säilytystila tule millään riittämään. Tällä hetkellä olen onnellinen avohyllykeittiön omistaja ja miehen kanssa juuri mietittiinkin, että siinä kohtaa, kun astiamme ei oikeasti mahdu näihin kalusteisiin, on kyllä aikakin karsia. Nuo senkin laatikotkin ovat vielä tyhjillään, eli pelivaraa löytyy kyllä! 🙂

Nyt on hyvä fiilis, kun paikat on järjestyksessä. Ei siis yhtään hullumpi sunnuntai!

Kivaa uutta viikkoa!