Suurin syy siihen, miksi mä tykkään niin paljon joulusta, on se kaikki mikä sisältyy aikaan ennen varsinaista joulua. Mulle se joulun fiilisteleminen ja tunnelman hakeminen on ehkä jopa itse joulua tärkeämpää. Joulu tulee joka vuosi, mutta se oikea joulunalustunnelma pitää tehdä itse. Ja mitä enemmän tuohon tunnelmaan panostaa, sitä helpommin huomenna alkava marraskuukin– taittuu. Tänään vähän siitä, miten loppuvuoden pimeä jakso selätetään oikealla asennoitumisella ja mukavalla tekemisellä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lotus Pehmopaperin kanssa.
Itse leivotut sämpylät, pannari mummun omenahillolla ja kynttilöin valaistu koti. Vaikka arki-illat ovat monesti yhtä aikataulua ja kiirettä, koen erittäin tärkeäksi, että niihin on mahdutettu myös pieniä hyggehetkiä. Jopa siinä määrin, että tykkään juurruttaa sitä hyggeilyn taitoa myös lapsiin. Sämpylöiden leipomiseen tai pannaritakinan tekemiseen löytyy aika helposti halukkaita auttajia ja näin sen kuuluukin olla. Lapsilla pitää olla oikeus puuhata ja oppia, mutta että se into löytyy lapsista itsestään, on mielestä kaikkein tärkeintä. Yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen tärkeys korostuukin mielestäni juuri syksyllä. Kun pimeys sulkee elämän siihen perheen keskeiseen perusyksikköön, pitää niistä yhteisistä hetkistä ottaa kaikki irti. Ja nämä on juurikin niitä hetkiä, joiden toivon jäävän myös lasten muistoihin.
Me kaivettiin Klaaran kanssa viikonloppuna kaapista paketti askartelumassaa ja päätettiin aloittaa jouluun valmistautuminen pipareiden sijaan koristeiden tekemisellä. Kaapissa kuivahtanut massa ei ollut ihan helpoimmasta päästää työstää ja apuna piti käyttää sekä voimaa, että vettä. Vähän suttuiseksihan se meni, mutta toisaalta puuha oli sen verran hauskaa, että lopputuloskin oli oikeastaan ihan sivuseikka. Pääsin jotenkin samalla myös itse siihen oman lapsuuden tunnelmaan ja askartelemisen ihanuuteen. Joulun tuloa voi fiilistellä niin monella tapaa, mutta lapsille ihan ehdottomasti parasta on se, kun pääsee tekemään luomaan jotakin konkreettista.
Kun päivät lyhenevät lyhenemistään on helppo heittäytyä negatiiviseksi pessimistiksi ja jouduttaa omaa ahdistustaan. Toisaalta ei se positiivisten asioiden löytäminen ole niin kauhean vaikeaa, kunhan vain jaksaa nähdä vähän vaivaa. Silloinkin kun kaikkein mieluiten rojahtaisi vain sohvalle ja vetäisi peiton korviinsa, pieni vaiva oikean tunnelman luomiseksi voisi pelastaa illan. Kynttilän sytyttäminen, villasukkien jalkaan vetäminen ja vaikka sen pannarin paistaminen voivat lopulta antaa huomattavsti enemmän energiaa. Kun pöydän vielä kattaa kauniisti ja viettää aikaa hyvässä seurassa marraskuu saa ansaitsemansa vastuksen.
Lotuksen uusi Quick & Chic -talouspaperiarkki on pakattu helposti käytettäväksi. Pakkauksen voi nostaa vaikka keskelle askartelu tai leivontapöytää, ja paperi pysyy pakkauksen suojassa puhtaana ihan viimeiseen arkkiin asti. Yhdellä kädellä nypättävä arkki on myös helppo silloin, kun vapaat kädet ovat kortilla. Vahva paperi imaisee itseensä nopeasti suuren määrän kosteutta, joten jos sattuisikin käymään niin, että pannaritaikina ajautuisi pöydälle tai askartelu muuttuisi sottaiseksi puuhaksi, apu on nopeasti saatavilla.
Quick & Chic talouspaperiarkin lisäksi Lotuksella on toinenkin uutuus. Paksua ja pehmeää Smart wc-paperia on rullassa tuplamäärä tavalliseen verrattuna, eikä rulla sisällä laisinkaan turhaa hylsyä. Vaikka kyseessä on WC-paperi, vahva ja paksu paperi soveltuu oikein hyvin nenäliinaksi ja talouspaperiksi, sillä se ei hajoa helposti, eikä myöskään tunnu ikävältä herkällä tai kuivallakaan iholla.
Lasten into kokkailla, leipoa ja laittaa joulua imaisee mukavasti mukaansa, kun itseltä ei tunnu irtoavan hyggeideoita. Ja lopulta kun löytää itsensä askartelumassan ja iloisen sekasotkun keskeltä, syksyn pimeys on unohtunut ainakin pieneksi hetkeksi.
No johan, torstai jo! Mennyt taas viikko että humpsista vain. Lapsilla on ollut kavereita kylässä ja juuri yksi yökyläilijä saateltiin matkaan. Kaveripäivä tänäänkin, mutta tasapuolisuuden nimissä saan itsekin ystävän kylään. Pakko sanoa, että tällainen harrastusvapaa viikko on kyllä mahdollistanut ihan erilaisen sosiaalisen elämän. Niin kivoja kun nuo lasten harrastukset onkin, niin kyllähän ne sitovat ja asettavat arki-illoille omat raaminsa.
Viime aikoina somessa on ollut paljonkin juttua harrastamisesta ja siitä, miten paljon niitä harrastuksia lapsella ylipäätään tulisi olla tai mikä määrä puolestaan on ehdottomasti liikaa. Kasvottomassa nettikeskustelussa ehdottomuus kukoistaa aina, vaikka oikeasti nämäkin on niitä juttuja, joihin on yhtä monta vastausta kuin perhettäkin. Mun mielestä on tosi hienoa, että lapseni tykkäävät liikkua ja heillä liikunnallisia harrastuksia. Jokaisen lajin ovat itse saaneet valita, joten olen iloinen siitäkin, että se liikunnallisuus tulee heistä itsestään, eikä siihen ole koskaan tarvinnut tuupata tai usuttaa. Tykkään myös, että musiikki kuuluu lasteni elämään, sillä vaikka itselläni ei ole minkäänlaista musikaalisuutta, enkä ole koskaan edes opetellut soittamaan mitään soitinta (no ehkä pakosta nokkahuilua), olen kuitenkin aika läheltä saanut seurata sitä, miten paljon musiikki voi jollekulle antaa, ja miten tärkeä asia siitä saattaa vuosien mittaan muodostua.
Yhtä iloinen olisin kuitenkin, vaikka lapseni ilmoittaisi, että hänen harrastuksensa ovat tästä lähin piirtäminen tai lukeminen. Toki ehkä tässäkin tapauksessa yrittäisin löytää ”lajeihin” jonkinlaisen sosiaalisen aspektin, mikäli lapsi kokisi yksinäisyyttä tai kuulumattomuutta jonkinlaiseen porukkaan. Kaikki eivät sitä tarvitse, ja toisaalta olen nyt vasta itsekin löytänyt ilon ryhmässä liikkumisesta, jota olen aina ennen vihannut. Toisaalta harrastaminen on tapa juurikin löytää itsestään niitä erilaisia puolia ja kenties elämäntapoja. Me aikuiset useimmiten liikumme, emme harrasta liikuntaa, luemme, emme harrasta lukemista jne. Näin mä ainakin itse koen asian.
Tänne muuttaessamme olimme varsin tietoisia siitä, että lapsemme jäävät paitsi sellaisesta asutusalueiden ja taajamien sosiaalisesta kasvuympäristöstä. Siitä, että asutaan rauhallisen kadun varrella, jossa naapureina asuu saman ikäisiä lapsia ja aina on kavereita kun vain astuu ovesta ulos. Teimme tietoisen valinnan muuttaa taloon, josta kulkuyhteydet keskustaan on ainakin sen verran huonot, että talvella fillarit saavat rauhassa nukkua talviuntaan ja lasten kulkeminen on vielä vuosia täysin vastuullamme. En siis valita. Huokailen lähinnä sitä muutosta, jota yksi tällainen viikko voi saada aikaan.
Ei kyllä ollut tarkoitus ajautua aiheeseen harrastaminen, mutta tulipa nyt sekin ajatuksen virta rykäistyä ulos. Olin nimittäin ajatellut pysytellä turvallisesti vähän pinnallisemmissa asioissa. Kuten vaikkapa hameenhelmoissa ja sitä lajia. On nimittäin aika ihana tuo kohtalomekkoni, tykkään siitä ihan hirveän paljon. En ole mikään printtitrikoon suosija, mutta tällaisessa vaatteessa kuviot toimivat paremmin kuin hyvin. Ja värimaailmakin on kuitenkin kohtalaisen turvallinen.
Tuo sininen neule on vastaava, mutta lyhyempi malli siitä vihreästä neuleestä, jota käytin viime talvena ehkä neljänä päivänä seitsemästä. Ihana sekin!
Mutta nyt kauppaan! Toivotaan, että aurinko on jo sulattanut tiet, koska mullahan on tietenkin edelleen kesärenkaat.
Neule⎮Samsøe & Samsøe
mekko⎮Morris & Co x H&M
tossut⎮Adidas Originals
Voi että miten vaikeaa oli valita kuvia tähän postaukseen! Niin paljon kaikkea, ja muistikorttikin aika piukassa tavaraa. Kyseessä on siis viikon takainen matka Ahvenanmaalle, 24 tuntia aikaa kokea ja nähdä mahdollisimman paljon. Yritin nyt kuitenkin kasata kuvia, joissa näkyisi meidän monipuolinen ohjelmamme ja toisaalta Saaristomeren luonto ja Maarianhaminan monipuolisuus vielä turistikauden jälkeenkin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa.
Meidän matka starttasi torstaiaamuna Turun satamasta, Viking Linen terminaalista. Mulla oli matkaseuranani ystäväni Kaisa, ja meidän olikin tarkoitus tutustua Ahvenanmaahan matkakohteena juurikin tällä ystäväkulmalla. Eli mitä Ahvenanmaa tarjoaa irtiottoa kaipaaville naisille. Itse olen huomannut, että silloin kun kaveriporukalla mietitään reissua, aika usein matkakohteen etäisyys vaikuttaa suunnitelmiin. Yhden yön matka kun on kaikille paljon helpompi toteuttaa ja se yhteinen aika on helpompi raapia kasaan, kun kyse ei ole useammasta päivästä. Meillä oli reissulla todella tiukka aikataulu, joten en väitä, että kaikkia vinkkejäni välttämättä saisi mahdutettua minilomaan, mutta toivottavasti löydätte tästä ainakin jokusen tärpin! Erityiskiitos myös jälleen kerran Kokit ja Potit -blogin Hannelelle, jonka seura ei petä koskaan! Kaikki postauksen kuvat, joissa esiinnyn itse, ovat Hannelen ottamia.
Muutaman tunnin merimatkan ja erikoisaamiaisen jälkeen Saavuimme Maarianhaminaan pikkuisen kahden jälkeen. Koska kyse on pienestä saaresta, myös välimatkat on lyhyitä ja satamakin on ihan hoodeilla. Sitten sisäänkirjautuminen Hotelli Arkipelagiin, jonka huoneesta meillä oli suora näkymä Ahvenanmaan itäsatamaan. Huoneissa on muuten parvekkeet, joten upeaa merinäköalaa pääsee ihastelemaan sieltäkin käsin. Tuo venesatama on kesäsesongin aikana täynnä elämää ja ravintoloita, mutta lokakuussa se ihastutti juurikin eteerisyydellään.
Itäsätamassa meitä odotti Vilhelm, tuttavallisemmin Ville, joka toimi iltapäivän kipparinamme. Shipland on yritys joka tarjoaa venematkoja ja opastettuja kierroksia saaristossa ympäri vuoden. Villen tietämys saariston historiasta olikin aika huima ja saapuessamme Rödhamnin kodikkaaseen satamaan kuulimme tarinoita luotsisaarten historiasta ja pääsimme merikartan avulla näkemään laivaliikenteen muuttuneet reitit. Tällaiselle kuivalla maalla kasvaneelle kaikki tuo luotsiasia oli jokseenkin uutta ja olisin oikein hyvin voinut kuvitella itseni vaikka 1900-alkuun luotsiaseman emännäksi. Toisaalta Villen kertomusten jälkeen koko saaristoasumiseen osasi suhtautua ihan uudella tavalla. Meillä oli vene- ja saarimatkalla seuranamme myös Visit Ålandin edustaja, joka kertoi käytännön kulmasta, mitä Ahvenanmaalla asuminen on verrattuna Manner-Suomessa asumiseen.
Rödhamn oli ennen kaikkea kokemus, jota ei voi sanoin, eikä edes kuvin välittää. Kauneutta silmän kantamattomiin. Karua, mutta ruskan värittämää luontoa ja koko paikka huokui täydellistä rauhaa. Saari on kuitenkin kesäaikaan erittäin suosittu venesatama ja kesäkahviloineen se on tunnettu pysäkki niin veneilijöille kuin mökkiasukkaillekin. Saari on asuttu ainoastaan kesäaikaan, tähän aikaan vuodesta se on tyhjillään lukuunottamatta satunnaisia veneilijöitä. Pelkästään Rödhamnista olisin voinut ottaa tuhat kuvaa. Paikka johon on ehdottomasti palattava, ja väitänpä, että juuri näin, ruskan ollessa parhaimmillaan, maisemakin on varmasti kauneimmillaan!
Venematkan jälkeen hieraistiin pipon painaumat otsasta ja vaihdettiin vähän vaatetta. Seuraava kohteemme oli olutmaistelu ja päivällinen Stallhagenissa. Pienpanimo ja panimoravintola sijaitsevat lyhyen ajomatkan päässä Maarianhaminasta, Godbyssä. Tämä oli paikka, joka olisi ehkä tarvinnut kokea päivänvalolla, sillä panimon miljöö (melkein keskellä ei mitään) näytti kauniilta ja tunnelmalliselta. Saimme kuitenkin pienen panimokierroksen ja käytin tässä kohtaa myös mahdollisuuden hankkia hieman kotiinviemisiä. En itse juo olutta, mutta meille oli Kaisan kanssa varattu erilaisia Ahvenanmaalaisia limonadeja. Ahvenanmaalla muuten limsat ovat myös ihan omaa luokkaansa. Oikeita makuja ja värejä ilman tuhottomia sokerimääriä tai ylipäätään mitään ylimääräistä. Ravintolassa söimme myös illallisen ja sitten olikin aika ajella takaisin hotellille ja painua pehkuihin. Aikainen aamuherätys vaati veronsa ja varsinainen yöelämä jäi tälläkin kertaa näkemättä. 🙂
Perjantaiaamuna hotellihuoneen ikkunasta avautui uskomattoman kaunis auringonnousu jota piti tietenkin mennä kuvaamaan ennen Ahvenanmaalaista aamupalaa. Maisema ja sen värit muuttuivat niin nopeasti, että kameraani taisi tallentua vain pari samansävyistä ruutua. Siina laiturilla kykkiessä ja kalastajien lähtiessä veneillään, tuli todettua myös tuo saaren avoin ja helposti lähestyttävä ilmapiiri. Hyvien huomenten toivottaminen ventovieraillekin kuuluu ehdottomasti asiaan!
Kun aamupala ja asiaan kuuluvat ahvenamaalaiset pannarit oli nautittu, vuorossa oli perjantain ensimmäinen vierailukohde. Pääsimme tutusmaan paikalliseen kultasepänliikkeeseen. Guldviva on saanut nimensä Ahvenanmaan maakuntakukan, kevätesikon, mukaan (gullviva) ja tunnetuin korumalli onkin hopeinen kukka, joka on suosittu matkamuisto saarelta. En ehkä ollut itse tajunnut, miten aikaavievää yhden korun valmistus on, kun kaikki tehdään alusta loppuun itse, mutta ammattilaisen työskentelyä oli ilo seurata. Kultaseppä ja yrityksen omistaja Maria Karlström on kerännyt liikkeeseen myös pienen museon saaren kultaseppähistoriasta ja juurikin ajoilta, jolloin kultasepät koulutettiin vielä oppipoika periaatteella. Kauniit huonekalut on Pietarissa oppinsa saaneen kultasepän ajoilta, mutta myös koruverstaan huonekalut ovat palvelleet Marian edeltäjiä.
Kuten tämä Guldvivan rakennus, kaikki muutkin merikorttelin liikkeet ovat aivan ihania punaisia puutaloja!
Seuraavaksi oli vuorossa meidän päivän hemmotteluosuus. Ja hei, jos menet Ahvenanmaalle ja haluat pysytellä visusti Maarianhaminassa, käy ainakin täällä! Lustans ekologiska, on ekologinen kauneushoitola Maarianhaminan keskustassa. Liike käsittää myymälän, kampaamon/kauneushoitolan ja barber shopin (jonne mun on ehkä pakko kiikuttaa tuo omakin karvanaamani vielä joskus). Tässä paikassa kaikki huonekalut ja sisustus, ja tarkoitan siis KAIKKI on second handia. Eikun ei. Pieni pyörällinen kampaamokärry on ostettu uutena Ikeasta. Mutta jopa valospotit katossa on hankittu käytettynä. Ovet, vetimet, peilit… Myymälän hyllyt on hankittu englantilaisesta teehuoneesta ja osa aarteista on tarttunut matkaan Pariisilaisilta kirpputoreilta. Ja tietenkin siis kaikki hoidotkin tehdään ekologisesti ilman ylimääräisiä kemikaaleja.
Pääsimme Kaisan kanssa päähierontaan ja hiustenpesuun, mikä ehkä kuulostaa tässä kohtaa vaatimattomalta. Hoito kuitenkin aloitettiin hartioista asti ja välillä tuntui, että päänahkani leijailee jossakin korkealla yläpuolellani. Hiukset saivat erilaisia pesuja, ja hoitoja, jotka stimuloivat niin päänahan verenkiertoa kuin omaa rentoutumistakin. Taisin muutaman kerran valahtaa hoidon aikana ihan veltoksi. Kun oli aika nousta ylös, piti hiukan varovasti kokeilla, että kannattelevatko ne jalat oikeasti. Sitten päästiinkin kampaamotuoliin ja föönin jälkeen oltiinkin kuin uudesti syntyneitä.
Jos siis ajatuksena on tehdä Ahvenanmaalle reissu tyttöporukassa tai jopa juhlia polttareita tai synttärisankaria, Lustans ekologiska on just se paikka minne pitää mennä! Ja koska mitään kemikaaleja ei käytetä paikka tarjoaa ihanat puitteet myös lasten kanssa vietetylle laatuajalle. Äiti-tytäraikaa parhaimmillaan. Ja tosiaan, partasuut ja viiksivallut saavat hekin hoitonsa samasta osoitteesta.
Nina ja Thomas ovat yrittäjiä, joille ekologisuus ja kierrättäminen on elämäntapa. He myös tietävät koko saaren parhaat mestat. Missä syödä, missä shoppailla. Sain jopa vinkit kauneimpiin vanhoihin puutaloihin.
Ihana paikka, ja kiitos, että päästiin vierailulle. Ja kiitos kampaamon tytöille, joiden ansiosta univelkainen ja silmäpussinen olo virkistyi, ja loppupäivän olikin taas jo askel kevyempi!
Niin paljon kuin saatiinkin vinkkejä totuus oli, että aikataulun tiukkuus tuli tässä kohtaa vastaan. Niinpä ihailimmekin hetken verran ihan rauhassa katuelämää ja ihania liikkeitä. Viktor Crafts & Design myy esimerkiksi paikallisia käsitöitä ja kierrätysmateriaalista tehtyjä vaatteita. Vieressä on myös ihana kukkakauppa, jonka tarjonta levittäytyy ulos kadulle saakka.
Meidän lounaspaikka Iwa Konditori & Cafe oli tässä kohtaa päivää todella täynnä paikallisia, mikä sekin kertoo, että ravintola on todella suosittu!
Sitten olikin jo aika napata Hannele mukaan ja suunnata kohti satamaa. Kotimatka päästiin tekemään Viking Linen uudehkolla Grace -laivalla ja matkalla nautittiin tuhti illallinen jälkkäreineen kaikkineen. Paljon olisi ollut vielä nähtävää ja koettavaa, mutta ehkä ensi kerralla ehditään taas kokea jotakin uutta. Ennen kaikkea mieleen jäi saariston kauneus ja rauhallisuus. Samoin joka puolelta huokuva ekologisuus ja paikallisten kunnioitus luontoa kohtaa.
Palasin tänään juuri toisesta reissusta ja nyt perinteinen kotiviikonloppu on kyllä ihan paikallaan. Leppoisan mukavaa perjantai-iltaa ja viikonlopun aloitusta! ♡
