Hurrrja keli, mutta hei, en edes muista, koska täällä on ollut näin paljon lunta! Ei ainakaan viime talvena. Mutta kun lumi on kuorruttanut kaiken, ja radiossa soi joululaulut, ei voi muuta kuin nauttia. Puhdas valkeus antaa hassulla tavalla energiaa, ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta!
Samaan aikaan tuntuu ihan hassulta, että ensi viikko on jo jouluviikko! Joskin aatto on tänä vuonna vasta sunnuntaina, mutta silti. Viikonloppuna voisi vaikka käpertyä sohvalle ja katsella muutaman jouluisen leffaklassikon. Love actually ainakin pitää katsoa, koska siitä tulee joka vuosi aina yhtä ihana fiilis. Ja tottakai se myös joka kerta itkettää, mutta leffa on kuitenkin kaiken tunneryöpyn arvoinen, siitä ei pääse mihinkään!
Vaikka niitä jouluvalmistelujakin pitäisi tehdä, tämä ilta menee kyllä ihan perus kotitöiden parissa. Pari pyykkikorrillista odottaa pesijäänsä, mutta onneksi kone hoitaa itse työn. Siinä samalla ehtii hetkeksi istahtamaankin ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Tänä vuonna joululehtien hankkiminen on keskittynyt niihin lehtiin, joissa Kristan ja Jonnan viime vuonna meiltä tekemä juttu löytyy, ja nyt lehtipinon päällimmäisenä on uusin Lantliv. Lisää noita kuvia löytyy myös Kristan, sekä Jonnan blogeista. Vähän glögiä ja raakasuklaalla kuorrutettuja viikunoita, ja tavallinen arki-iltakin muuttuu miltei juhlavaksi.
Vielä hetki sitten parvekekoreissa roikkuvat havut olivat jokseenkin surullinen näky valovirityksestäni huolimatta. Nyt kun valo tuikkii valkoisen lumivaipan alta, on kotiin tullessa heti ihan erilainen fiilis. Kuin keskellä talven ihmemaata asuisi.
Tunnelmallista talvi-iltaa! ♡
Cocoa Raakasuklaakuorrutetut Viikunat saatu blogin kautta / Life
Tiedättekö, oli ajatuksena aamulla ottaa jotkut kivan jouluiset hämykuvat maanantain iloksi, mutta onnistuinkin heittämään puurokulhoni keskelle keittiön lattiaa. Sen sijaan siis, että olisin kuvannut teille hämyä tai joulun tunnelmaa, kaavinkin lattialta kaurapuuroa ja Arabian Kokoa. Sitten olikin jo kiire kouluun, joten nyt on tyytyminen näihin kamiinan kuviin, jotka eivät alunperin läpäisseet seulaani. 🙂
Viikonloppu vierähti tosiaan syntymäpäivien merkeissä, ja vaikka meillä varmasti joulu näkyi viikonloppuna ihan yhtä lailla kuin tänään, jäi joulu kuitenkin muutamaksi päiväksi jonkinlaiselle henkiselle tauolle. Nyt kun synttärit on juhlittu, ajatukset rientävät taas jouluun ja joulun odotukseen. Itse asiassa paluu jouluajatuksiin tapahtui jo eilisiltana, kun koti rauhoittui kaverisynttäreiden jäljiltä normaaliin hiljaisuuteensa. Ja hei, mikäs tässä joulutellessa, kun maakin on valkoinen!
Toiseen adventtisunnuntaihin saatiin herätä iloisten uutisten kera, sillä aamulla miehen puhelimeen kilahti odotettu vauvauutinen. Miehestäni tuli ensimmäistä kertaa setä, ja lapsetkin saivat ensimmäisen serkkunsa isänsä puolelta. Voitte kuvitella, että kun tässä on nyt herkistellyt tuon omankin lapsen syntymää muistellessa, moinen uutinen avasi vuolaat padot silmäkulmista.
Mutta hei, joulua kohti mennään! Jonkin verran meinaa jo stressinpoikanenkin tarttua harteista, sillä kaikki jouluruuat ovat edelleen tekemättä, mutta jos jotain positiivista, niin joulusiivous on tehty!
Seuraavat pari viikkoa siis tiedossa armotonta joulufiilistelyä ja jouluun virittäytymistä.
Hei huomenta ihanat! Vaikka ollaan ihan keskellä viikkoa (ja vieläpä aamussa), sukelletaan kuitenkin vielä hetkeksi pikkujoulutunnelmiin. En ole itse varsinaisesti mikään bilehile, kuten ei tietääkseni siskonikaan, joten jos ihmettelettekin yhden viikonlopun hehkuttamista hehkuttamisen perään, voinen vannoa, että omalla mittakaavallani kyseessä oli vuoden ehkä paras viikonloppu. Olemme siskoni kanssa aina olleet läheisiä, mutta kun meistä molemmista tuli aikanaan äitejä saman vuoden sisällä, ja fyysinen välimatka välillämme vain kasvoi, jäi luonnollisesti se sellainen siskoaika paitsioon, ja yhteiset kohtaamiset keskittyivät meidän itsemme sijasta lapsiin. On siis jotakuinkin oikeus ja kohtuus, että vähintään kerran vuodessa saamme kalenterit sovitettua yhteen, ja pääsemme viettämään aikaa ihan kahdestaankin. Viikonlopun punaviinin meille tarjosi kaupallisen yhteistyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti ja tässä hieman jouluntunnelmaisia viinikuvia sateisen päivän iloksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 tulee Italiasta, Piemonten alueelta, ja sen maku on täyteläinen ja varsin tanniininen. Kuvauksen mukaan viini on myös mausteinen, karhunvatukkainen ja kirsikkainen. Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviiniä suositeltiin italialaistyylisen ruoan kaveriksi ja ennen kaikkea mausteistenkin pastojen seuraksi. Täyteläinen maku istuu kyllä juustojenkin kylkeen, tai ihan vain yleiseksi seurusteluviiniksi. Oman makutestini perusteella viini sopii myös perinteisen kasvispainotteisen jouluruoan seuraksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan 500 ensimmäiselle tilaajalle hauskassa puulaatikossa. Puulaatikon olettekin ehkä bonganneet jo jostakin keittiökuvasta ja vielä nyt se pitää sisällään kaksi viikonlopusta ylijäänyttä pulloa, mutta varsinaisen tehtävänsä suoritettuaan se taitaa jäädä näppäräksi säilytyslaatikoksi keittiöön. Itse tykästyin puulaatikosta leipäkorina, ja kansikin käy kivana alustana tarjoilussa.
Näin loppuvuodesta on aika ihana käyttää pimeät illat kaikenlaiseen tunnelmointiin ja sopivaan rauhoittumiseen. Suurien loppuvuoden juhlintojen sijaan nautin itse ehkä kuitenkin eniten ihan vain kotona olemisesta. Siitä, että saa villasukat jalassa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella piparkakuilla ja juustoilla, ja vaikka lasilla sitä hyvää punaviiniä. En kaipaa glitteriä tai paljetteja sen kummemmin tässäkään kohtaa vuotta.
Vastaavia herkutteluiltoja mahtuu toivottavasti tämän vuoden puolelle vielä useampaankin otteeseen. Ja jos nyt ei sen siskon kanssa, niin vaikka tuon oman puolison seurassa. 🙂
Mukavaa päivän jatkoa ja ensimmäisen adventtiviikonlopun odottelua! ♡
PS. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja. Jätäthän siis kirjoittaessasi alkoholiin viittaavat jutut pois. 🙂
