Tapaninpäivä alkaa vaihtua iltaan ja varsinaiset joulunpyhät on kohta paketissa. Kameraa on tullut kannateltua äärettömän laiskasti, vain aattopäivän puuronkeiton yhteydessä muistin räpsäistä muutaman kuvan. Mutta hei, puhelimen kameralla on sitten tallennettu niitä ihan aitoja ohikiitäviä hetkiä.
Tämän joulun ihan ykkösjuttu on ollut lepo. Olimme niin väsyneitä koko perhe, että aattoiltana sänkyyn kömmittiin jo heti iltayhdeksän jälkeen. Eikä lainkaan huono valinta, sillä univelkojen kuittaus antoi heti lisää virtaa ja pakkasaamuista on ollut ihana nauttia raikkaassa ulkoilmassa. Joulu on siis otettu ennen kaikkea lomailun kannalta ja akkuja on ladattu rennolla oleilulla. Ja vaikka joulupöytä kahtena päivänä meille katettiinkin, sain minäkin pisteet ennennäkemättömän rennosta otteestani. Tänään joulu huipentui vanhempieni luona, ja tapaninpäivää vietettiin yhdessä siskoni perheen kanssa. Toisen joulupäivän ilta olkoonkin sitten ihan vain totaalinollausta. Villasukat jalassa, hyvän kirjan parissa. Kynttilöitä siellä täällä, ja se ihana tunne, ettei edelleenkään ole kiire minnekään!
Tuolla tienpäällä oli jo selvästi havaittavissa paluuliikennettä joulunvietosta, ja huomenna arki kolkutteleekin jo ovelle. Me kuitenkin lomailemme lasten kanssa loppiaisen yli, mikä tarkoittaa sitä, että levolle jää yhä enemmän aikaa. Sukulointia on ainakin tiedossa, ulkoilua ja rentoa kotoilua lukuun ottamatta. Yhä enemmän olen sitä mieltä, että joulussa parasta on joulun odotus ja joulun jälkeiset päivät. Kenties vuosi vuodelta joulu muokkaantuu rennommaksi ja joulunpyhätkin palvelevat enemmän tarkoitustaan.
Lapset jaksavat yhä viihtyä lahjojensa seurassa ja talossa vallitsee niin kutsuva rauha, että taidan itsekin sukeltaa peiton alle. Toivottelen teille kuitenkin suloista tapaninpäivän iltaa ja turvallista matkaa kaikille liikenteessä oleville. ♡
