Ehkä vähän väritön ja mustavalkoinen, mutta kuitenkin sopivasti skarppi.

Kuten kerroinkin, olen mukana Indiedaysin ja Iittalan yhteistyössä ja tästä syystä osallistuin eilen Iittala X Issey Miyake -lanseeraustilaisuuteen Helsingissä. Asuksi valikoitui tällä kertaa yksinkertainen housu-puser- jakku -yhdistelmä. Koska matka oli pitkä ja istuminen vähintäänkin puuduttavaa, halusin ylleni jotakin mukavaa. Tiedän, että kapeat housut alkavat olla so last season, mutta enpä taida itsekään olla ihan tätä sesonkia. 🙂

Muistatte ehkä kun kerroin illasta meandin uuden malliston parissa. No, tuolloin saimme valita itsellemme mieleisimmän asun, ja tämä jakku oli ehdottomasti oma suosikkini. Siinä on tosi skarppi fiilis, mutta oikeasti materiaali on trikoota, eikä yksikään sauma kiristä. Jakussa ei ole vuorta, vaan se on puhtaasti ihan trikootakki. Ohut verkkaritakki. Ja, mukava kuin mikä!

Housut ovat Noisy may -merkiltä, jolta löytyy muuten ihanan piiiiitkiä lahkeita! Vinkiksi kaikille, joille lahkeenpituus tuottaa yleensä ongelmaa.

jakku|me&i (saatu), housut|Noisy may, kengät|Sixty Seven, pusero|H&M

Mutta hei, se olisi talvilomaviikko edessä! Meillä ainakin pikkumies odottaa innolla yökyläreissua taatan (mieheni isä) luokse. Myös uusin Risto Räppääjä olisi tarkoitus mennä katsomaan, mikä olisikin sitten Klaaralle ihan ensimmäinen leffareissu. Ei siis mitään ihmeellistä ja isoa lomamatkaa tiedossa, kun loma koskee lähinnä lapsia (ja minua?). Mutta otetaan ilo irti pienistä jutuista ja nautiskellaan kiireettömyydestä.

Mahtavaa lomaa kaikille loman aloittelijoille ja kärsivällisyyttä niille, joilla loma häämöttää vielä kauempana. Ihanaa perjantaita ihan jokaiselle!

Huomautteleeko teillä lapset usein vaatteistanne tai asuvalinnoistanne? Tai huomautellaanko teillä yleensäkään pukeutumisesta lasten toimesta? Meillä ei juurikaan, vaikka toki pari poikkeustakin löytyy. Esimerkiksi esikoinen saattaa heittää ilmaan kohteliaisuuden, kun ollaan lähdössä jonnekin, ja äiti on käyttänyt ennätysajan sopivaa vaatetta etsiessä, koko tekstiilisen omaisuutensa sovittamisessa ja ärräpäiden luettelemisessa. ”Äiti, sä näytät kauniilta” kuulostaa ihanalle ehkä varsinaista asiasisältöään enemmän juuri kauniin ajatuksen vuoksi. Lapsi kun ei vielä ymmärrä (samoin kuin ehkä joku toinen) kehua ja ylistää vain jotta päästäisiin lähtemisessä eteenpäin. Ei, lapsi joko tarkoittaa sanomaansa, tai sanoo asiansa tehdäkseen toiselle hyvän mielen.

Muuten pukeutumiseen ja vaatetukseen liittyvät kommentit jäävät pieniin (tosin äänekkäisiin) huomautuksiin siitä, että jonkun sukassa on reikä, vaatteessa tahra jne. Nämä huomiot tekee yleensä nuorempi lapsista, ja mitä julkisempi paikka tai jäykempi tilaisuus, sitä äänekkäämmin tiedotus ja ongelman paikantaminen suoritetaan. Näiden esimerkkien lisäksi meillä saatetaan huomata äidin uusi vaate, mutta näissäkin tapauksissa itse vaatetta enemmän lasta yleensä kiinnostaa, mistä ja koska hankinta on tehty. Mikäli esille nousee kysymyksiä hinnasta, uskallan epäillä, että varsinainen kysyjä on lapsen sijaan ihan joku muu taho. Tyyli- ja makuseikat eivät yleensä siis puhuta, tai nostata tunteita, mutta poikkeuksen tekee yksi takki.

Jo parina aamuna takkivalintani on nostattanut kuumia tunteita. Viimeksi tänään, kun huikkasin ovea aukaiseville lapsille, että odottaisivat sen verran, että äiti saa itselleenkin takin päälleen. Ja mitä vielä! ”Ei se ole takki, se on AAMUTAKKI!” Eikä siinä kuulemma kuulu lähteä ulos…

Siinä sitten puolihuolimattomasti vielä vilkaisin itseäni peilistä ikään kuin todistaakseni, että takkivalintani oli hyvä ja varsin oikeutettu, mutta samalla tajusin, että lapseni onkin äärettömän tarkkasilmäinen. Tässä palttoossa ei nimittäin ole vuorikangasta, nappilistaa, eikä vetoketjua. Pelkkä hemmetin saunatakinvyö! Ja kun mallia oikein tarkkaan katsoo, niin kyllähän se aamutakista menee. Vähän lyhyt ehkä, mutta varsin mukava muuten.
Niinpä pyörsin puheeni, sekä esimerkillisen käytökseni siitä, että talvella ei lähdetä takki auki minnekään, ja löysäsin vyöstä solmun pois. Yhtä aikaa toivoin, että tyylipoliisilapseni olisi tyytyväinen, eikä sääntöpoliisilapseni huomaisi ratkaisuani.

Sanoi lapsi sitten mitä tahansa, niin aion kyllä nauttia näistä keleistä edes ohuemman takin muodossa. Kivahan se on, ettei aina tarvitse sonnustautua kuin napajäätikölle lähtisi. Takki aukikaan ei palellu välttämättä ihan niin kovasti, kuin olen antanut lasten ymmärtää.

Seuraavaksi kohti viikonlopun ruokaostoksia. Tosin otsikosta poiketen, minä en lähde aamutakissani kaupungille, koska meillä päin käydään kylillä.

Hauskaa viikonloppua kuitenkin ihan jokaiselle!

takki|Second Female
farkut|H&M
kengät|Zign
laukku|Marimekko
huivi|Becksöndergaard

Tallenna

Mihin se taas menikin!? Niin älyttömän nopeaan, vaikka onhan siihen mahtunut taas kaikenlaista. Vuosi vuodelta sitä onneksi tulee kokemusta siitäkin, ettei kaiken tarvitse muuttua juuri vuoden vaihteessa, vaan ihmisellä on oikeus kehittää taitojaan, tai itseään, ihan missä kuussa tahansa. Mitenkään siis väheksymättä kenenkään lupauksia, huokaan kuitenkin syvään, ja totean, että vuorokausi vaihtuu vuodessa yli 360 kertaa, joten ehtiihän sitä!

Meidän perheen yhteinen lupaus on syödä jatkossa terveellisemmin ja monipuolisemmin. Ei siksi, että niin ei tehtäisi jo, vaan ihan vain siksi, että jossain on aina hyvä vähän sparrata lisää. Niin, ja kun onhan sitä vain tapana jotain luvata. Henkilökohtaisesti toivon seuraavan vuoden opettavan mulle lisää rentoutta, hetkessä elämistä ja itsensä hyväksymistä. Toivon terveyttä, onnea, rakkautta ja hyviä hetkiä, sekä voimia niihin tilanteisiin, joissa elämä yllättää.

Kaiken kaikkiaan, vuodet vierivät eteenpäin, ja moni asia muuttuu matkan varrella. Ihmiset, ajatukset, välillä tunteetkin. Niinhän se on, ei me olla valmiita paketteja koskaan, eikä elämää juuri voi ennustaa. Niinpä mietin mieluummin tässä kohtaa vuotta, niitä kivoja hetkiä, ja sitä, miten niitä saisi sisällytettyä myös tulevaan vuoteen, enkä huonoja tapojani tai asioita joissa mun pitäisi kauheasti parantaa itseäni. Niitäkin toki on läjäpäin, mutta miksi tuijottaa vain heikkouksiin tai sättiä itseään muutokseen.

Meillä vietetään vuodenvaihdetta kerrankin koko perheen kesken, ja ohjelmassa on herkuttelua, raketteja ja varmaankin joku hyvä koko perheen elokuva. Rentoa olemista ja yhdessäoloa.

Katso taaksesi ja kiitä.
Katso eteenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta.

Kaikkea hyvää vuodelle 2016 ja mukavaa iltaa!