Älä tuomitse minua

06.4.2016

Keskiviikkoa ystävät!

Ehkä pakko jakaa myös täällä tämä paikallisen uutiskynnyksen ylittänyt juttu: Nimittäin meidän  liikennevalot. Kyllä, kaupunkimme on saanut ihka ensimmäiset liikennevalot, ja nekin tosin ihan väliaikaisesti siltatyömaalle, mutta juttu se on sekin! Mulla on tällä viikolla koulukuljetusvuoro (joka kolmas viikko vien omani ja pari naapurin lasta kouluun), ja olihan se aika juttu, kun maanantaiaamuna matkan varrelle olikin ilmestynyt ihan oikeat liikennevalot!

No joo, kuten jo kirjoitin, paikallinen uutiskynnys kyllä ylittyi, mutta eihän tuo nyt noin niin kuin yleisesti ole mikään kovinkaan suuri asia. Ja sehän se juuri laittoikin miettimään, että aika erilaista voi olla tavallinen arkikin, riippuen siitä missä kukakin asuu, tai missä olemme kasvaneet.

Ensimmäinen kosketukseni keskustelupalstoihin oli joskus vuosituhannen alussa, kun etsin tietoa eräästä koirarodusta. Ajauduin melko tunnetulle palstalle, missä pohdittiin kyseisen rodun aktiivisuutta ja ulkoiluttamisen tarvetta. Keskustelupalstojen syvin olemus aukesi mulle myös tuolloin (ja valitettavasti tämä mielipide jäi jokseenkin pysyväksi), kun luin noita ihmisten kirjoittamia juttuja – ja mitä kamalampia vastauksia niihin. Mieleen jäi pätkä, jossa joku koiranomistaja kirjoitti, ettei koe kauheasti stressiä koiransa lenkittämisestä, vaan kulkee lemmikkinsä kanssa päivittäin jalan kauppaan ja takaisin, ja se riittää oikein hyvin pienten pissatusten lisäksi.
No tästähän joku sitten sai vettä myllyynsä ja oikein kunnolla: Miten edesvastuutonta edes hankkia koiraa, jos ei viitsi Valintataloa pidemmälle perheenjäsentään viedä. Ja markettien pihat ovat koiralle vaarallisia, samoin mahdolliset häkit, joihin ihmiset tunkevat ties mitä myrkytettyä ja koira kärsii… No, tiedätte sen sävyn, millä näille palstoille kirjoitellaan.
Keskustelu kuivui lopulta kasaan, kun kauppareissulle koiransa mukaan ottava osapuoli kertoi asuvansa 12 kilometrin päässä lähimmästä kaupasta. Hiljaisella kylänraitilla ei oikeastaan ollut koiralle mitään vaara, ja halutessaan karvakuono sai myös odottaa isäntäänsä sisällä.
Niin, aika usein me tuomitaan toistemme tekemisiä, tapoja, ja jopa ulkoista olemusta, melko heppoisin perustein. Vedetään niin johtopäätöksiä, kuin hernettä nenään, vaikka ei oikeastaan tiedetä koko asiasta yhtään mitään. Läski, ruma, outo, hullu, laiska… Tuttuja sanoja kaikille; loukkaavia, lokeroivia ja alentavia. Kun ihmisen ulkokuoren, ja päällepäin näkyvän käytöksen takana, on kuitenkin aina jotain paljon suurempaa.

support 2

No, entä miksi me sitten tuomitaan? Miksi me ollaan aina nimittelemässä ja herjaamassa? Miksi jonkun toisen elämää on niin helppo tarkastella ja vielä helpompaa on löytää siitä vikoja? Entä miksi joku jatkuvasti arvostelee sinua? Nälvii, loukkaa ja halventaa?
Onko minussa, sinussa tai meissä jotain niin pahasti vialla, että siitä pitää jatkuvasti muistutella? Tai voivatko ihmiset ihan oikeasti olla niin paljon toistaan huonompia ja vähempiarvoisia, että kaikkeen tuohon on jopa jonkinlainen oikeutus?

No ei tietenkään, eikös vaan!? Määrittämällä liikaa toisia, me määritämme oikeastaan vain itseämme, ja tuomitseminen kertoo aina enemmän tuomitsijasta kuin sen kohteesta. Se kertoo tuomitsijan omasta rajallisuudesta, huonosta itsetunnosta ja tarpeista, eikä loukkauksilla oikeastaan ole mitään tekemistä kenenkään huonommuuden kanssa, vaan niissä on enemmänkin kyse jonkun tarpeesta parantaa omaa huonoa oloaan. Kenties tarve tuhota toisen onnea vain koska oma elämä juuri sillä hetkellä potkii päähän ja tuntuu pahalta. Niin, kun kenelläkään ei saisi mennä paremmin kuin itsellä…

support 3

Entä miten ne liikennevalot liittyvät ihmisen tuomitsevaan luonteeseen? Voi kun edes tietäisin! Taisin jopa eksyä aiheesta vähän liiankin kauas. Mutta toisaalta, jonkinlainen viivytyssysteemi voisi olla paikallaan meillä ihmisilläkin. Paitsi ettemme sortuisi rumiin sammakoihin, myös siinä, miten paljon annamme ilkeyden loukata. Voi kun aina pysähtyisimmekin ennen kuin pahoitamme mielemme, ja muistuttaisimme itseämme että olemme hyviä juuri tällaisina. Yleensä kun ilkeys syntyy juuri pahasta olosta ja omasta epäonnistumisen tunteesta, eikä kenenkään virheistä tai huonommuudesta.

support 4

Mutta, jottei kävisi liian raskaaksi tämä päivitys, kevenetään sitä hiukan hömpälllä! Support your local -college on ollut pitkään haavelistallani, mutta tuntuu, että olen aina onnistunut nukkumaan onneni ohi, ja jäljelle on jäänyt vain eioota. Nyt vihdoin onnisti, ja tämä tulee kyllä olemaan kevään luottopusero kaikessa helppoudessaan ja rentoudessaan. Pusero löytyi lopulta täältä ja farkut ovat viime keväältä Lindexin valikoimista

support

Mutta hei, vielä loppuun yksi pyyntö!

Blogini on ehdolla ”Vuoden tyylikkämmäksi blogiksi” Inspiration Blog Awards -kilpailussa, ja toivoisin kovasti saavani äänenne.
(Vuoden tyylikkäin blogi on niin ulkoasultaan kuin sisällöltään laadukas. Kuvat voisivat olla suoraan aikakausilehden sivuilta, ja aiheet ovat aina hyvällä maulla valittuja.)

On toki suuri kunnia olla jo ihan vain ehdolla, mutta toki jokainen antamanne ääni on tärkeä. Äänestykseen pääsette alla olevan kuvakkeen/linkin kautta.

ehdolla2

Kiitos. ♡

Tallenna


Pääsiäisen aloitusta

24.3.2016

Tervehdys!

Kiirastorstai on vähän sellainen kiiretorstai, kun pitäisi jotenkin saada niin monta juttua pyhiksi tehtyä. Kauppaankin pitäisi toimertua oikein ajatuksen kanssa, ja kai sitä kotiakin jonkinlaiseen pääsiäiskuosiin pitäisi laittaa. Silti mulla on pääsiäistä kohtaan lempeät tunteet. Joulu on pitkän linjan valmistautumista, suorittamista ja perinteitä, mutta jotenkin pääsiäinen on sellainen enemmän pysähtymisen ja rauhoittumisen juhla – ja paljon pienemmällä vaivalla. Tai niin sen ainakin pitäisi olla. Meillä valitettavasti työjutut sotkevat aina näitä vapaita, joten luovitaan tämäkin juhla vähän soveltaen.

Täällä meillä koettiin eilen ihan kunnon takatalven tuleminen, mutta jostain syystä se ei nyt latistanut keväistä mieltäni ollenkaan. Toki ärsyttää, kun kuivat tiet muuttuivat taas sohjoksi ja lentäväksi kuraksi, mutta muuten kevään tuleminen ei noin henkisesti ottanut yhtään takapakkia. Tosin ehdin jo kuvitella pääsiäisenä viipottavani uudessa trenssissäni, mutta jätetään ne haaveet sitten vaikka vapulle. Hassu juttu, mutta tuo hiusten pätkäisy jotenkin vaikutti myös kevätfiilikseeni. Helppous ja keveys ovat edelleen miellyttäneet, eikä kaduta kyllä lyhempi kuontalo ollenkaan. Pesusta viimeistelyyn hiusten kanssa on nyt vain niin paljon helpompaa. Jotakin hiusjuttuja voisin teille tänne muutenkin rustailla. Lähinnä vinkkejä näihin helppoihin kampauksiin ja tuotteisiin, joilla saa aika näppärästi sähköisetkin hiukset kuriin.

beso 3beso 6beso 1

Kevät ja kesä on aina sellaista aikaa, jolloin sisältäni herää pieni hippityttö, joka kietoo ranteeseensa paljon erilaisia koruja. Nämä kolme ovat tosin jo viime syksyltä, mutta ovat olemukseltaan juuri sitä sellaista keväistä semihippiä. Korut sain blogin kautta ja ne ovat merkkiä BESO Helsinki. Suomalaista käsityötä, eli siinäkin mielessä näitä ihan ylpeydellä kantaa ranteessaan. Tuolla BESO Helsingin FB-sivuilla on myyntikorut -kansio, mutta Taru tekee koruja kyllä ihan tilauksesta, eli vaikkei siellä omaa suosikkia olisikaan juuri oikeassa värissä, niin koruja voi tilata myös ihan omien toiveiden pohjalta.

Mutta oli pääsiäisenne sitten vapaata tai työntekoa, toivottelen teille kaikille mukavaa kiirastorstaita. Olkaa varovaisia liikenteessä ja jos syötte suklaata, syökää minunkin puolesta. Se olis nimittäin kohta kolme viikkoa sokeritonta takana. Wohooo!!!! Pakko myöntää, että ihan helppoa ei ole ollut, mutta kun se alun kipu ja särky (kauheat vieroitusoireet) ja himputin kireä pinna oli voitettu, niin sitten onkin sujunut helpommin. Mutta turistaan tästäkin aiheesta vielä enemmän toisella kertaa.

Nyt moit kaikille!

Rannekorut saatu / Beso Helsinki


Kolmella asulla lasten kanssa

02.3.2016

Kyllä kotona vain onkin mukava olla!
Siitäkin huolimatta, että koti odotti meitä kylmänä ja kalseana, ja laukkujen purkamisen jälkeen eteen jäi lohduttoman suuri pyykkikasa. Noh, siinä sitten valvottiin eilen puolille öin kipinävahtina ja pyykkikoneen pyörittäjänä, ja tänään on jo huomattavasti mukavammat oltavat.

Instagramiin jo viikonloppuna latasinkin yhden asukuvan, mutta tässäpä kaksi lisää, ja ajatuksena tosiaan kolmen asun kopla, joiden kanssa ajattelin selvittää kolmen päivän reissaamisen lasten kanssa.

asu1a

Sunnuntaista tiistaihin ohjelmassa oli siis leikkihuonetta, pelihuonetta, pallomerta ja kaikkea muuta siltä väliltä. Niinpä pakkasin mukaan vain helppoja ja rentoja vaatteita, joissa on hyvä mennä lasten tahtiin. Yhdet vaihtohousut ja collegepaita laukkuun. Vaihto teepaidat ja alusvaatteet tietenkin, ja kuvasta poiketen myös mustat paksut sukkahousut ja rento trikoomekko pääsivät mukaan, koska mahtuivat pieneen tilaan. Mutta jälkimmäiset olivat sinänsä ihan turha veto, sillä ilman olisi pärjännyt aivan mainiosti.
Olan yli heitettävä tilava laukku ja supermukavat tennarit osoittautuivat kaikkein tärkeimmiksi. Ilman niitä en olisi pärjännyt. Tai ainakaan pärjännyt niin hyvin.

asu3aasu2a

Unohdin ainoastaan pakata mustat avokassukat vajaamittaisten farkunlahkeiden seuraksi, mutta sellaisetkin löytyivät onneksi. Muuten oli vaatetuksen puolesta oikein mukavaa, rentoa ja toimivaa!

mustat housut|Twist & Tango
farkut|Lindex

harmaa college|Anecdote
vaalenpunainen college|Even & Odd
tossut|Nike
laukku|Marc by Marc Jacobs

Aurinkoista keskiviikon jatkoa. Minä haaveilen, että päivällisen jälkeenkin ehtisi vielä ulkoilemaan auringonpaisteessa. Ihana kevät!