Jestas tätä pimeyttä. Ei auta kuin ajatella, että jossain kohtaa sen on käännyttävä taas valon puolelle, ja kai sitä luntakin vielä saadaan, niin ne ainakin jaksavat lupailla.
Koska syksy ei ole se pirtein mahdollisin vuodenaikani, uusi otsis piristää pikkuisen niin mieltä, kuin ulkonäköäkin. Sen taakse on myös äärettömän kätevä piilottaa rypyt ja väsymys. Pitkään tuli toki tätäkin ratkaisua pohdittua, enkä ollut ihan varma asiasta vielä kampaajalle mennessäkään, mutta kyllä se taas niin omalta tuntuu. Enhän mä siihen otsikseen itseensä ikinä kyllästynytkään, vaan sen sukimiseen ja laittamiseen.
Koska tänään on ehkä syksyn pimein päivä tähän mennessä, laadin jo aamulla toimintasuunnitelman syysväsymystä vastaan. Lepoa, liikuntaa, terveellistä ruokaa, vitamiineja ja kirkasvaloa tietenkin, mutta myös joulun tuoksuisia kynttilöitä ja joululimpun leipomista. Ajattelin jopa testata uuden, pohjaan palamattoman maidon, ja keittää ensimmäiset riisipuurot. Nyt on pakko kyllä repiä näitä arjen piristyksiä vähän joka lajista, jottei pimeys valtaa myös mieltä.
Me saatiin muuten eilen myös meidän uudet karmilistat, tai se toinen kuorma niitä, ja nyt päästään hommissakin taas eteenpäin. Viikonloppuna olisi tarkoitus saada jotain valmista aikaiseksi, joten ehkä tämä tuleva joulu tosiaan on pitkän ja pimeän syksyn pelastus. Se tuo paitsi mukavaa tekemistä arkeen, myös jonkinlaista painetta omaan aktiivisuuteen ja sohvan vetovoiman vastustamiseen.
Yle jakoi eilen Facebookissa uutisen, jonka mukaan koko maahan olisi tiedossa valkea joulu. Jäinkin pohtimaan, että se lumi taitaa olla näin aikuisena vielä tärkeämpi, kuin silloin lapsena. Tai ehkä sitä lunta oli niinä lapsuuden talvina enemmän tarjolla, eikä kesäkuun ja joulukuun kelit muistuttaneet toisiaan ihan näin paljoa. Niin tai näin, jään odottelemaan että rapunpieliinkin saadaan tämä viimejouluinen tunnelma.
Nyt kunnon tsemppi päälle. Ei tämä pimeys ikuisuutta kestä!
takki|Second Female
housut|Noisy May
kengät|SixtySeven
huivi|Becksöndergaard
