Ja, jälleen takaisin tavalliseen Emiliaan ja tavallisiin juttuihin! 🙂

Ihana ihana pikkupakkanen on tänään piristänyt mieltäni oikein kunnolla. Vaikkei tulisi luntakaan, niin pysyisi edes miinuksen puolella. Huomattavasti vähemmän pyykättävää ja siivottavaa!

Tämä torstai tosin on ollut sellainen puolisiivouspäivä. Pakkollinen remppatauko tulee loppuviikoksi, kun työt haittaavat harrastamista, joten katsoin aiheelliseksi kerätä ruokapöydältä porakoneen, rautasahan, silikonipyssyn ja tuhannen muuta, ei niin sisustuksellista elementtiä. Ja, lattioilta tietenkin samoin ne tuhannen pahvilaatikkoa ja suojapahvia, akkulaturit ym. tunnelmanpilaajat. Onhan se toki kätevää, että kaikki mahdollinen on kädenulottuvilla, mutta kun niitä ei nyt pariin kolmeen päivään kuitenkaan tarvita, niin olkoot hetken poissa silmistä.

Raivaamisen lisäksi tänään on toki pesty pyykkiäkin. Kun kone ei ole varattuna kuraisille ulkovaatteille, voi välillä pestä sitä kaikkea muutakin pyykkiä, kuten ne tuhannen keittiöpyyhettä, joilla pyyhin eilen maitoa, litran purkin kaatuessa siihen ruokapöydälle, kaiken tuon edellämainitun joukkoon. Hulvattoman arvaamatonta tämä ihmisen elo! 🙂

Tekoturkisliivi löytyi vaatehuoneen uumenista, ja nyt täytyy kyllä myöntää, että olin unohtanut koko vatekappaleen olemassaolon. Ja ihmettelenpä myös sitä, että miksi kummassa olen liiviä edes säilyttänyt! Ehkä se ei ole kelvannut kellekään muulle, tai sitten mulla on ollut joku hyvä idea kuten naamiaisasu tai jokin askarteluprokkis. No, anyway, kiva kun löytyi, ja pääsipä heti käyttöönkin. Ei kovinkaan laadukas yksilö, mutta ihan hyvä asuste muuten niin kovin tavallisen puuvillapuseron kanssa.

Nyt kun paikat ovat, ainakin päälisinpuolin, siistissä kunnossa, minä sytyttelen kynttilöitä ja virittäydyn pakkasillan tunnelmaan. Leivontasormeni kovasti syhyää, ja tässä pidän pienimuotoista reseptiarvontaa pääni sisällä.

By Pia’s -arvonta on nyt sekin suoritettu, ja onnekas voittaja on tällä kertaa Sanna, joka saikin multa meiliä jo aikaisemmin tänään, joten pipo lähtee uudelle omistajalleen heti huomenna. Onnea vielä voittajalle, ja kiitokset kaikille osallistujille!

Sellainen perus perunasoppapäivä täällä.
Pitäkäähän varpaanne lämpiminä. Kivaa iltaa!

Palataan hetkeksi Indiedaysin, Instrumentariumin ja Olympuksen Fashion Photo Shoot –yhteistyökampanjan kuvasaldoon. Sarjan ensimmäisen postauksen voitte käydä lukaisemassa täältä. Otsikosta huolimatta, muotia on tässä kohtaa niukasti esillä.
Jälleen kerran kuvia, joista tuskin itsekään itseään tunnistaa, tällä kertaa pääosassa kasvot, ja kuvaajana jälleeen Olympuksen ambassador-kuvaaja Damian McGillicuddy.

Tässä postauksesa silmälaseja on esillä tasan nämä yhdet, nimittäin kakkulat, joihin rakastuin palavasti kuvauspäivän aikana. Oikeastihan nämä ovat ne samat lasit, jotka edellisessä postauksessa esittelin kilpikonnakuosissa; Charlotte Ronsonin Voguelle suunnittelema kehys, jonka sisäpuoli on hauskasti kukkakuvioitu ja ulkopinta on raikkaan punainen. Suunnittelijan muusana on tässä kohtaa kuulemma toiminut Eva Mendes, mutta ei nämä hassummalta näytä näin skandinaavisessa pärstässäkään.

Enemmän tietoa laseista löytyy Instrumentariumin sivuilta. Ja, edelleen Instrussa on se kahdet lasit yksien hinnalla -tarjous, jossa toiset rillit voi valita joko itselleen tai vaikka kaverille. Tässä kohtaa muuten pakko todeta, pikkuisen ohi oman asiani, että se Instrun uusi mainos on ihan mahtava. Siis se, jossa mies lähtee kahvilasta lasiostoksille. Tosi ihana! Sen voi katsoa Intrun etusivulta, jos et tiedä, mitä mainosta tarkoitan.

Ennen huulipunan totaalista levitysta Damian räpsi pari kuvaa kasvoistani myös ilman silmälaseja. Kuvauspäivän paras juttu oli ehkä päästä meikkaajamme ammattitaitoisiin käsiin. Monenmoista meikkaajaa on tullut koettua, mutta itse pidin Jaanan otteesta heti ensi sekunnilla. Samalla kun kasvoilleni loihdittiin erilaisia meikkejä, tuntui kuin olisi ollut jossain rentouttavassa kasvohoidossa. (Tiedättehän, tuntuu ihanalle, kun joku meikkaa hellästi ja pehmein ottein, eikä vain sudi niitä kasvoja kuin ladon seinää.)
Vaikka näissä kuvissa tuo meikin määrä ei olekaan kovin suuri, tulee itselle hassu fiilis katsoa tätä lookia. Minä en nimittäin koskaan meikkaa näin. Siis huulia korostaen, ja kirkasta punaista käyttäen!
Huulipunaa ja ripsaria tärkeämmässä roolissa tälläisissä beauty-kuvissa on kuitenkin valot ja varjot. Valokuvissa kun kasvoilta katoaa ulottuvuutta, on tärkeää korostaa kasvojen luustoa ja muotoa oikeanlaisilla varjoilla ja korostuksilla. Vähän sama kuin jos menet yökerhoon; iltameikissäkin niitä varjoja saa olla paljon vahvemmin kuin tavallisessa päivämeikissä, jotta ne tulevat oikeasti esiin.

Tästä, valon ja varjon leikistä, juttelimme myös kuvaajan kanssa. Näissä kuvissa seisoin suoraan ylhäältä tulevan valon alla, ja Damian selitti, kuinka valo piirtää varjoja kasvoilleni, ja tekee niistä kulmikkaat. Valohan laskeutuu kasvojen korkeimmille kohdille, mutta samaana aikaaan niiden alapuolelle syntyy varjoja. Nämä, ei niin suotuisat varjot, taasen rikotaan epäsuoralla salamalla, jotta kasvoille tulee valoa myös vaakasuunnasta. Kukapa esimerkiksi haluaisi varjoja silmiensä alle! Hyvä vertailukohta tähän varjoleikkiin on mielestäni tuo taannoinen vatipää -postauksen kuva. Ilman meikkiä ja ilman varjostuksia, kasvot suoraan valoon päin käännettynä, pää näyttää leveältä ja pullealta. Tiedättehän sen fiiliksen, kun katsotte joitakin kuvia, ja ihmettelette, että onko mulla oikeesti noin leveä naama! No, tämä johtuu juuri niistä varjostusten puutteista tai liian kevyistä varjostuksista, ja siitä, että monesti vieläkin niitä kuvia räpsitään valon puutteessa sillä suoralla salamalla, joka viimeistään saa kasvot näyttämään pullealta kuunaamalta.

Sen verran vielä, että nämä kaikki kuvathan on tosiaan otettu Olympuksen OM-D  E-M1 -kameralla, joka on siis ihan ammattitason kamera, vaikka onkin kooltaan pieni kuin mikä. Itselleni ainakin on pinttynyt päähän aika vahvasti se, että ammattikuvaajalla se kuvauskalusto on suuri, ja mitä isompi tykki kuvaajalla on, sitä suuremmasta tähdestä puhutaan. No, ainakaan tässä kohtaa, koolla ei näytä olevan enää merkitystä. Huippujärkkärinkin ominaisuudetkin on mahdollista laittaa nykyään pieneen pakettiin.

Lisää kuvauspäivän materiaalia ja kivoja juttuja löytyy kampanjasivulta. Käykäähän kurkkimassa!

Hiphei ja hauskaa torstaita!
Asioiden hoitoa tämä päivä, kaikenlaista rästijuttua pois jaloista, ja mieltä stressaamasta. Silti ihanaa kun on syy välillä laittaa hiukset ja meikatakin, sillä pari päivää olen hipsinyt menemään aika rähjäisen näköisenä.

Tarkoituksella jätin mustat vaatteet kaappiin ja päätin synkistelyn sijaan vetäistä ylleni vaaleaa sinistä. Kiva välillä näinkin, ja mukavan rentoa! Mustat laukut ja kengätkin vaihdoin välillä ruskeisiin, josko ne keventäisivät oloa ja mieltä.

Mulla on tänään pitkästä aikaa vapaailta. Anoppi tulee lasten seuraksi ja pääsen vähän ulos nollailemaan. Tuntuu superhienolta ja tekee varmasti hyvää.

Kaulassa uusi By Pia’s cashmereshaali, jonka sain blogin kautta. Aivan ihana ja laadukkaan oloinen huivi, ja värikin oli jopa parempi, mitä osasin odottaa. Tämä huiviaddikti sai taas yhden uuden suosikin.

Kivaa torstaita kaikille!