Hei ihanat, ja uutta viikkoa!

Ihan mielettömän kaunis päivä! Näitä kun jaksaisi pidellä  koko tulevan syyskuun, niin johan tässä saisi nauttia. Mutta nautitaan ainakin silloin kun siihen on mahdollisuus!

Tehtiin Klaaran ja Alman kanssa vielä jumpan päälle pieni happihyppely. Harvemmin tulee kuljettu kamera kaulassa noitakaan reittejä, mutta tänään tuntui siltä, että illasta on pakko ikuistaa joku muisto tulevaisuuden varalle.
Siellä me siristeltiin silmiä ilta-auringossa, heiteltiin kiviä jokeen, bongattiin sieniä ja maahan pudonneita lehtiä ja ihasteltiin viljapeltojen hehkuvia sävyjä. Juteltiin asioita laidasta laitaan ja laulettiin hämä-hämähäkkiä. Mukava tapa päättää päivän kiireet ja rauhoittua iltatoimiin. Jää tästä maanantaista oikein hyvä fiilis!

Säätiedotus lupailee kauniita kelejä tuleville päiville, joten muistakaahan ulkoilla! Vielä ehtii valoisaan aikaan jopa iltalenkille!

Rauhallista maanantai-iltaa! ♡

 

Kinastelu. Siinä asia, joka erottaa tämän kesän edellisistä. Lapset ovat oppineet kinastelemaan keskenään, ja kyllä, välillä se ärsyttää ihan valtavasti. Välillä pinnani on muuten vain kireällä, ja välillä jonkun toisen pinna. Meillä itketään, huudetaan, halataan ja pussataan. Riidellään ja sovitaan, riidellään uudestaan ja sovitaan vielä sittenkin. Halataan ja pyydetään anteeksi. Niin aikuiset kuin lapsetkin. Ollaan ihmisiä, erehtyväisiä, ja joskus väärässäkin – vaikka se ei aina siltä itsestä tunnukaan.

Mietin näitä menneitä vuosia. Omia kasvukipuja, lasten kasvamista, parisuhdetta ja perhettä. Kuinka tärkeää onkaan, että jokaisella on myös ne omat jutut. Että meillä aikuisilla on omat työmme ja menomme, ystävämme ja harrastuksemme. Että meillä kaikilla on jotain perheen ja kodin ulkopuoleltakin. Jotain esimerkiksi sen kinastelun vastapainoksi, tiedättehän?

Ja silti. Koko maailma mahtuu kuitenkin niihin kaikkein rakkaimpiin. Niihin, joiden kanssa riidellään ja sovitaan, halataan ja pussataan. Niihin, joiden kanssa saa olla täysin oma itsensä – puutteineen ja heikkouksineen.
Onhan se hienoa ja tärkeää, että on sitä muutakin, mutta nämä kaikkein rakkaimmat ovat kuitenkin mulle se koko maailma!

Sunnuntai-iltaa ihanat!

Ihan heti suuri kiitos edelliseen postaukseen jättämistänne kommenteista. Kiitos, että nappasitte kiinni ajatuksestani ja kiitos, että suhtauduitte siihen niin hyvin. Ja vaikka joskus kommenttiboksissa sitä pahaa oloa puretaankin, pitää kuitenkin sanoa, että suurimmaksi osaksi boksi täyttyy sydämellisten ihmisten sydämellisistä sanoista. ♡

Ajelemme juuri kotiin kesäisestä Helsingistä, jossa vierähti koko sunnuntaipäivä. Suomenlinna tarjosi aurinkoa ja raikasta tuulta, sekä mukavan irtioton viikon päätteeksi. Pitkästä aikaa myös kamera lauloi reissussa ja tallensi sisäänsä ison joukon perhealbumitavaraa. Upeissa maisemissa on ilo kuvata. Niin, ja kuvaamisen iloa tähän kesään tuo myös ajatus syksystä. Silloin pääsen nimittäin aloittamaan valokuvausopinnot, joista olen jo pitkän haaveillut.

Mutta nyt keskityn pitämään vieruskaverini hereillä. Takapenkki hiljeni jo.

Ihanaa iltaa! ♡