Maanantaita!
Arki on palannut, ja toisin kuin ehkä olisi voinut kuvitella, maanantai tuntuu oikeastaan ihan kivalta.

Eilen juhlittiin tosiaan kaverisynttäreitä, jotka siirtyivät tammikuun lopusta näinkin pitkälle. Sen sijaan, että meillä olisi ollut pinkkiä lattiasta kattoon ja vaivoin valittu kattaus samassa sävyssä, päädyinkin laittamaan pöytään valkoiset lautaset, ”jotkin kirjavat lautasliinat” (mitkä meiltä sattui löytymään) ja värikkäät paperipillit eivät käyneet edes mielessä, kun ajattelin pillimehujen olevan se helpoin vaihtoehto. Täytyy sanoa, että aika pitkälle on tultu niistä esikoisen ensimmäisistä kaverisynttäreistä, joihin tilasin lautasliinat ranskasta ja koti täytettiin heliumpalloilla. Hei oikeasti, miksi ihmeessä olen koskaan vaatinut itseltäni tuollaisia, ja tehnyt noinkin yksinkertaisesta asiasta niin mahdottoman hankalan! Ja kun tuolloin mies yritti hienovaraisesti vihjata, että vähempikin riittää, pidin häntä likipitäen hulluna. Vaikka myönnetään nyt sekin, että eilen vaaleanpunaisten pompomien ja sävysävyyn mietityn kattauksen puuttumiseen vaikutti myös se, että suurin osa juhlavieraista oli näissäkin kemuissa poikia. Ja vaikka päivänsankari osaa ihan suvereeni prinsessa ollakin, ei hän niin kauheasti niiden koristeiden perään sitten lopulta ole. Kuten ei varmasti se esikoinenkaan aikoinaan, mutta kesti jokusen vuoden ymmärtää tämäkin tosiasia. Että lastenjuhlissa pääasia on se, että lapsilla on hauskaa. Piste. Ja hauskaahan oli, varsinkin kun pikkupojat löysivät heti Niilon vanhat Nerf-pyssyt. Olin ehkä jopa helpottunut, koska en olisi tainnut selvitä mistään prinsessasynttäreistä. 😀

Kuvissa meidän eteinen. Ei lankaan niin käytännöllinen kuin nykyiset suuret eteiset lämpimine klinkkerilattioineen ja tilavine säilytysjärjestelmineen. Puhumattakaan taloista, joissa on omalle väelle sisäänkäynti kodinhoitotilojen kautta. Mutta kaikkea ei kai voi saada. Siis sekä uutta, että vanhaa taloa yhtäaikaa. Ja onhan tämä sentään parempi, kuin vanha kunnon suomalainen tuulikaappi. Sellainen meillä nimittäin on toisella ovella, ja se onkin syy siihen, että meillä kaikki kulkee tätä kautta. Niin vieraat, kuin omakin väki. Kenkähylly ja seinänaulakko ovat Ikean vanhaa Leksvik -sarjaa, ja olen perinyt ne aikoinaan siskoltani. Valkoinen maali tosin on sudittu niihin jälkikäteen. Lipasto on sekin saman valmistajan, kuten myös pystynaulakko, jonka yksi sarvi kurkkaa kuudennen kuvan peilistä. Lipasto nielee kohtuullisen määrän lasten ulkovaatteita ja asusteita, ja omat kaulahuivini pidän korikassissa lipaston päällä. Pystynaulakko taasen toimii oman väen naulakkona. Koska huoneessa on näiden lisäksi kolme oviaukkoa, ei tilaan paljon muuta pysty laittamaankaan. Ja samasta syystä eteinen tuntuu ihan avaraltakin, koska kaksi ovista pidetään auki ja kolmannessa on iso ikkuna valoisalle kuistille. Mutta se lämmin klinkkerilattia olisi kyllä ylellisyys, jonka toivoisin joskus saavani.

Jos tuossa vuoden vaihduttua kerroinkin, että sisustuskärpänen nukkuu makoisaa talviunta, on viime päivät kyllä herättäneet sen ihan kunnolla eloon. Tekisi mieli pitää ihan kunnon siivouspäivä ja rymsteerata paikat uuteen uskoon muutenkin. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten aloitan nyt ensin sillä ideoinnilla!

Oikein ihanaa uutta viikkoa ja suloista lomaa kaikille lomalaisille!

Ah, perjantai! Sinua on totta totisesti odotettu!

Tiedättekö, kun joskus näkee sellaisia painajaisia, että koko seuraava päivä menee ihmetellessä, mikä on totta ja mikä ei? No minä käytin kuulkaas koko viime yön täiden torjuntaan, ja kun aamulla kello pirisi, olin aivan uuvuksissa siitä kaikesta pyykinpesusta ja saunottamisesta. Kahdeksantuntiseni meni aika tarkkaan koko lailla pyykkäämiseen ja saunottamiseen. Milloin oli vuorossa kodintekstiilit, milloin lapset. Mä olen ehkä vähän hysteerinen tämän täiasian kanssa, ja kannattaisi varmaan odottaa, että niitä ihan oikeasti tulisi ennen kuin menettää yöunensa, mutta minkäs teet! Ja hei, siinä unessa mä kehitin niin loistavan suunnitelman tuohon operaatioon, että sitten tosi paikan tullen olen varmasti hurjan tehokas. Tai lamaannun täysin. Sekin jää nähtäväksi – tai toivottavasti ei.
Se miten nuo täit ylipäätään eksyivät uuniini on toki varmaan ihan tulkintakysymys. Veikkaan kuitenkin, että tällä viime aikojen hiustenrassaamisella oli osansa asiassa. Tosin aamulla olin ihan tyytyväinen, kun päässäni ylipäätään oli hiukset. Muistan nimittäin ajelleeni viime yönä koko perheen kaljuksi. 😀

Mutta verenimijöistä iloisempiin aiheisiin, ja viikonloppuun. Ei niin mitään ihmeellisiä suunnitelmia, ja sekös juuri parasta onkin! Siivouksetkin suoriteltiin jo eilen alta pois, joten tänään päästään suoraan asiaan, eli nauttimiseen. Villasukat, leggingsit, suuri villapaita. Siinä viikonlopun luottoasu, jolla pärjää aivan varmasti. Ja jos nyt sattuisi, että sääennuste on ihan hakoteillä, ulkoilut voisi kuitata vähän pidemmällä ”ruskaretkellä”.

Niin tai näin, viikonloppu mennään rennosti. Menkää tekin! ♡

 

P.S. ajattelin kuvata välillä jotain muutakin kuin niitä samoja nurkkia, mutta vaatii näköjään opettelua, että osaa katsoa kotiaan ”uusin silmin”.

P.P.S. Muistakaa osallistua karttajulisteen arvontaan. Postaukseen pääsette tästä.

P.P.P.S. Alkoiko teidänkin päätä kutittamaan? 😀

 

 

Hellohello!

Lupailin eilen työhuonekuvia, joten täältä pesee! Ei tullut vihreää seinää, tai mitään muutakaan kovin radikaalia, mutta hei, aika pienillä jutuilla saa lopulta piristettyä vaikka mitä!

Meillä työhuoneen ehdottomasti suurin haaste on se, että huone toimii läpikulkutilana ja vieraat näkevät juuri tämän huoneen eteisen jälkeen (koska sitä olohuoneen ovea pidetään kuitenkin pääsääntöisesti kiinni). Samoin toki kuljemme myös itse tätä kautta, ja juuri siitä syystä sekainen työhuone aiheuttaa itselleni päänsärkyä. Kun pöydällä lojuu välillä kahden ihmisen paperityöt, ja hyvässä lykyssä pino puhdasta pyykkiä (vaatehuone on työhuoneen yhteydessä), ei yleisilme voi ollakaan kovin viimeisen päälle. Mutta se on sitä elämistä, ja elämisen jälkien täytyykin voida näkyä. Tärkeintä on kuitenkin, että työhuoneen saa nopeasti myös järjestykseen, eli tavaroille on omat paikkansa, ja yleisilme on paitsi kutsuva, myös käytännöllinen.

Noita työhuoneaiheisia postauksia kun selailee, niin huomaa tämän huoneen muuttaneen ulkoasuaan aika ahkerastikin parina viime vuotena. Kuitenkin itselläni on vielä melko tuoreessa muistissa sekin aika, kun huone oli pelkkä kylmä varasto (jonka läpi silti kuljimme), ja lattia täyttyi kaikesta siitä remonttirojusta ja muuttosälästä, jota ei saatu järkevämmin sijoitettua. Sillä sitähän tuo huone oli aluksi kokonaisen vuoden verran.

Pääosin työhuone on ollut jo tovin haluamassani kunnossa, mutta sen käytännöllisyydessä on kaksi heikkoa lenkkiä. Ensimmäinen on pursuileva työpöytä, ja toinen on samaa tekevä lattia. Nimittäin tässä huoneessa säilytetään joitakin soittimia, jumppakasseja, kuvausvälineitäni ja montaa muuta juttua, jotka eivät mahdu kaappeihin tai lipastonlaatikoihin. Niinpä nuo tavarat ovat useimmiten lojuneet vain tyhjän seinänpätkän edessä, nojaten ikkunan vieressä olevan kiinteän komeron oveen. Koska tuo komero nyt vielä sattuu olemaan kenkäkaappimme, on käytännöllisyyden kanssa ollut vähän niin ja näin.

Kun viimeiset viisi vuotta on kohta enemmän tai vähemmän remontoitu, tuntuu aika kivalta, että huoneiden ilmettä voi nykyisin muuttaa ilman sen suurempia remonttioperaatioita. Ja mikä parasta, muutoksen aikaansaamiseksi ei kulu montaakaan kymppiä. 🙂 Tällä kertaa selvittiin muutamalla säilytyslaatikolla, joihin erilaiset piuhat, johdot ja laturit, sekä kuitit, laskut ja lomakkeet sai nätisti järjestykseen. Lisäksi tarvittiin pieni hylly, joka nostaa ylimääräiset tavarat pois työpöydältä, sekä naulakko, joka nostaa lattialla lojuvat kamat ylemmäs ja helpottaa esimerkiksi siivousta. Tarpeeksi alas asennettu naulakko pitää pystyssä myös helposti kaatuilevat asiat, kuten vaikkapa kamerajalustan.

Isommat säilytyslaatikot (sini-musta-vihreä), sekä naulakko, ja hylly kannattimineen, löytyivät Ikeasta. Kirjavat säilytysrasiat ostin Indiskasta. Aikaisemmin hankittu, tasan ikkunan levyinen, Ikean Malm -lipasto hoitaa sen suurimman säilyttämisen vaivan ja työpöydän pukkijalkojen avulla esimerkiksi tulostin on saatu pois työpöydältä.

Parasta on kuitenkin se, että työhuoneen uusi ilme myös motivoi pitämään paikat järjestyksessä! 😀

Kivaa päivää, toivotaan, että aurinko jaksaisi tänäänkin paistaa!

Tallenna