Vaikka syyskuu otettiin vastaan hyvin väsyneisssä ja masentuneissa fiiliksissä, ja välillä oli päiviä, joina en jaksanut raahautua edes suihkuun, muistelen mielummin syyskuuta noin puolesta välistä eteenpäin. Kaikki muuttui ystäväni vierailun jälkeen. Sanottuani ääneen kuinka rätti-poikki-väsynyt olin, sain elämääni taas uuden otteen. Itkin ulos pahaa oloa ja sain ihmeellisen voimantunteen.
Housunkaulus kiristi ja olo oli tunkkainen, mutta olo muuttui, kun aloitin jälleen liikunnan. Liikkuessa sain aikaa itselleni, huolet kaikkosivat ja energia alkoi taas virrata. Annoin itselleni luvan olla taas terveesti itsekäs, ja priorisoin aikaa asioihin, jotka toivat minulle iloa. Syys-lokakuussa blogi kärsi ehkä eniten henkilökohtaisen elämäni vuoksi, mutta jälkeenpäin voin todeta, että se kannatti. Keskittyminen elämiseen, ja asioiden hallintaan, oli välttämätöntä.
Syyskuussa nautittiin omenoista, piano muutti taloon ja sää jatkui lempeänä.

Syyskuun kaikki 24 postausta voit lukea täältä.

Lokakuu jatkui energisissä merkeissä. Treenasin Fitfarmin ohjeilla, ruokavalio teki tehtävänsä, olo parani henkisesti ja fyysisesti. Joskin, tapani mukaan, sorruin ruokavalionkin suhteen ylilyönteihin, vai pitäisikö sanoa alilyönteihin. Muutoksen näki kuitenkin parhaiten ihossa. Loppukesän nypyt kaikkosivat, vaikka jätin lääkärin määräämän roa-kuurinkin hakematta. Treenien lisäksi sisustettiin kotia, hankittiin uudet matot, laitettiin lastenhuonetta kuntoon, katettiin syksyä kuistille, ja valmistauduttiin tulevaan juhlakauteen. Ensimmäiset pikkujoulutkin juhlittiin jo lokakuun alussa!
Lokakuussa koverrettiin kurpitsoja, tehtiin pihatöitä syksyä odotellessa ja suunniteltiin joulua. Nautittiin elämästä pienen suvantovaiheen jälkeen.

Lokakuun kaikki 20 postausta voit lukea täältä

Vuoteen mahtuu paljon, eikä kaikkea voi mitenkään tiivistää pieneen pakettiin. Silti selvät virstanpylväät jäävät mieleen. Vuoden kaksi viimeistä jäljellä, ja sitten keskitytään enemmän tulevaan!

Kuten kaikki tietää, luonnostaan nyt ei tässä kohtaa marraskuuta voi herätä valoon, vaikka nukkuisi puolille päivin. Sinä aamuna en hallunnut jäädä nukkumaan -postauksessa esittelin uuden kaverini, Philipsin Wake-Up valon, joka on nyt ollut ns. testikäytössä parisen viikkoa.
Ihan hyvin ollaan toisiimme totuttu, jotain olen myös oppinut itsestäni ja perheestäni pariviikkoisen aikana. Olen esimerkiksi havainnut, että myös toisessa huoneessa nukkuvat jälkeläiseni saavat osansa kirkkaasta valosta ja heräilevät kanssani samaan tahtiin. Tästä syystä valo onkin ollut poissa pelistä aamuina, joina vekkari on viritetty soimaan ennen aamu viittä, ja tarkoitukseni on ollut lähteä aamulenkille muun perheen jatkaessa uniaan. Eli, kyllä, ihmeesti se valo vain läpäisee ne suljetutkin luomet!
Kerroin myös, että herätykseen saa säädettyä lemppari radiokanavansa, mutta tässä kohtaa olen huomannut, että vaadin sen alakertaan hiipimisen ennen kuin olen valmis energiselle ja iloiselle seuralle. Herään siis mielummin tavanomaisiin herätyspirinöihin, kuin radion soittoon. Oli sitten kyseessä mikä tahansa radiokanava!

Valo alkaa kirkastua puolisen tuntia ennen varsinaista herätystä, ja pari kertaa onkin käynyt niin, että olen ollut hereillä jo ennen kellon soittoa. Se jos mikä ainakin tuntuu virkistävältä. Varsinkin tähän aikaan vuodesta, kun lähinnä haaveilen talviunille käpertymisestä. Lyhyenä yhteenvetona, valo jää ehdottomasti käyttöön, ja kuulemma toisellekin puolelle sänkyä se olisi oikein tervetullut kapistus. Plussaa helposta käytöstä, itse olen huono säätelemään mitään kovin vaikeita juttuja heräämiseni varalle. Nyt herätysvalo toimii napinpainalluksella, kun säädöt on asetettu kohdilleen. Vaikka, ajan muuttaminen ei sekään vaadi tummempaa hiusväriä!

Mutta mutta, kyseessähän oli kisa! Pyysin kertomaan tarinoita ikimuistoisista aamuista, ja jouduin tuolta kaikkien joukosta valitsemaan yhden. En tiedä, mikä romanttinen vaihde mulla oli päällä, mutta tämä yksi tarina sai sydämeni pomppimaan ja poskeni punoittamaan:

”Joskus noin puol vuotta sitte juttelin mun ihastuksen kans pitkälle yöhön 🙂 Juteltii vaa niitä näitä ja mietin et kumpa sekii tykkäis minust. No aamul ku heräsin ja katoin puhelii ootti siel maailman ihanin viesti 😀 Muistan viestin vieläkii ulkoo: En oo saanu unta ja oon pyöriny tääl sängys yksin miettien sua 🙂 Ens yöks haluun sut mun vieree et voidaa halii koko yö. 😀 En tiiä sinust mut oon tykänny sust jo jonkii aikaa ja toivon et säkii tykkäät minust:) Ku luin tän viestin ni pomppasin sängyst niin nopeest ylös ku mahollist ja soitin tälle kyseiselle ihanuudelle vaikka kello oli vast puol 7 (kyseessä oli siis sunnuntai noin 2 tunnin unien jälkeen) 😀 Ollaa edellee onnellisest yhes ja monet yöt on vietetty halien ;)”

Kiitos, Iisa! Otan yhteyttä, kun pääsen kotiin. Olet voittanut herätysvalon, ja toivottavasti siitä on iloa aamuihinne ja jaksatte heräillä kaiken halimisenkin jälkeen!

Ajattelin lokakuun tehdessä loppuaan, että hyvä niin, josko arki tästä jo rauhoittuisi ja kiireet tasoittuisivat. Valitettavasti marraskuun ensimmäinen viikko ei tuonutkaan toivottua helpotusta, ja elo onkin jatkunut kohtalaisen aikataulutetusti. Aika on muovailuvahaa, sanoi joskus omaani viisaampi suu. Totta, valintoja on tehtävä, tunnit on saatava joustamaan.
Joku varmaan muistaakin kun puhuttiin keväällä siitä päivittäisestä tunnista. Yksi tunti liikuntaa. Joka päivä. Tunti omaa aikaa. Se oli lupaus, ja samalla haaste, jonka heitin teille. Kevät on ohi, mutta oma haasteeni jatkuu. Vaikka loppukesästä asiat muuttuivat ja liikkuminen jäi, herättelin syksyn tullen itseni jälleen liikkeelle tajuttuani, miten huonoon kuntoon olin päästänyt itseni. Ei paitsi fyysisesti, vaan henkisesti myös. Seinät kaatuivat niskaan ja olo oli rättiväsynyt. Herätyksenä toimi neuvolareissu, jossa vastasin terveydenhoitajan kysymykseen ”on mulla joka viikko 60 minuuttia omaa aikaa”. Kalenterit ja arki laitettiin uuteen järjestykseen, ja nyt omaa aikaa on joka päivä. Vähintään se tunti, mutta välillä enemmänkin. Vahan muovailuun tarvittiin tervettä järkeä ja itsekkyyttä. Luopumista jostain, kuten aamun unista tai illan sohvapötköttelystä. Ja lopulta se ei edes ole niin kovin vaikeaa! Riittää että päättää. Silloinkin, kun tuntuu, että pitäisi ehtiä tuhannen muutakin juttua.

Perjantain tullen voi siis yhtä hyvin huokaista helpotuksesta, kun yksi arkiviikko on viety kunnialla läpi, mutta myös kiittää itseään oman hyvinvointinsa vaalimisesta. Välillä arjesta on vain uskallettava hypätä ulos!

Tänään aion palkita itseni lasillisella hyvää viiniä ja pötköttelyllä sohvalla villasukat jalassa. Olen totisesti sen ansainnut!

teeppari ⎜H&M
pöksyt ⎜Day Birger et Mikkelsen
kengät ⎜Tiger of Sweden
Korvikset ja kaulakorut ⎜Pernille Corydon ⎜blogin kautta saadut
tukka ⎜pesemättä
villakoirat ⎜lattialla
Kaikkea ei ehdi millään!

Ihanaa perjantaita!!!!