Kuulostaako tutulta? Vai pitäisikö tässä kohtaa kysyä does it ring a bell? Itselleni äänimaljahieronta on ihan uusi juttu, enkä ollut törmännyt koko sanaan ennen kuin sain Janikalta yhteydenoton, jossa hän kysyi olisinko halukas koittamaan äänimaljojen avulla tehtävää rentoutusta.
No, varmasti jokainen jolle tarjotaan mahdollisuutta rentoutumiseen tarttuu oljenkorteen, ja niin tein minäkin. Myönnän, että ensimmäinen mielikuvani hoidosta oli se, että makaisin jossain ja joku kilkuttelisi kelloja samalla kun minä yrittäisin rentoutua. Tiedättehän ne iänikuiset rentoutumisnauhoitteet, joissa käsketään keskittymään vasemman jalan varpaisiin ja niiden rentoutumiseen. Sitten jatketaan pikkuhiljaa aina ylöspäin kehon osissa ja mietitään kulloinkin rentoutettavaa ruumiinosaa. No, nämä kyseiset rentoutumisyritykset päätyvät osaltani yleensä siihen, että hoen mielessäni vain ”keskity polveen, keskity polveen, keskity siihen hiton polveen” – ja seuraavaksi mietin jo kauppalistaa. Ei toimi ei. Niinpä olin aika iloisesti yllättynyt siitä, että äänimaljahieronta tarjosi tavan rentoutua ilman minkäänlaista omaa panostusta. Sen kun makasit vain paikallasi (ehkä alkuun hiukan skeptisestikin), ja annoit ääneen viedä mennessään. Siis ihan mahtava juttu!

Käytännössä Peter Hess -äänimaljahieronta tehdään siten, että makaat vaatteet päällä (ja vielä vaikka viltin alla) hierontapöydällä. Ensin päinmakuulla ja puolessa välissä kiepahdin ympäri. Hieroja asettaa kehollesi eri kokoisia metallisia maljoja, joita kevyesti ”soittamalla” saadaan aikaan erilaisia ääniä (vaihtelevat ylä-äänet, pehmeät matalat äänet), ja samanaikaiesti maljat jäävät keholle värähtelemään. Maljojen materiaali on erilaisten metallien ja jalometallien sekoitus, ja maljan koosta ja mallista riippuen saadaan aikaan erilaisia ääniä, sekä värähtelyjä. Osa maljoista voi kuulemma soida ja värähdellä yhden malletin osuman jälkeen jopa 15 minuuttia.

Janika tuli tekemään hieronnan minulle kotiin, joten paikka ja olosuhteet olivat tutut ja turvalliset. Itse koin myös erittäin miellyttävänä sen, että hoito voidaan tehdä täysissä pukeissa. Tiedän, etten ole ainoa suomalainen, jota alastomuus ja vähäpukeisuus hieman kainostuttaa. Usein, erilaisia hierontoja tehdessä, tämä seikka voi jopa estää totaalisen rentoutumisen. Se, että joku tulee sananmukaisesti iholle.
Ulkoiset puitteet olivat siis enemmän kuin kohdillaan, enkä kokenut tilanteessa mitään stressaavaa tai pelottavaa. Kehoni päällä oli kaksi maljaa, joita soitetiin, siirreltiin tai vaihdettiin vuorotellen. Vaikka maljat ovat painavia, aika nopeasti lakkasin ikään kuin tuntemasta, missä toinen maljoista sijaitsi, ja paikansin sen vasta uuden lyönnin jälkeen, kun värähtely tuntui kehossa. Samoin äänet muuttuivat nopeasti joksikin vaikeasti kuvailtavaksi. Vaikka koko ajan tiedostin Janikan jalkojen alla narisevat lattialaudat ja tulen räiskeen kaminassa, tuntuivat maljojen äänet raskailta ja todellista paljon suuremmilta. Ne tavallaan tulivat niin voimakkaasti kaiken muun äänen päälle. Tuli vähän sellainen olo, kuin helikopteri olisi ollut päälläni. Silti äänet eivät olleet liian kovia tai häiritseviä. Ne vain jotenkin tuntuivat painavan koko kroppaa läpi hierontapöydän.

Äänimaljahieronnassa ideana on saada aivoaallot laskemaan ja nousemaan edestakaisin toiminnalliselta beta-tasolta takaisin alfa-tasolle, eli jonnekin sinne unen ja valvetilan rajamaastoon. Suomeksi siis ihminen saadaan äänimaljahieronnan aikana useaan otteeseen siihen olotilaan, joka kehossa vallitsee juuri ennen nukahtamista. Olotila joka on rauhallisin ja miellyttävin mahdollinen. Tätä kuitenkin ”häiritään” niin, että keho ei vaipuisi liian syvään uneen, vaan hyvän olon tunne toistuisi mahdollisimman monta kertaa. Silti hieronnan aikana on mahdollista vaipua hetkellisesti myös syvään uneen, ja ainakin itsestäni tuntui, että niin taisi käydäkin minullekin. Luulin nimittäin maanneeni korkeintaan vartin tai 20 minuuttia, kun lopetimme 45 minuutin hieronnan jälkeen.

Äänimaljahieronnan vaikutusta ja sitä tunnetta, jonka hieronnasta saa on todella vaikea kuvata. Ja, tuntemuksia on varmasti yhtä paljon, kuin on hierottaviakin. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun voin sanoa ihan oikeasti rentoutuneeni 45 minuutin hoidon ajan.

Äänimaljahieronta ei siis perustu noituuteen tai enkelipölyyn, eikä mihinkään yliluonnolliseen. Värähtely ja äänet ovat käsinkosketeltavia ja korvinkuultavia. Hieronta sen sijaan menee syvemmälle, kuin  perinteisen hierojan sormet. Värähtely etenee kehossa, ja saa koko kropan tuntumaan älyttömän kevyeltä.

Äänimaljahierojia on koulutettu Suomessa vasta vuodesta 2010 lähtien. Ei siis ihme, jos et ollut sinäkään ennen kuullut koko hoidosta. Rentona. fi -sivustolta voit lukea enemmän metodista ja siitä, mihin hoito perustuu. Myös Janikan Facebook-sivulta löytyy tietoa hoidosta, ja esimerkiksi syvärentoutumisen aikataulut (Janikan vetämä ryhmärentoutus), johon kannattaa osallistua mikäli satut asumaan jossakin Kankaanpään lähistöllä.

Rentoa ja rentouttavaa viikonloppua!

Yleensä, kun kysytään, että mitä toiselle kuuluu, vastaukseksi saa tavallisen ”hyvää” tai ”kiitos hyvää”. Harvemmin kukaan lähtee moiseen avautumaan, ja varmasti aika harvoin kysyjä sitä todellisuudessa haluaakaan. Kyse on hyvistä tavoista, fraaseista, joita heitellään ilmaan ilman sen suurempaa taka-ajatusta.

Koska viime viikko oli blogissa kovin hiljainen, ja postaukset ovat menneet arvontojen puolelle, ajattelin, että nyt voisi ihan oikeasti kirjoittaa siitä, mitä mulle kuuluu.
Ja, mullehan kuuluu ihan hyvää. Kaameaa räkätautiflunssaa lukuunottamatta, olo on aika jees, ja elämä mallillaan. Koska kuitenkin luikahdin pois blogin äärestä, moni varmaan arvaa, etten ehkä viikko sitten olisi vastannut ihan samalla tavalla.

Aloitetaan särystä: Monesti puhutaan, että kipu vie järjen, ja jatkuva särky tekee ihmisen hulluksi. Jossain määrin itsekin allekirjoitan tuon, mutta en ollut koskaan osannut kuvitella, millaista elämä todella olisi, jos jatkuva särkeminen oikeasti loppuisi. Muistanette varmaankin, kun kerroin ikävistä kivuista ja säryistä ei pelkästään maun vuoksi -postauksessa. Postaus käsitteli MSM-rikkiyhdistettä, jolla sain avun ikäviin kipuihini. Tuon postauksen kommentteihin tuli paljon asiallisia vastauksia ja vastaavanlaisia kokemuksia. Oli helpottavaa kuulla, että moni muukin kärsii noista oudoista kiputiloista. Silti Päivin kommentti oli se, joka noista tarrrasi kiinni tiukemmin. Olen jo pitkään haudutellut sisälläni ajatusta parantavasta ruokavaliosta, mutta matka mukavuusalueeni ulkopuolelle on pitänyt elintapani melko samanlaisina vuodesta toiseen. Kun jälleen luin, miten joku on päässyt eroon huonosta olostaan (ja ennen kaikkea säryistään) viljattomalla ruokavaliolla, päätin, että oli tullut aika kokeilla. En asettanut itselleni mitään loppuelämän pituista tavoitetta. Päätin puhtaasti vain koittaa. Pari viikkoa sitten siis karsin ruokavaliostani pois paitsi viljatuotteet, myös sokerin. Jostain syystä muutos ei tuntunut oikeastaan yhtään hankalalta. En siirtynyt hiilihydraatittomaan ruokavalioon, vaan korvasin kotimaiset viljatuotteet kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla. Sisällytin silti mukaan myös perunan, riisin ja monipuolisen maissin. Ei mennyt kuin pari päivää, ja huomasin, että olen varmasti ihan oikeilla jäljillä.

Viikon kuluttua olin ajautunut tilanteeseen, jossa pääni meinasi haljeta. Puolet elämästäni on kulunut jatkuvan kivun alla, ja yht’äkkiä se olikin poissa. Vaikka tunne oli sanoin kuvaamattoman ihana, alkoi pääni sisällä kuitenkin humista. Olinkin ihan hirveän väsynyt ja huonovointinen. Kun puntaroin uutta olotilaani ja sen mahdollista syytä, tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei mikään voinut johtua syömättömästä pasta-ateriasta tai skippaamastani pullasta. Kun jatkuva kivun kanssa kamppailu oli ohi, pystyin pitkästä aikaa tuntemaan, millainen oloni oli muuten! Ja kyllä, oloni oli väsynyt ja vetämätön.

Niinpä viime viikko meni tilanteen tasaamiseen. Nukuin, nukuin ja nukuin. 12 tunnin yöunia ja neljän tunnin päikkäreitä. Liikuin, ja ulkoilin, tein asioita jotka puhtaasti tuntuivat hyvältä. Pitkästä aikaa sisälläni velloneet kysymykset ja ongelmat, joihin piti keksiä ratkaisu, eivät tuntuneetkaan enää umpisolmuilta. Osasin tehdä päätöksiä, ajatella loogisesti, ja järjellä. Loppuviikosta elämä näytti erilaiselta. Moni käytännön asia oli saanut uuden suunnan, ja olin tehnyt päätöksiä tulevaisuuden suhteen, joita olisi pitänyt osata tehdä jo aikoja sitten. Mutta nyt tuntuu hyvältä. Arki tulee muuttumaan ja elämässä alkaa puhaltamaan uudet tuulet! Ehdottomasti suurin päätös oli hakea kuopukselle päivähoitopaikkaa osaksi viikkoa. Asia, jonka näin pitkään lähinnä vain omana epäonnistumisenani, mutta johon mustavalkoisuuden sijaan on viime viikon aikana ilmestynyt myös harmaan sävyjä.

Eli sellaista tänne ihan oikeasti kuuluu. Ja, minä joka vastustin kaiken maailman gluteenittomia trendejä ja superfoodeja joudun näköjään pyörtämään puheeni. Never say never, tulipa taas todistettua! 🙂
Eikä ne viljattoman hyödyt todellakaan jääneet tähän. Vaikka ruokavalion suurin etu olikin kipujen lievitys, niin kyllähän tuo näkyy ihossa, ja vyötärölläkin. Jatkuva turvotus katosi ja selluliittikin sai kyytiä. Iho ei hilseile, eikä kutia. Eli, ei ihan heti tee leipää mieli! 🙂

Mutta kertokaa ihmeessä, mitä teille kuuluu? Eikä nyt sitten tarvitse vastata, että kiitos hyvää, jos ei siltä tunnu! 🙂

Puhuttaessa lounaasta, tai ylipäätään päivän tehokkaimpien tuntien lomaan sijoitetusta ateriasta, listaan mielessäni nopeasti muutaman kriteerin. Kevyt, tervellinen, nopea ja helppo. Kukapa haluaisi södä itsensä tainnoksiin puoliltapäivin, saati käyttää itse lounaan kyhäämiseen yhtään enempää aikaa kuin on pakko.

Indiedaysin ja Lidlin yhteistyön kautta ajattelin raottaa hiukan omia lounastottumuksiani, sikäli kun niissä nyt mitäään suuria mullistuksia olisi tapahtunutkaan. Tarkoitus oli tutustua kampanjan myötä Lidlin uusiin Fresh Corner -tuoretuotteisiin, mutta olinkin ehtinyt tekemään sen jo aika hyvin ennen kampanjan avausta. Koska pikkukaupungissa helpot (ja hyvät) valmislounaat ovat kiven alla, tartuin näihin oikeastaan heti kun ne paikalliseen Lidliin ilmestyivät.

Itselleni ehkä suurin muutos lounaan suhteen on se, että nykyään mun ei tarvitse syödä samaa ruokaa kuin lapsi/lapset. Eikä edes yrittää naamioida sitä samankaltaiseksi. Jos syön lasten seurassa, heidän oma ruokahalunsa kyllä pelaa, vaikken ihan samaa ruokaa itse popsisikaan. Siinä missä lapsille koitan väsätä monipuolista ja täyttävää, nappaan itselleni kevyempää, kuten salaattia. Tiedättehän, on ihan ok, jos pieni lapsi syö melko raskaan lounaan, ja nukkuu sen jälkeen sikeästi päiväunensa. Äitinä taasen en koe tota ihan ideaalina tilanteena, vaan tahdon olla skarpissa kunnossa pitkin päivää.

Koska ruuanlaittoa saa harjoittaa ihan turtumiseen asti, olen alkanut vähitellen oikaisemaan. Kaikkea ei aina tarvitse jaksaa tehdä alusta loppuun itse. Koska en juuri halua syöttää lapsilleni eineksiä, vaan tavallista kotiruokaa, olen yleensä aika haluton kokkailemaan jo siinä vaiheessa, kun tulisi oman annoksen vuoro. Niinpä olen katsonut parhaaksi napata salaattia valmiina tai puolivalmiina, ihan vain, jotta omakin ateriani säilyisi monipuolisena. Salaattipohja meillä käytetään lähes vallan Lidlin Fresh Corner -salaattisekoituksia. Niihin taikoo nopeasti perussalaatin, ja salaattipohjaan tuleee huomattavasti enemmän väriä. Myönnän, että jos salaatti pitäisi joka päivä vääntää ihan alusta asti, sortuisin itsekin varmaan syömään sitä jääsalaattia joka päivä.

On kuitenkin päiviä, jolloin pelkkä salaattipohja ei riitä. Tiedän jo aamulla, että lounas tulee pahimmassa tapauksessa skipattua, mikäli sitä ei saa nopeasti ja helposti juuri silloin, kuin muissa hommissa on tauko. Niinpä olen alkanut ostamaan myös valmissalaatteja. Lidlin katkarapusalaatti on pieni ja kevyt, ja sen jälleen vatsaan mahtuu vielä esimerkiksi maitorahka marjoilla. Vatsa tulee täyteen, mutta olo ei missään nimessä muutu ähkyksi tai väsyneeksi. Itse olen nyt pari viikkoa ollut täysin viljatta, mutta pitää silti mainita tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä pastasalaatti, joka taasen on nykyään mieheni yksi vakkarilounaista. Kulemma todella hyvää, ja salaatti on myös aika iso ja täyttävä.

Vaikka syönkin tälläistä valmisruokaa kotona, on musta kattaus silti puolet ateriaa. Kippaan lounaani lautaselle ja syön rauhassa pöydän vieressä. (OK, myönnän, välillä työpöydän vieressä.). Bonusta nämä salaatit saavatkin siitä, että osat on kasattu pakettiin erilleen toisistaan, jolloin salaatin ulkonäkö pysyy ihan oikeasti freshinä, eikä salaatti ole mitään mössöä.

Kotona saan siis jotakuinkin pidettyä lounasrytmin kasassa, ja ruokailuvälit kurissa. Oma henkilökohtainen kompastuskiveni onkin reissupäivät, jolloin syöminen tapahtuu suurimmaksi osaksi autosssa. Olen yrittänyt aikanaan tehdä eväitä mukaani, mutta yleensä aamun kiiressä epäonnistun yrityksessäni ja pahasti. Jossain kohtaa havahduinkin siihen, että tein taas 12 tunnin reissupäiviä parin proteiinipatukan ja muutaman latten voimalla. Ja, siinähän nyt ei olllut järkeä sitten ollenkaan! Niinpä itse pidän ihan älyttömän hyvänä sitä, että Lidlin tuotteissa tulee pienet aterimet aina mukana. Niinpä nämä voi ihan oikeasti syödä missä tahansa. Ja pakko myöntää, että päivittäiset syömiseni, varsinkin reissatessa, ovat monipuolistuneet ihan valtavasti!

Omat suosikkini Fresh corner tuotteista ovat siis ehdottomasti salaatit, tuoreet marjat ja hedelmäsalaatti.

Mutta, Fresh Corner on uusi juttu, ja nyt olisi mahdollisuus toivoa siihen sisältöä. Eli mitä sinä tahtoisit löytää Lidlin Fresh Corner valikoimasta? Kerro mielipiteesi ja voit voittaa 20 euron lahjakortin, jolla saat lounaan sekä ystävällesi ja itsellesi!

Lidlin Fresh Corner tuotteet löydät täältä.

Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 8.3., ja olet mukana arvonnassa!

Mukavaa uutta viikkoa!