Tiedättekö kun joskus pitää ihan tietoisesti kaivaa esiin kaikki mahdollinen kiva ja positiivinen. Ei sillä, että niitä ikäviä asioita pitäisi kieltää tai torjua, mutta ihan sillä, etteivät nuo jälkimmäiset valtaa mielestä kaikkea tilaa. No, tänään on sellainen tietoisen kivan päivä. Katsellaan valoa kohti ja ajatellaan positiivisia juttuja.
Onni, että lokakuun neljäs on kansainvälinen kanelipullapäivä, ja ulkona tosiaankin paistaa aurinko. Ja onnihan elää pienissä jutuissa, kuten auringonsäteissä ja uunituoreessa pullassa!
Muistatteko projekti nukkekodin, jonka aloitin innoissani tammikuussa? Mikäli ei muistu mieleen, nukkekodista ja sen historiasta voit lukea enemmän Nukkekodin uusi elämä -postauksesta. No, nukkekoti valmistui remonttinsa suhteen, mutta sen käyttöönotto varsinaiseen tarkoitukseensa venyi ja paukkui. Tämä lähinnä siitä syystä, ettei Klaaran leikkiminen vielä ihan ollut siinä vaiheessa, jossa talon kalustaminen ja asuttamien olisi kannattanut. Äitini virkkasi heti remontin jälkeen lattioille matot, mutta niiden kohtalona oli enemmänkin tupsahdella esiin sohvan raoista ja kaikista muista paikoista, joista niitä ei olisi pitänyt löytyä. Niinpä annettiin nukkekodin olla osa lastenhuonetta ja odoteltiin että varsinaisten leikkien aika tulisi.
Kuten jo aikaisemmin kirjoittelinkin, talon ei ole tarkoitus toimia mittasuhteiltaan täydellisenä nukkekotina, vaan helposti leikittävänä talona, jossa asukkaat ja kalusteet saavat olla lapsen käsiin sopivia. Niinpä päädyimme Mailegin leluihin, ja rautasänky, -penkki ja sitteri olivat ensimmäiset kalustehankinnat taloon. Ehkä askartelen vähän verhoja piristämään huoneita ja sitten katsotaan, josko joulupukki muistaisi talon asukkaita joillakin kalusteilla. Aika moni noista Mailegin huonekaluistakin näytti olevan kokonsa puolesta vähän liian isoja taloon, vaikka tässä kyseisessä yksilössä korkeat huoneet onkin.
Jos aamupala näyttää jälkkäriltä ja suuhun saa sujauttaa tuoretta myslimuffinia, ei päivä yksinkertaisesti voi alkaa kauhean huonosti! Nämä kuvat eivät siis suinkaan ole tältä aamulta, vaan syyssunnuntain myöhäiseltä aamupalalta, johon panostettiinkin tällä kertaa oikein kunnolla. Yhteistyössä Fazer Alku -myslien kanssa, aamupalapöydästä tuli paitsi myslinen, myös raikas ja makoisa. Kehittelinpä myös muffinireseptin, joka antaa hyviä rasvoja heti päivän alkumetreille. Postauksen lopusta löydät myös kilpailun, jossa voit voittaa Fazer Alku -tuotepaketteja.
Kaura ja mysli ovatkin molemmat tällä hetkellä aika kuumia juttuja. Fazerin uudet kotimaiset kauramyslit löytyvät nyt kauppojen hyllyltä, ja niiden tarkoitus on tarjota kuluttajille kysyttyjä, terveellisempiä myslivaihtoehtoja. Alkumyslit eivät nimittäin sisällä vehnää, eivätkä lisättyä sokeria tai keinotekoisia lisäaineita. Tällä kertaa myslin joukosta ei muuten löydy edes niitä perinteisiä rusinoita. Pääsin testaamaan kolmea Fazer Alku –myslimakua: sadonkorjuumysliä, kotipuutarhamysliä
sekä omenaista kauragranolaa. Näiden ympärille rakentui hyvällä porukalla syöty viikonloppuaamupala.
Aika useinhan arkiaamu on kiireinen, eikä aamupalan kohdalla tule hirveästi miettineeksi sitä annosten visuaalisuutta. Itse syön kuitenkin usein jo yhdentoista aikaan uudestaan, ja aika usein lounaani on enemmänkin välipalatyylinen ratkaisu: Jogurttia, hedelmiä tai marjoja, siemeniä, pähkinöitä ja mysliä. Tuolloin yritän jo mahdollisuuksien mukaan kiinnittää myös huomiota ruokailun muihin puoliin, kuten vaikkapa juuri annosten ulkonäköön. Vastaavaa välipalaa teen mielelläni myös iltapalaksi, enkä tunnu kyllästyvän koskaan. Ainahan voi vaihdella hedelmiä, marjoja, mysliä tai pähkinöitä, jotta syömisessä pysyy se ihana mielekkyys! Arkiaamun kaurapuurokin saa uutta puhtia, kun joukkoon hauduttaa vähän mysliä, ja päälle heittää kourallisen marjoja. Nyt tulinkin miettineeksi sitä, miten aika pienillä jutuilla arkiaamuunkin saisi kutsuvaa tunnelmaa. Aamupala on ehkä päivän tärkein ateria noin ravinnollisessa mielessä, mutta voisihan sitä koittaa ravita myös estetiikan nälkäänsäkin!
Kotipuutarhamyslissä maistuu pakastekuivatut marjat ja hedelmät – aidot maut ja paahdettu kaura. Se löysikin äkkiä tiensä maustamattoman jogurtin ja marjojen kaveriksi. Raikas kauramysli, jonka siemenet antavat hampaille kivasti töitä, ja kropalle hyviä rasvoja.
Omenainen kauragranola on ehdottomasti oma suosikkini. Herkkumysli pitää nimensä mukaan sisällään uunissa paahdettua kauraa ja omenaa. Makeutensa granola on saanut hunajasta. Meillä se maistui jugurtin, sekä tuoreen omenan ja luumun kaverina. Äidin tekemä omenahillo, sekä kaneli, tekivät annoksesta makean herkkupalan.
Suomalaiseen aamupalaan ei totutusti kuulu skonssit, croissantit tai churrot, joten kehittelin myslimuffinireseptin, jolla saa pikkuisen luksusta aamuun. Mehevät muffinit sopivat hyvin myös retkievääksi tai iltapäivän herkkuhetkeen. Makeutukseen käytin äidin tekemää omenahilloa, jonka palat tekivät muffinit erittäin meheviksi. Omenahillon kanssa tarjoiltuna myslimuffinit toivat pöytään hiukan tuulahdusta totutun ulkopuolelta. Jauhoina näihin voi käyttää makunsa mukaan kukin mitä tykkää, ja myslin kohdallakin kannattaa kokeilla eri variaatioita. Itse käytin muffineissa Fazer Alku -sadonkorjuumysliä.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muna, maito, hedelmähillo ja lopuksi öljy. Sekoita ja jaa taikina muffinivuokiin. Ripottele pinnalle mysliä, ja paista 200°c / n. 30min.
Taikina riittää noin kahdeksaan suuren vuokaan (Amerikkalainen muffinivuoka), mutta toki siitä voi tehdä myös pienempiä leivonnaisia. Tällöin paistoajaksi riittää varmaankin joku 15-20 minuuttia.
Ihan heti ei tule mieleen, että mysli on oikeasti todellinen ravintoainepakkaus ja laadukas osa terveellisyyteen pyrkivän ruokavaliota, kunhan myslinsä valitsee järkevästi. Fazer Alku -mysleissä proteiiniakin on enemmän kuin useimmissa maitorahkoissa. Tämän lisäksi mysli sisältää kuitua sekä hyviä rasvoja, joilla on suuri merkitys veren rasva- ja sokeriarvoille. Kuidun on todettu myös ehkäisevän suolistosyöpiä. Yhdessä kuitu, rasvat ja proteiini pitävät pitkään kylläisenä ja nälän loitolla. Mysli on siis hyvä kaveri myös painoaan tarkkailevalle.
Mutta hei, se lupaamani kilpailu!
Kerro mulle kommenttiboksissa mikä Fazer Alku -myslimaku kiinnostaa itseäsi eniten, tai vastaavasti onko niistä jo joku valikoitunut suosikiksesi. Jätä vastauksesi viimeistään 28. 9. 2016, ja olet mukana kisassa. Kaikkien postaukseen kommentin jättäneiden kesken, saan arpoa kolme Fazer Alku –tuotepakettia. Kilpailun säännöt löytyvät täältä.
Namskis! Oli ihan pakko tulla jakamaan vielä nämä meidän lauantaiset suklaacookiet tänne blogiin. Klaara sai aamupäivällä pesäpallon selkäänsä, ja totesin, että on ehkä parempi kun lähdemme tyttöjen kesken kotiin. Niinpä tarkoitus oli pyöräyttää pari pellillistä teeleipiä keiton jatkoksi, mutta sitten tuli kuningasidea käyttää uunin kuumentaminen muutenkin hyödyksi, ja päädyimme leipomaan suklaakeksejä.
Amerikkalaiset suklaacookiet:
175 g voita
3 dl sokeria
(tai 1,5 dl sokeria ja 1,5 dl fariinisokeria, kuten me laitoimme tällä kertaa)
1,5 tl vaniljasokeria)
1 muna
5,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
n. 3dl suklaahippusia
Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon sokerit, sekä muna. Sekoita keskenään loput kuivista aineista ja yhdistä ne vähitellen rasva-sokeriseokseen. Lisää lopuksi joukkoon suklaarakeet ja sekoita tasaiseksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Lusikoi (kahdelle) pellille, leivinpaperin päälle, 16 taikinakekoa, ja paina niitä vain vähän matalammaksi. Paista keksejä n. 10 minuuttia. Käännä pellit tarvittaessa, että suklaacookiet paistuvat tasaisesti.
Me käytettiin maitosuklaahippuja (2 pussia Dr Oetkerin hippuja (100g/pussi) riittää tähän taikinaan), mutta vastaavasti voit käyttää tummia tai valkoisia suklaahippuja, tai sekoittaa useampaa laatua. Vaaleampia kekseistä saa käyttämällä pelkästään tavallista sokeria. Kannattaa myös antaa taikinan hiukan jäähtyä ennen suklaapalojen lisäämistä, sillä silloin ne eivät värjää taikinaa sekoitettaessa. Me ei jaksettu odottaa, mutta tässä fariinisokeritaikinassa se ei niin haittaakaan.
Keksit ovat hyviä jo lämpimänä, mutta maistuvat myös jäähtyneenä. Pinnan kuuluu olla rapsakka, mutta keskiosa jää sellaiseksi sitkeän pehmeäksi.
