Jokin aika sitten, kun blogissa näkyi tuo meidän Smegin kahvikone ja jouluna siihen viereen putkahtanut kahvimylly, sain kysymyksiä laitteista ja siitä olenko kokenut kahvikoneen käytön työlääksi. No en tietenkään ole, ja ehkä tuo kahvimylly on jonkinlainen todiste siitä.
Meillä on ollut tavallinen suodatinkahvikeitin jo yli kuusi vuotta kaapissa ja tummaa kultajuomaa on valutettu mukiin ja kuppiin annos kerrallaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Tämä annosmalli ei ole tuntunut työläältä edes juhlapäivinä, kun kahvia nauttii jopa 15 henkeä ja moni haluaa santsikierroksen. Tästä toki suuri kiitos miehelleni joka toimii meillä juhlien kahvimestarina. Tai no, toki pannullisen valuttaminen on helpompaa, mutta toisaalta tuntuisi hassulta tarjota vieraille juhlan kunniaksi huonompaa kahvia.
Aikoinaan saatoin keittää itselleni puoli moccamasterin pannullista parikin kertaa päivässä. Join kahvia määrällisesti paljon kun taas nykyisin saatan juoda vain pari annosta päivässä. Laatu korvaa tässäkin asiassa määrän. Kapseleista pois tottuminen ei sekään ollut ongelma, sillä jälleen kerran maku peittosi pienen vaivannäön. Serkkuni kävi meillä loppuvuodesta ja kysyi heti, että missä mylly. Meillä siis jauhettiin siinä vaiheessa vielä kahvi isommissa erissä tiiviiseen purkkiin, ja käytettiin siitä. Myllyn hankinnan jälkeen ymmärsin, mitä hän tarkoitti. Vasta jauhettu on vasta jauhettu. Vaikka Smegin kahvimyllyllä voi jauhaa kahvia isompiakin määriä, meillä käytetään vain tuota yhden annoksen jauhavaa tekniikkaa. Ja siltikään en pidä kahvin valmistamista työläänä. Ja vaikka koneita on nyt kaksi, eivät ne vaadi juuri moccamasteria isompaa tilaa keittiön työtasolta. Turhempiakin laitteita siinä voisi säilyttää.
Tykkään juoda kahvini cappuccinon mittasuhteilla, mutta en pidä vaahdotetusta maidosta ja siksi lämmitän kauramaitoni vaahdottamisen sijaan. Tälläkin koneella onnistuisi toki se vaahdottaminenkin, mutta maitovaahto ei ole mulle se juttu. Itse asiassa tilaan yleensä kahvilassakin (silloin harvoin kuin sellaisessa käyn) cappuccinon lämmitetyllä kauramaidolla, ilman vaahtoa. Tiedän, kuulostaa vähän nollonollaseiskalta, mutta kahvin suhteen olen vähän kronkeli, myönnetään. Ja olen myös todella usein huomannut, että kotona saa himputisti parempaa kahvia kuin kahvilassa. Kahvilan laatuun kun ei aina voi luottaa, ja se on usein vähän tekijästäkin kiinni, että millaista kahvia sieltä milloinkin saa. Niinpä nautin siitä, että kotona saan hyvää ja omaan suuhun sopivaa kahvia.
Parhaalta kahvi maistuu tietenkin aamulla ensimmäiseksi, mutta nautin myös päivällisen päälle juodusta kahvista. Se on meillä yleensä se hetki, jolloin hengähdetään ennen illan harrastuksiin rietämistä. Istutaan miehen kanssa keittiön sohvalla ja divaanilla (meillä on vakiopaikat) ja vaihdetaan kuulumiset. Tänään tosin istuttiin pöydän ääressä koko perhe laskiaispullista nauttien.
Saatan juoda kahvia myös päivällä, mutta tykkään myös teestä. Joskus illalla huomaan, että kahvihammasta kolottaa, mutta kotona kahvia harvemmin tulee juotua enää viiden jälkeen ja yöunia ajatellen ehkä näin on ihan hyväkin.
Kun aikoinaan laitoin instagramiin ensimmäisen kuvan meidän uudesta Smegin espressokeittimestä, ei mennyt montaakaan minuuttia kun puhelimeni soi, ja vanhalle kapselikoneelle löytyi uusi koti. Ihaninta tässä on se, että Instagramin äärellä oli ollut mieheni mummo, joka nyt nauttii annoskahvista ystävättäriensä kanssa. Melko modernia, eikö!?
Leppoisaa laskiaistiistain iltaa. ♡
