Kaupallinen yhteistyö ⎮ WWF & Indieplace

---

Se on täällä jälleen, nimittäin yksi vuoden suurimmista yhteisöllisistä tapahtumista. 28.3.2020 klo 20.30 on aika sammuttaa jälleen valot ja antaa valomerkki ilmaston ja luonnon puolesta. Postaus on toteutettu WWF:n ja Indieplacen yhteistyönä ja sitä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Toisin kuin moni ehkä vieläkin luulee, Earth Hourin tarkoitus ei ole säästää tunnin ajan sähköä. Valojen sammuttaminen maaliskuun viimeisenä lauantaina on enemmänkin symbolinen teko jolla me jokainen ilmaistaan, että ollaan kiinnostuneita siitä miten meidän luonto ja maapallo voivat. Vuodesta 2007 asti WWF on innostanut miljoonia ihmisiä tarttumaan haasteeseen, ja viime vuosina Earth Houria on vietetty Suomessa erityisesti ruokateemalla; Syödään yhdessä yhteisen hyvän vuoksi. Klikkaa itsesi mukaan Facebook-tapahtumaan ja kutsu mukaan myös ystäväsi. 

Me jokainen tiedetään, että maapallon lämpötila on kohonnut ja jokainen tiedetään ainakin muutama asia, joihin tuo lämpötilan nousu on vaikuttanut. Joskus voi tuntua, että uhanalaisten lajien katoaminen maapallon toiselta puolelta tai sademetsien hakkaaminen eri mantereelta ovat niin kaukaisia asioita, että niihin on vaikea itse vaikuttaa. Mutta  tosiasia on se, että ilmastotalkoissa meidän jokaisen panoksella on iso merkitys, ja jokaisesta pienestä teosta syntyy suurempi virta. Ja nyt jos koskaan meidän kaikkien tuleekin toimia yhteisen hyvän puolesta!

Tällä hetkellä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja samalla suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen. Sillä mitä valitsemme lautasellemme on iso merkitys ja jokainen voi haastaa itseään aina vähän parempiin vaihtoehtoihin. Ostetaan suomalaista ruokaa ja mielellään luomuna lähellä kasvatettua. Lisätään kasvisten ja kestävästi pyydetyn tai kasvatetun kalan määrää lautasella ja vaihdetaan ateria kerrallaan kasvisruokaan. Osallistuaksesi Earth Houriin sinun ei tarvitse muuttua vegaaniksi. Heitä kuitenkin mahdolliset ennakkoluulot nurkkaan ja kokkaa maistuva kasvisateria itsellesi ja läheisillesi. Nyt kun ystäviä ei välttämättä kannata kutsua saman pöydän ääreen, ruokaseuraksi voi ottaa kaverin videopuhelun välityksellä tai fiiliksiä ja reseptejä voi jakaa somessa. 

Toinen toistaan herkullisempia kasvisruokareseptejä löytyy valtava määrä ja niihin on jopa vaikeaa olla törmäämättä. Ideoista ja resepteistä ei ole puutetta ja jokaiseen makuun löytyy jotakin. Tärkeintä onkin vain löytää ne itselle parhaiten sopivimmat vaihtoehdot. Meillä yksi lasten suosikki on niinkin yksinkertainen kuin tortillapäivä ja tortillapöydän ääreen pitääkin kokoontua yhdessä ja samaan aikaan. Ateria syntyy helposti lasten avustuksella ja pöydässä jokainen voi kääriä lautaselleen juuri sen oman suun makuisen tortillan.

Tortillapöytä

Kasviksia:

kurkkua
salaattia
tomaattia
paprikaa
punasipulia
jalapenosiivuja
salsakastiketta
maissia ja/tai papuja

Lihaton tacomaustettu täyte:

härkis, mifu, nyhtökaura, linssit, pavut…
rypsiöljy
tacomauste

Tacokuoret ja juustoraaste:

Kokeile vaihteeksi vaikka kauratortilloja!

Pilko kurkkut, tomaatti ja paprika. Hienonna sipuli. Laita kasvikset ja juustoraaste erillisiin kulhoihin, jotta jokainen voi kasata lautaselleen mieleisiään täytteitä. Valmista proteiinipitoinen täyte ohjeen mukaan. Helpoiten pääset härkiksen ja mifun kanssa, joille riittää pannulla paistaminen ja tacomausteen lisääminen. Tarvittaessa voit lisätä panulle vähän vettä. Paahda tortillakuoret uunissa ja istu kiireettä pöytään. Helpommalla et juuri voi päästä!

Mitä muuta? Arjen pieniin tekoihin voi haastaa itsensä ympäri vuoden!

Ilmastotalkoot on helppoa aloittaa ruokapöydästä, mutta toki meillä on mahdollisuus vaikuttaa myös monilla muilla tavoilla. Arkiset valinnat kotioloissa ovat tässäkin kohtaa juuri niitä, jotka on helpointa toteuttaa ja selkeimpiä hahmottaa. Itse olen esimerkiksi intohimoinen jätteen lajittelija ja niin hassulta kuin ehkä kuulostaakin, se tuo elämääni kauheasti iloa. Lajittelu ja kierrättäminen on helpottunut viime vuosina valtavasti, ja varsinkin suuremmissa taloyhtiöissä asiat toimivat jo tosi hienosti. Meille omakotiasujille esimerkiksi biojätteen keräys on kuitenkin haastavaa, sillä jätehuollon velvoitteet eivät tältä osin koske meitä ja kaikissa kunnissa biojätettä ei suinkaan kerätä omakotiasujilta. Toisaalta jäteyhtiöt tai kunta voivat vaatia erillistä biojätteen talteenottoa sekajäteastian pidempien tyhjennysvälien tueksi. Oma lämpökompostori onkin siis useimmiten paras ja ainut ratkaisu ja sinne meni meilläkin tortilla-aterian valmistamisesta ylijääneet biot. Plussana kuitenkin ravintorikas komposti, josta puutarha kiittää.

Miten teillä vietetään tänä vuonna Earth Houria? Entä millaisiin ilmastotekoihin olet haastanut itsesi ja perheesi?

Olen kirjoittanut blogia kohta 12 vuotta. Kaikki nuo vuodet olen yrittänyt pitää blogin uskonnollisesti ja poliittisesti täysin värittömänä. Olla hajuton ja mauton, helposti lähestyttävä ja vältää kumartamista tai pyllistämistä suuntaan tai toiseen. Aina en ole onnistunut, mutta mielestäni melko hyvin siihen nähden, että in real life olen aika vahvasti kantaaottava ja mulla on asioista vahva näkemys.

Nyt kuitenkin tiedän jo valmiiksi loukkaavani jotakuta, mutta en enää edes yritä olla pyllistämättä. Olkoonkin, että kaikki eivät tästä pidä ja tämä kirjoitus ei kuulu blogini henkeen. Mutta suoraan sanottuna ja selvällä suomella: Mikä helvetti ihmisiä vaivaa!?!

Koko maailmantalous on ajautunut kriisiin. Meidän hieno maa, se kuuluisalla suomalaisella sisulla ja sillä talvisodan hengellä rakennettu hyvinvointiyhteiskunta, on ajautumassa taloudelliseen epätoivoon. Kilpailu- ja vientikyky taantuu, puhumattakaan niinkin yksinkertaisista asioista kuin ihmisten työpaikat, yrittäjien elinkeino tai ihan silkka taloudellinen toimeentulo. Meidän hienossa Suomessa on jo valmiiksi ihmisiä, joilla on pulaa ruoasta. Helpotusta ei ole tiedossa, vaan yhä useampi ihan tavallinen perhe joutuu ahdinkoon. Vuosien työ ja sinnikäs yrittäminen itsensä työllistämiseksi valuu monella sinne kuuluisaan kankkulan kaivoon. Ne turvallisessa työsuhteessa olevat, joita välillä minäkin kadehdin, jäävät ilman työtä. Useimmat vähintään ilman palkkaa. Seuraukset ovat valtavat. Kun talous romahtaa, tippuu pelistä taas lisää yrityksiä ja lisää työpaikkoja, kun kansalla ei ole varaa kuluttaa.

Talouden pyörät eivät pyöri. Ollaan kuin niissä kuuluisissa Asikkalan puisissa rattaissa. Meidän työikäiset jäävät kotiin lastensa kanssa. Osa on saanut käteensä lomautuslapun, moni viimeisen puristuksen. Moni yrittää selvitä pienten lasten hoidosta, kotikoulusta ja omista töistään. Kaikki eivät millään pysty. Uusi linjaus on, että lapsen voi viedä kouluun, mikäli hoitoa ei pystytä muuten järjestämään. Silti suuri osa lapsiperheistä tulee kuuliaisesti noudattamaan  valtioneuvoston ohjetta: Pidä lapsesi kotona, jos se suinkin on mahdollista. Perheet joustavat, työnantajat joustavat. Mutta mikä tärkeintä, meidän lapset joustavat.

Koulutuksesta ei saa leikata, kuului liki yhteen ääneen kansan suusta vielä hetki sitten. Niin minunkin. Nyt siitä koulutuksesta leikataan. Oikeudesta käydä koulua leikataan. Oikeudesta ilmaiseen kouluateriaan leikataan. Oikeudesta saada riittävää opetusta leikataan. Oikeudesta sosiaalisten taitojen oppimiseen yhdessä ystävien kanssa leikataan. Meillä on ihan valtava määrä perheitä, joissa painitaan päivät sen kanssa, miten tehdään työt, tuetaan lasta koulutöissä kotona, opetetaan sellaista, mitä ei itsekään osata ja ruokitaan nälkäiset suut. Tämä tilanne tulee jättämään jälkensä perheisiin. Se tulee jättämään jälkensä lapsiin. Se tulee aivan varmasti näkymään joillakin vaikeutena oppia uutta, kun tiedon kivijalassa onkin yksi puutteellinen kerros. Se tulee näkymään perheiden hyvinvoinnissa ja yksilön pahoinvoinnissa. Lieveilmiöt ovat niin suuria, että niitä on turha kenenkään edes yrittää tässä vaiheessa listata. Ei meillä ole tämän kriisin jälkeen yhtään sen enempää kouluterveydenhuoltoa. Ei yhtään sen enempää resursseja varhaiseen puuttumiseen tai lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen hoitamiseen. Eli mitä järkeä tässä kaikessa on, jos osa ei välitä tehdä omaa osuuttaan?

Tällä hetkellä moni lapsiperhe uhraa tilanteelle ihan mielettömän paljon. Osa pakon edessä, osa velvollisuuden tunnosta. Ja siksi mun on ihan äärimmäisen vaikeaa tajuta, että ikäpolvi, joka on ehkä joutunut kokemaan ne 90-luvun lamavuodet, työttömyyden ja pahoinvoinnin juurikin samanlaisessa elämäntilanteessa, ei välitä! Ja se jos mikä suututtaa. Satuttaa. Tekee niin vihaiseksi, että pää meinaa haljeta! Miten voi olla niin, että osa kansasta tekee ihan valtavia uhrauksia ja osa ei viitsi edes letkauttaa korvaansa? Aikuiset ihmiset, ne jotka pitävät normaalioloissa itseään malliesimerkkinä nuoremmille! Nyt ei ole se aika, kun vedotaan siihen, että en minäkään, jos ei tuokaan. Nyt on aika toimia kuin vastuuntuntoinen aikuinen!

Jokainen on joskus nähnyt sellaisen törmäysvideon, jossa autoon on sijoitettu nukke. Hidastetun pätkän kolarista. Me ollaan nyt vähän samanlaisessa tilanteessa. Suomen terveydenhuolto tulee joutumaan isoon rysäykseen, mutta juuri kuten noissa videoissa, nyt on tarkoitus hidastaa tapahtumaa. Me ei voida olla niin naiiveja, että ajatellaan Suomen jotenkin säästyvän koronalta. Kyllä se tulee ja on jo täällä. Nyt eletään kuitenkin vielä suhteellisen tyyntä myrskyn edellä. Mutta jotta me ei mentäisi kahtasataa päin betoniseinää, eikä jouduttaisi myrskyn silmään, meidän pitää hidastaa tapahtumia. Ja siihen tarvitaan ihan jokaisen panos. Se on meidän K A I K K I E N  V E L V O L L I S U U S! Meidän ihan jokaisen velvollisuus on huolehtia, että sairaaloihin ei päädy kertarysäyksellä tuhansia ihmisiä ja hoitajat eivät muutu hoidettaviksi.

Kyse ei nyt ole siitä, kuinka nuorekkaana kukakin itseään iästään huolimatta pitää. Kyse ei ole siitä, että joku ei välitä vaikka sairastuisi tai jopa kuolisi. Kyse ei ole siitä, etteikö 70-vuotiaan kroppa kestäisi tautia ihan yhtä hyvin kuin jonkun 30-vuotiaan. Kyse on nyt siitä, että raja on vedettävä. Ihan yhtälailla se vedettiin lasten opetuksen suhteen. Ihan samalla tavalla se voidaan vetää iän mukaan. Kyse ei ole ikärasismista, eikä syrjinnästä. Kyse on nyt siitä, että niiden sairaaloiden toiminta pitää pystyä varmistamaan. Pitää pystyä pitämään tilanne siinä, että kun joku esimerkiksi siellä lapsiperheessä tarvitseekin apua, sitä on myös saatavilla. Meidän pitää varmistaa yhdessä, ettei yksikään lapsi jää vaille hoitoa jos sattuukin jotakin ihan muuta. Ettei yksikään lapsi jää vaille äitiä tai isää, kun terveydenhuolto ei pystykään hoitamaan ”tavallisia” onnettomuuden uhreja ja allergia- tai sairaskohtauksen saaneita. Nyt on hitto soikoon aika luopua itsekyydestä ja mukavuudenhalusta ja pysyä kotona. Se ei voi olla niin hemmetin vaikeaa! Ihan vain
P Y S Y Ä   K O T O N A !

Kaupat ovat auki. Ruokaa saa ostaa, ja apteekista saa lääkkeitä. Apua on tarjolla ja kunnat pyrkivät helpottamaan avunsaantia kotiovelle. Apua saa ja kuuluukin pyytää. Siitä huolimatta, että lapsiperheet ovat kovilla, monet ovat valmiita auttamaan ja antamaan aikaansa myös muille, jotta kaikki tarvittava saadaan jatkossakin hoidettua. Jotta apua on tarjolla kun sitä itse tarvitsee. Yhteisten talkoiden tarkoitus on pitää asiat tällä tavalla. Pitää välttämättömät rattaat pyörimässä  ja avunsaanti varmistettuna. Nyt ei ole oikea aika matkustaa sukuloimaan, eikä oikea aika jonottaa kauppakeskuksissa. Ei uusissa tai vanhoissa. Nyt ei ole oikea aika hengata ja kokoontua. Sitävastoin just nyt on oikea aika kantaa se oma korsi kekoon, jotta toisten tekemä työ ei valu hukkaan. Nyt on oikea aika mennä metsään, siivota komero, neuloa, leipoa, lukea, levätä tai tehdä ylipäätään ihan niitä tavallisia juttuja. Me aikuiset ei voida olla niin vieraantuneita noista asioita, jos lapsetkin tähän pystyvät.

Tehdään jokainen parhaamme, kannetaan kortemme siihen yhteiseen kekoon, josta meidän lasten ja tulevienkin polvien on vielä ammennettava. Yhdessä rintamassa, yhteisellä päämäärällä. Ja jos ei itselle, niin ajatellen hyvää ainakin jollekulle toiselle! ♡

Meillä syödään tänään pullaa. Rakastan leipomista ja se onkin mitä parhain tapa viettää aikaa ihan vain kotona.

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Arla Lempi ja Indieplace

---

Viikkosoppa, lohilaatikko ja välimeren maut täyttävässä tomaattikeitossa! Kuka muu tunnustautuu viikkosoppamutsiksi? Ok, myönnän, että olen vähän hionut kulmia, eikä kyseessä ole välttämättä soppa, tai edes koko viikoksi tehty ruoka, mutta idea on kuitenkin, että useampana arkipäivänä syödään samaa ruokaa. Mulla on sellainen sääntö, että arkiviikolla pitää olla yksi ruokalaji, josta syödään kolme päivää. Sitten ne kaksi päivää voivat olla keskenään erilaisia, tai sitten pariksi kolmeksi päiväksi tehdään taas jokin muu ruokalaji. Sunnuntai-ilta on loistava aika valmistautua uuteen viikkoon. Jos sunnuntain aterialta ei jää tähteitä maanantaille, meillä uuniin tai kattilaan sujahtaa usein jotakin alkuviikon pelastusta. Soppa tai laatikko. Ne on lapsiperheen pelastuksia. Toki on ihan mielettömästi niitä herkullisia ”vartissa valmista” -reseptejä, mutta kuten tiedätte, joskus ei ole aikaa edes siihen varttiin. Silloin paras apu on mikrossa nopeasti lämmitettävä ateria ja mikäs sen parempi vaihtoehto kuin itse tehty simppeli kotiruoka. Kun viikon menu on suunniteltu ja ensimmäinen ruokalaji valmistettu, on vähän kuin kytkisi autopilotin päälle. Arjesta pitää mielestäni tehdä mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista, jotta aikaa jää myös kodin ulkopuolella elämiselle.

Se, että ruokaa valmistaa kerralla useammalle päivälle on paitsi aikaa säästävää, myös taloudellista ja ekologista. Olen itse lamavuosien kasvatti ja sen sijaan, että meillä olisi syöty kalliita valmisruokia, ruoka tehtiin itse aidoista raaka-aineista. Olen jo lapsena oppinut syömään paljon kalaa, maailman paras (perkuujätteistä keitetty) lohikeitto ja silakkapihvit syntyvät edelleen vanhempieni keittiössä. Mieleeni on jäänyt elävästi myös keittiön lattialla saavissa luikerteleva made. Silti olen itse älyttömän huono kalan käsittelijä ja ostan mieleemmin kalan aina valmiiksi perattuna. Lapsuudenkodissani syötiin myös paljon perunaa ja olen edelleen perunatyttöjä. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että takaraivooni on jo lapsena iskotettu itse tehdyn ruuan merkitys ja simppelin kotiruoan arvostaminen. Samaa viisautta haluan tietenkin ammentaa myös omalle jälkikasvulleni.

Tänään jaan teille kaksi ihan älyttömän simppeliä, mutta herkullista kotiruokareseptiä. Ohjeet on molemmat mitoitettu niin, että meidän nelihenkinen perhe syö niistä 2-3 päivänä. Jos pesueesi on suurempi, vaihda kattila ja uunivuoka suurempaan ja vaikka tuplaa ohjeiden määrät. Ruoanlaittokerma on yksi sellainen juttu, mitä meidän jääkaapista löytyy oikeastaan aina, ja tänään tutut arkireseptit on tuunattu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa uudella Arla Lempi Fraîche 15% -kermalla. Fraîche-kerman hapokkuus korostaa lempeästi muita makuja ja erityisesti sitä suositellaan kaveriksi esimerkiksi kalalle, äyriäisille tai sieniruokiin. Kepeä Fraîche-kerma korvaa hyvin myös tavallisen kerman ihan kaikissa tutuissa resepteissä.

Lohilaatikko
(8-12 annosta)

1,5 kg valmiita perunaviipaleita (pakaste)
1 sipuli
1rkl öljyä
n. 500-600g lohta tai kirjolohta
rasvaa vuoan voitelemiseen
puolikas sitruunaa
suolaa
mustapippuria
tuoretta tilliä
2tlk (à 2 dl) Arla Fraîche-kerma 15%

Kuutioi perattu ja nahaton lohifileen pala pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli ja kuullota se pannulla öljyssä. Voitele uunivuoka ja lado sen pohjalle puolet perunoista. Ripottele päälle suolaa sekä mustapippuria ja levitä sipuli tasaisesti perunapedille. Lisää kala, revi päälle tuorettta tilliä ja levitä sitten loput perunat vuokaan. Leikkaa sitruunasta pari viipaletta lohilaatikon pinalle säästettäväksi ja purista hieman sitruunamehua perunoiden päälle. Kaada vuokaan tasaisesti Arla Fraîche-kerma 15% ja koristele lohilaatikko sitruunansiivuilla.
Kypsennä laatikkoa 200-asteisessa uunissa noin 1 tunti tai kunnes perunat ovat kypsiä ja pinta saanut väriä. Revi kuuman ruoan päälle vielä hieman tuoretta tilliä.

Tarjoile lohilaatikko tuoresalaatin, kasvistikkujen tai porkkanaraasteen kanssa.

Kasvissosekeitosta saa aina ruokaisamman ja täyttävämmän lisäämällä jokkoon proteiinia. Punaiset linssit ovat yksi parhaista proteiinin lähteistä ja nopean keittoajan ja puuroutuvan ominaisuutensa vuoksi punaiset linssit ovat mitä parhain lisä juuri kasvissosekeittoon.

Tomaattikeitto valmistuu suitsait sukkelaan myös tomaattimurskasta, mutta itse kypsennetyt kirsikkatomaatit taakaavat kirpeän ja sopivasti hapokkaan maun, jota Fraîche-kerma korostaa.

Tomaatti-linssikeitto
(8-12 annosta)

1 kg kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
2-4 valkosipulin kynttä
3dl punaisia linssejä
7dl kasvislientä
4 rkl tomaattipyreetä
suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia
1tlk (2 dl) Arla Fraîche-kerma 15%

Kuumenna uuni 200°C. Huuhdo tomaatit puhtaaksi ja kuivaa ne. Kuori valkosipulin kynnet ja hienonna ne. Valuta uuninkestävään vuokaan oliiviöljyä ja laita tomaatit vuokaan. Lisää suolaa, valkosipuli ja hienonnettua timjamia. Pyörittele tomaatit mauste-oljyseoksessa ja kypsennä uunissa n. 40 minuutia välillä käännellen.
Keitä kasvisliemi. Huuhtele linssit ja lisää kiehuvaan liemeen. Lisää joukkoon myös tomaatit ja tomaattipyre. Keitä seosta noin 15 minuuttia tai kunnes linssit ovat soseutuneet. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi, ja lisää joukkoon Fraîche-kerma 15%. Kuumenna ja lisää suolaa ja mustapippuria. Tarkista maku!

Tarjoa keitto tuoreen leivän kanssa ja lautaset näyttävät ruokailun jälkeen kuin niitä ei olisi käytettykään!

Iloa päivääsi! ♡