Meidän joulu päivittyi tosiaan tänä vuonna lukuisin kuvin Instagramin puolelle, kuten Facebookissakin vinkkasin. Tämä siitä syystä, että kuvien lisääminen sinne on nopeaa ja vaivatonta, ja halusin pitää pienen paussin täältä blogin puolelta ja säästää aikaa itse joulunviettoon.

Aatonaatto veti joulumme hiukan uusille uurille, sillä ilta meni K:n lääkärireissuun ja kinkunpaistot ja moni muu valmiiksi aikataulutettu asia pitikin sumplia uusiksi. Lahjat saatiin kuitenkin yöllä pakettiin, kinkku syötiin aattona lämpimänä jne. Aaton vietimme varsin perinteisellä kaavalla. Appiukkoni oli meillä seuranamme, miehet kävivät joulusaunassa, söimme, ja odotimme pukkia. Joulupäivä taasen meni koko porukalla pyjamissa. Laiskoteltiin, nukuttiin päikkäreitä, luettiin, pelattiin jne. Eilen ruokavieraina oli mieheni isovanhemmat, ja tänään onkin jo palattu arkeen.
Joulu oli tänä vuonna musta paitsi ulkona, myös sisällä. En oikein jaksanut innostua suuremmista joulukoristeluista, ja kattauksetkin menivät aika simppelillä linjalla. Toisaalta, kun on koko syksyn syönyt ateriansa muovirasioista, tuntuu aika juhlavalta käyttää kahta lautasta ja pöytähopeita! Joulupäivän PJ-bileitä lukuunottamatta blogin kautta saatu Lumoan -mekko toimi joulun juhla-asuna, ja osoittautui oikein mukavaksi.

Nyt on lomat lomailtu, ja tämä bloggari aikoo pikkuhiljaa tarttua vastaamattomiin kommentteihinne. Niin huono omatunto laiskuudesta ja kaikesta kiireilystä. Lupaan parantaa tapani, pahoittelen ja pyydän anteeksi.
Toivottavasti kuitenkin teillä kaikilla oli oikein mukava joulu, akut on ladattu ja mieli täynnä energisiä ja positiivisia ajatuksia uudelle vuodelle!

Enemmän kuvia ja tunnelmia tosiaan löytyy sieltä instan puolelta.

Leppoisia välipäiviä!

Paljon on mahtunut yhteen viikonloppuun. Liikuntaa, löhöilyä, Ikeassa käyntiä, hyvää ruokaa ja leppoista tunnelmaa. Sopivassa suhteessa kaikkea.
Iltaherkuksi uunipellillinen porkkanoita. Tilkka oliiviöljyä, hunajaa ja sormisuolaa. Päälle tuoreita yrttejä, ja vajaa tunti uunissa. Nam!

Mun päässä soi inhottavasti se kaamea renkutus Salil eka, salil vika. En tiedä tiedättekö, jos ette, onnittelut. En todellakaan liitä tähän mitään youtube-pätkää. Hirrrveä biisi!!! Pakko laittaa Spotifystä jotain parempaa korvamatoa liikkeelle.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa!

Maistuuko kuuma kaakao ja sämpylä missään sen paremmalta kuin ulkona!? Ei, en usko! Eväsretkissä on oma viehätyksensä, ja nälkäkin kurnii ulkona viileässä kovempaa kuin yleensä.
Tässä taannoin kokosimme ulkorakennuksen lastauslaiturille pienen eväsretken pihapuuhien lomassa. Ei mitään sen ihmeellisempää, kuin kuumaa juotavaa ja tuhteja leipiä, mutta fiilis oli silti taattu. Ulkolelujen siivoaminen talviteloillekin onnistui näin kivuttomammin.

Muistan, kuinka reilu vuosi sitten haaveilin omasta pihasta, ja juuri tämänkaltaisista pienistä arkisista hetkistä. Nyt syksyllä mieli onkin aika ahkerasti kulkenut vuodentakaiseen ja ynnännyt suuria muutoksia elämässä. Tämänvuotiset sairastelut ovat valitettavasti kuitenkin verottaneet puutarhasta nauttimista, usein kun on ollut joku siinä kunnossa, että ulkoilu ei ole ollut mahdollista. Mutta mitäpä noita flunssia märehtimään, ovathan ne osa syksyä siinä missä moni muukin juttu. Niin moni asia on kuitenkin kulkenut omalla painollaan kohti unelmia ja haaveita. Onnellinen voi siis olla nuhaisista nenistä huolimatta!

Käytin tällä kertaa ”kattauksen” somistamisessa lautasliinojen sijaan talouspaperia. Yhteistyössä Lotus Emilian kanssa, saimme nimittäin suuren säkillisen uudelleen kuvioitua paperia, ja olenkin nyt opetellut korvaamaan moninkertaiset lautasliinat pienellä palalla niinkin arkista tuotetta kuin talouspaperi. Täytyy myöntää, vaikka tässä kaimojakin ollaan, että suhteeni talouspaperiin ollut jo vuosia hiukan niin ja näin. Syynkin voin sanoa suoraan; Talouspaperi ei ole niin kovin hivellyt esteetikon silmää. Tänä syksynä Lotus on kuitenkin lyönyt hynttyyt yhteen kotimaisen Vallilan kanssa. Niinkin arkinen asia kuin talouspaperi on päivitetty Saara Eklundin tyylikkäällä Kullanmuru -kuosilla, ja onhan se vain pirteä muutos. Itse tykästyin erityisesti harmaaseen paperiin, josta saikin samansävyisen paperinarun kanssa ihan hauskat ”pakkaukset” eväsleivillle.

Talouspaperin käyttö on muuten yksi asia, joka jakaa mielipiteitä. Myönnän, että tottakai sitä saisi lapsiperheessä kulumaan rekkalastillisen päivässä, mutta itse olen hiukan pihi sekä taloudellisesti, että luontoa ajatellen. Vaikka talouspaperi sinänsä onkin ihan biojätteisiin lajiteltava, on se meillä kuitenkin sellaista ”parempaa paperia”. Ekologisempi valinta siitä tulee, kun paksut ja vahvasti värjätyt paperilautasliinat vaihtaa arkena suikaleeseen talouspaperia.

Kuulaasta syysilmasta nauttimisen sijaan, tänään vietetään sadepäivää sisällä. Säästä huolimatta yritetään nauttia niistä arjen pienistä yksinkertaisuuksista.
Teille ajattelin kuitenkin järjestää pientä piristystä harmauden keskelle. Sitä on luvassa mukavan ja aiheeseen liittyvän kilpailun muodossa.
Pysykää siis kuulolla!