Hello aurinkoiset!
Onpas ainakin syyskuun kelit kohdillaan. Ei puhettakaan masentavista syyssateista. Valoa, aurinko ja kypsyvien omenoiden tuoksua. Nurmikolle on tipahdellut jo keltaisia vaahteranlehtiä, ja maisema on samaan aikaan värikäs, mutta vehreä. Ihan parhaita kelejä!
Tiedättekö, tänään tuntui kuin en olisi blogannut piiiitkään aikaan. Ehdin jo ajatella sitä rimakauhuakin, kunnes tajusin, että olenhan minä täällä ollut – jos nyt en ihan eilen, niin maanantaina kuitenkin. Tämä viikko on opeteltu uutta arkea, ja päivät on suhahdelleet ohi kiitävää vauhtia. Pari iltaa on ollut täynnä ohjelmaa ja tuntuu, että tunnit loppuisivat kesken. Kaikki hakee vielä vähän paikkaansa ja varsinkin blogi. Tämä on kuitenkin se tulonlähteeni, mutta aika ei saisi olla pois perheeltä tai lapsilta. Seuraavat viikot sovitellaan siis palasia kohdilleen ja katsellaan, miten kaikki alkaa pyöriä. Sitähän se aina uuden edessä on; Katsellaan ja haistellaan. 🙂
Auringosta huolimatta mielessä ”syksyttää” ja pahasti. Aamulla olikin pakko kaivaa jo nilkkurit esiin. Paksut sukkahousut ja ryppyinen mekko (ajattelin, että niitä ryppyjä ei ehkä huomaisi :D) nilkkureiden kaverina toimivat hyvin, ja totesin, että turha odotella sitä talvea ja pakkasia. Nämä toimivat parhaiten juuri nyt, kun ei tarvitse vielä palella!
Parin haipakkaillan jälkeen tänään on vihdoin aikaa puuhailla vähän kotonakin, ja ajattelin piristää itseäni kimpulla auringonkukkia. Vaikka ei keltaisen värin kanssa olla vieläkään ihan sinut, tähän kohtaan vuotta tuo kirkas väri tuo oman hohtonsa. Taidan myös kaivaa kaapista ne omenantuoksuiset kynttilät ja loihtia vähän syysmyyssiä keskiviikkoiltaan. Kirjan kanssa sohvannurkkaan ja totaalirentous ovat nekin suunnitelmissani, mutta ihan ensimmäiseksi taidan nollata aivot tuolla auringossa koiran kanssa!
Aurinkoa keskiviikkoonne ja leppoisaa iltaa!
Save
