Hiphei ja keskiviikkoa!

Ulkona vihmoo vettä, mutta onneksi sisällä lämpimässä saa nautiskella kynttilöiden tuikkeesta, sekä omenan ja kanelin tuoksuista. Kodikasta sanoisin! Ja voisinpa jopa hetkittäin väittää olevani myös syysihminen!

Omena-kaurapaistokselle on varmasti yhtä monta ohjetta, kuin on tekijääkin, ja omanikin syntyy yleensä näppituntumalla. Laitan tähän nyt kuitenkin jonkinlaisen perusohjeen, jota muokkaamalla jokainen varmaan löytää sen oman parhaan variaationsa. Omenoiden ja kaurakuorrutteen suhdettakin voi vaihdella maun mukaan, itse pidän siitä, että rapeaa kauraa on pinnalla paljon.

Omenakaurapaistos

(hapahkoja) omenoita
sokeria & kanelia

100g voita
1/2dl sokeria tai fariinisokeria
3dl kaurahiutaleita

Kuori ja lohko omenat. Lado omenalohkot voideltuun vuokaan. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Sulata rasva kattilassa tai paistinpannulla ja sekoita joukkoon sokeri sekä kaurahiutaleet. Levitä kauraseos omenalohkojen pinnalle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes omenat tuntuvat pehmeiltä ja pinta on saanut kauniin värin.

Syö vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa!

Mukavan rauhallista syysiltaa! ♡

Tiistaita!

Melkoisen viileää on ulkona, ja laittaa väkisinkin taas pohtimaan sitä henkilökohtaista talvensietokykyä. Joka syksy tuo vanhan talon koleus iskee nimittäin päin kasvoja. Viime päivinä siihen malliin, että lämmityskausi on ollut pakko startata. Vielä varovaisesti, jotta ei itseään liian lämpimään totuta, ja tarkenee sitten talvellakin! 😀

Kuten olen sanonutkin syksy on mielestäni pukeutumisen kannalta kivaa aikaa. Vielä kun tarkenee jonkin verran talvivaatetusta kevyemmässä asussa. Tämän syksyn ehdoton lempparini on ollut paksut sukahousut ja mekko, mutta välillä on kiva pukeutua vähän rennomminkin ja vaihtaa korkeat nilkkurinkorot tossuihin. Silti vaatteissa on kiva olla vähän särmääkin, jotta ei liian rennoksi mene.  Neule, rennot farkut ja tennarit muuttuvat heti astetta fiksummaksi kokonaisuudeksi, kun päälle vetäisee ryhdikkään villakangastakin. Sininen takkikaan ei ole ihan niin talvisen oloinen, mitä musta helposti olisi.

Kuten huomaatte, tämäkin tarjoushaukka kävi eilen nappaamassa itselleen nuo leoparditennarit lidukasta. Ihan en nyt osaisi isommin kyseiseen kuosiin pukeutua, mutta noin pienenä yksityiskohtana tuo toimii kyllä ihan kivasti. Olisin nimittäin kovasti halunnut ne Adidaksen Superstar tossut, joissa on sellaiset leopardikuvioiset karvaraidat, mutta koska ne myytiin aika nopeasti loppuun, nämä saavat kelvata korvikkeena. 🙂

 

Tänään on ehkä ihan pakko tehdä jotakin omenaherkkua illaksi. Poltella kynttilöitä ja painua ajoissa kirjan kanssa vällyjen väliin. Aamulla olin tosin vielä sitä mieltä, että vyötäröni kaipaa kaventamista, mutta onneksi se ajatus tipahti matkasta taas tämänkin päivän aikana! 😀

Oikein mukavaa iltapäivää ja iltaa teillekin!

Save

Save

Save

Maanantaita muruset!

Päivä päivältä alkaa syksyisemmät jutut kiinnostamaan, ja vaikka kesäkukat nyt ulkona vielä jaksavatkin porskuttaa, laitoin kuistille jo pieniä syysistutuksia. Oikein tuli syksyinen fiilis, ja kuistikin näyttää heti astetta siistimmältä!

En juurikaan haaskaa rahojani sellaisiin välikausikasveihin, kuten koristekaalit. Ne kun eivät kuitenkaan kestä pakkasia, ja kesäkukat taasen jaksavat niihin pakkasiin asti, jonka jälkeen ruukkuihin saa iskeäkin jo havut ja callunat. Sen sijaan yritän hyödyntää kaikki vihreät kesäkukkaistutusten ”höysteet” ja käyttää niitä vielä syksyllä uudelleen.  Esimerkiksi nuo hopeavitjat (tai hopeaputoukset) ostin aikaisin keväällä ja ne kasvoivatkin aluksi sisätiloissa. Kunnes pakkasvaara oli ohi, laitoin kasvit kesäkukkaruukkujen reunoille, ja nyt kaivoin mullasta pieniä tupsuja hopealangan ja callunoiden seuraksi. Samasta syystä kesäkukkaruukkuihini eksyy joka kevät myös esimerkiksi murattia. 🙂

Viime keväänä päätin ilotella väreillä kesäkukkien kanssa oikein kunnolla, ja ikuisen valkoisen sekä vihreän lisäksi meillä kukkikin pinkit, keltaiset, oranssit ja violetit kukat. Vaikka kesällä nuo värit oikein kivoilta tuntuivatkin, täytyy myöntää, että nyt nuo hillitymmät sävyt taas sopivat omaan silmään paremmilta. Mutta antaa miljoonakellojen ja leijonankitojen kukkia ulkona vielä ihan rauhassa, tai ainakin niin kauan kuin vain suinkin jaksavat!

Eikä nuo juuri kaipaakaan kuin kynttilöitä seurakseen!

Iloa uuteen viikkoon!

Save