En tiedä teistä, mutta itselleni tämä pimeys ja taivaalta putoava suhju ovat kuin tervanjuontia. Väkisinkin tulee sellainen velton tahmea fiilis, eikä päivät tunnu lähtevän käyntiin. Sitä ikään kuin odottaa valoa, vaikka hyvin tietää, että ei se siitä aamu kymmenestä tällaisina päivinä enää parane. Nyt voisin ilomielin ottaa kuuluisat tuvan ja porstuan täyteen lunta ja jäätä. Tai muuttaa muumilaaksoon ja painua peiton alle.

Vaikka joo, eiköhän yksi suuri syy tahmeuteen ole tuo flunssa, joka laittoi yleiskunnon ja henkisen kapasiteetin  jollakin tapaa koetukselle. Tai lähinnä se, että kun ei ole päässyt liikkumaan, niin sitten tulee vain veltto olo. Odotan siis melko kovasti, että pääsen taas tänään hikoilemaan. Se laittaa elämän jollakin tapaa raiteilleen. Niin kivaa kuin hyggeily ja kotona hengailu onkin, niin kyllä ihminen on tehty liikkumaan. Kaipaan jo aamulenkkejä, sitä että saa haistattaa pitkät koko perhanan syksylle. Ja hei, viime yö oli pitkästä aikaa ensimmäinen, kun en herännyt yskimään, ja taidan huomenna jo uskaltautua lenkille! Kyllä se tästä, ja kohta näytän tälle velttoudelle, että mistä se kana oikeasti pissii!

Ai että, tulipa heti paljon parempi olo kun sai purettua uhonsa sanoiksi. Kiitos ja anteeksi! 😀

Eikä siis siinä hyggeilyssäkään mitään vikaan, en mä takkiani ole kääntämässä. Mutta elämässä pitää olla joku tasapaino, ja mulle se tasapaino tulee selvästikin sellaisen fyysisen suorittamisen ja hiljentymisen ja nollaamisen yhdistelmästä. Allekirjoitan kyllä ihan täysin, että liikunta on osaltaan paras apu kaamosmasennukseen. Sen verran kun täällä Lounais-Suomessa nyt varsinaista kaamosta onkaan. 🙂

Katselin tuossa juuri postauksia viime marraskuulta. Vähän, että miten se joulu alkoi vuosi sitten hiipiä elämään. Totesin, että ollaan siinä pisteessä, kun niitä joulukoristeita voisi alkaa kaivamaan esiin ja ”joulunodotuskuusen” voisi ehkä myös koristella seuraavan viikon aikana. Hyasintit on meillä päin olleet kiven alla vielä marraskuun loppuun asti, sen suhteen toivoisin tänä vuonna parannusta. Mutta kyllä se tästä!

Mites teidän tahmeus? Lähteekö se pelkästään sillä joulun fiilistelyllä vai tarvitaanko siihen jotain muutakin?

Heipsan!

Marraskuu on pyöräytetty käyntiin ja viikonloppu ja pyhäinpäivä kolkuttelevat jo ovella. Perjantaille on vielä pikasiivous ja lakanoiden vaihto, sitten loppu onkin kynttilätunnelmaa. Aikaisin sänkyyn, tai ainakin kirjan kanssa pötköttelemään.

Huomisiin juhliinkin alkaa olla asu jo kasassa, ja flunssakin on taittunut satunnaisiin yskänpuuskiin. Aion ottaa marraskuun haltuuni ja elää ihan täysiä!
Tuossa just mietin, että kilpparileikkauksestakin tulee tasan viikon päästä vuosi. Vaikka operaatio mikään iso ollutkaan, se katkaisi mun joulunodotusta ja rajoitti kuitenkin jonkin hetken elämää. Ja vaikka silloin heti leikkauksen jälkeen ajattelin, että arpi tulee olemaan osa ulkonäköäni aina ja iankaikkisesti, niin eipä sitä arpea todellakaan enää huomaa. En edes itse huomaa peilin edessä kuin ihan katsomalla, enkä usko, että se kenenkään muunkaan silmiin pistää. Olenkin sanonut, että jos joskus harkitsisin kasvojen kohotusta tai jotain muuta kauneusleikkausta, niin palkkaisin heti saman kirurgin. Niin teki nättiä jälkeä, että ei voi valittaa.

Täällä paistoi eilen ihan oikein arska ja oli pakko kuvata kasvihuone marraskuisessa maisemassa. Tähän on sitten kiva verrata kevään tullen näkymän muutosta. Vaikka eihän tämä nyt vielä mikään hirveän rujo kuva ole, ruohokin jopa vihertää. Mutta se on ihan erilaista vihertämistä, kuin se kevään vihertäminen, josta tykkään huomattavasti enemmän.

Kirjakaappiprojekti on edelleen kesken, joskin suurin osa kirjoista jo lasien takana. Tämä homma vaatisi oikeaa inspiraatiota, jota ei näytä tulevan sitten millään. 😀
Lintumekko Ellokselta.

Huomasin eilen, että Cmorelle oli tullut jo Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja toisaalta tekisi kauheasti mieli kurkata, miltä filmatisointi näyttää. Mutta ehkä säästän sitä vielä spessumpaan hetkeen. Jos vaikka koko juttu sitten yhteen soittoon ison poppariläjän kanssa.

 

Mutta nyt oikein ihanaa ja levollista viikonloppua!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Lotus Pehmopaperit

---

Keskiviikkomoikat!

Suurin syy siihen, miksi mä tykkään niin paljon joulusta, on se kaikki mikä sisältyy aikaan ennen varsinaista joulua. Mulle se joulun fiilisteleminen ja tunnelman hakeminen on ehkä jopa itse joulua tärkeämpää. Joulu tulee joka vuosi, mutta se oikea joulunalustunnelma pitää tehdä itse. Ja mitä enemmän tuohon tunnelmaan panostaa, sitä helpommin huomenna alkava marraskuukin– taittuu. Tänään vähän siitä, miten loppuvuoden pimeä jakso selätetään oikealla asennoitumisella ja mukavalla tekemisellä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lotus Pehmopaperin kanssa. 

Itse leivotut sämpylät, pannari mummun omenahillolla ja kynttilöin valaistu koti. Vaikka arki-illat ovat monesti yhtä aikataulua ja kiirettä, koen erittäin tärkeäksi, että niihin on mahdutettu myös pieniä hyggehetkiä. Jopa siinä määrin, että tykkään juurruttaa sitä hyggeilyn taitoa myös lapsiin. Sämpylöiden leipomiseen tai pannaritakinan tekemiseen löytyy aika helposti halukkaita auttajia ja näin sen kuuluukin olla. Lapsilla pitää olla oikeus puuhata ja oppia, mutta että se into löytyy lapsista itsestään, on mielestä kaikkein tärkeintä. Yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen tärkeys korostuukin mielestäni juuri syksyllä. Kun pimeys sulkee elämän siihen perheen keskeiseen perusyksikköön, pitää niistä yhteisistä hetkistä ottaa kaikki irti. Ja nämä on juurikin niitä hetkiä, joiden toivon jäävän myös lasten muistoihin.

Me kaivettiin Klaaran kanssa viikonloppuna kaapista paketti askartelumassaa ja päätettiin aloittaa jouluun valmistautuminen pipareiden sijaan koristeiden tekemisellä. Kaapissa kuivahtanut massa ei ollut ihan helpoimmasta päästää työstää ja apuna piti käyttää sekä voimaa, että vettä. Vähän suttuiseksihan se meni, mutta toisaalta puuha oli sen verran hauskaa, että lopputuloskin oli oikeastaan ihan sivuseikka. Pääsin jotenkin samalla myös itse siihen oman lapsuuden tunnelmaan ja askartelemisen ihanuuteen. Joulun tuloa voi fiilistellä niin monella tapaa, mutta lapsille ihan ehdottomasti parasta on se, kun pääsee tekemään luomaan jotakin konkreettista.

Kun päivät lyhenevät lyhenemistään on helppo heittäytyä negatiiviseksi pessimistiksi ja jouduttaa omaa ahdistustaan. Toisaalta ei se positiivisten asioiden löytäminen ole niin kauhean vaikeaa, kunhan vain jaksaa nähdä vähän vaivaa. Silloinkin kun kaikkein mieluiten rojahtaisi vain sohvalle ja vetäisi peiton korviinsa, pieni vaiva oikean tunnelman luomiseksi voisi pelastaa illan. Kynttilän sytyttäminen, villasukkien jalkaan vetäminen ja vaikka sen pannarin paistaminen voivat lopulta antaa huomattavsti enemmän energiaa. Kun pöydän vielä kattaa kauniisti ja viettää aikaa hyvässä seurassa marraskuu saa ansaitsemansa vastuksen.

Lotuksen uusi Quick & Chic -talouspaperiarkki on pakattu helposti käytettäväksi. Pakkauksen voi nostaa vaikka keskelle askartelu tai leivontapöytää, ja paperi pysyy pakkauksen suojassa puhtaana ihan viimeiseen arkkiin asti. Yhdellä kädellä nypättävä arkki on myös helppo silloin, kun vapaat kädet ovat kortilla. Vahva paperi imaisee itseensä nopeasti suuren määrän kosteutta, joten jos sattuisikin käymään niin, että pannaritaikina ajautuisi pöydälle tai askartelu muuttuisi sottaiseksi puuhaksi, apu on nopeasti saatavilla.

Quick & Chic talouspaperiarkin lisäksi Lotuksella on toinenkin uutuus. Paksua ja pehmeää Smart wc-paperia on rullassa tuplamäärä tavalliseen verrattuna, eikä rulla sisällä laisinkaan turhaa hylsyä. Vaikka kyseessä on WC-paperi, vahva ja paksu paperi soveltuu oikein hyvin nenäliinaksi ja talouspaperiksi, sillä se ei hajoa helposti, eikä myöskään tunnu ikävältä herkällä tai kuivallakaan iholla.

Lasten into kokkailla, leipoa ja laittaa joulua imaisee mukavasti mukaansa, kun itseltä ei tunnu irtoavan hyggeideoita. Ja lopulta kun löytää itsensä askartelumassan ja iloisen sekasotkun keskeltä, syksyn pimeys on unohtunut ainakin pieneksi hetkeksi.

Suloista keskiviikon jatkoa! ♡