Hitto mikä sotku. Niilo osui keppihevosellaan vahingossa aakkostauluunsa ja se kaatui. No voitte kuvitella miten kehyksen lasille kävi. Onneksi ei pojalle sattunut mitään – onni tässäkin onnettomuudessa. Poika olkkariin, muumit pyörimään ja siivoamaan. Siinä maanantain verenpaineen nousut.

Tyhmä äiti laittaa lastenhuoneeseen lasikehyksen, mutta eipä sen vaarallisuus ole koskaan tullut mieleen. Tästä vahingosta oppineena suuntaan ikean pleksikehyksille. Ne on muuten halvempiakin 🙂

Helsingissä tuli pyörähdettyä Punavuoren peikossa, Moko Marketissa, Gaudetella, Kämpässä, Perobassa ja tietysti antikvariaateissa, joissa minä tyydyin huterilla tikkailla kiipeilyn sijaan vain haistelemaan vanhojen kirjojen tuoksua ja ihailemaan klassikoiden vanhoja laitoksia. T teki löytönsä tikapuilla, ja pysyi siten kohtuu tyytyväisenä koko putiikkirundin.

Kotimatkalla siinä sovittiin, että taidetaan ottaa ihan tavaksi tälläinen kahdestaan reissaaminen. Meillä kun on halukkaita lastenhoitajia lähes jonossa tyrkyllä, niin ei kai tämä muutaman kerran vuodessa mikään mahdottomuus ole.

Mitään järin suuria ostoksia ei nyt kannattanut rempan jalkoihin ostaa, mutta katseltiin ja suunniteltiin sillä silmällä, tiedättehän… Katsotaan sitten tarkemmin kun on tapetit seinässä ja muutenkin valmista Että mitä tarvitaan ja halutaan. Kun nyt ensin päästäisiin niihin tapeteihinkin. Näillä näkymin seinät on oikeassa muodossaan toukokuun lopulla.

Nyt mukaan tarttui paperitavaraa, astioita, tekstiilejä ja muuta pientä kivaa.

Mutta, koska sirpaleet kuulemma tuovat onnea, jään odottamaan onnellista iltaa.
Sitä teillekin!

Mä sitten nautin näistä kevätpäivistä. Ihan mieletöntä kävellä korkeilla hangilla ja kurkistella naapurin kuusiaidan taakse. 

Autettiin hiukan kevättä ja lapioitiin jäätä pihasta. Kahtena päivänä olen jo istuskellut puutarhatuolissa ja paistatellut auringossa. Taidan kokeilla kahvin juontiakin jo ulkosalla.

Tänään raahasin kotiin risuja ja oksia. Koivun oksat otan omasta koivusta, mutta lehtikuusi ja pajut piti noutaa kauempaa.

Askartelin paljaille oksille discomunia. Hiukan väriä piti saada näihinkin.

Pääsipä lasinen vintagepöllökin tuonne keikkumaan. 

Talo on nyt täynnä risuja. Toi otsikko tuli miehen suusta, kun oksiani asettelin. Leikkinsä kullakin 🙂

Aurinkoista torstai päivää (tarkistin oikein tällä kertaa :))!

Älkää pelästykö, tulossa ei ole minkäänlaista aikuisviihdettä, vaan ihan pikkiriikkinen maakuuhuoneen kevätpiristys. Kävin toistamiseen penkomassa äidin kaapista vanhoja tyynyliinoja, ja nämä osui heti silmiin, ja sitä myötä käteen.

H&M:n valkoiset pellavat alkoi tuntua liian valkoisilta ja kaipasin sekaan hiukan piristystä. Taas kelpaa herätä kevätaamuihin. Tosin nukahtaminen tapahtuu iltaisin peläten peltikaton lentoon lähtöä. Meteli on kuin pahemmallakin ukonilmalla. Voisin vallan hyvin vaihtaa kovan tuulen ja pakkasen 15 lämpöasteeseen ja leutoon kevättuuleen. Alkaa vähitellen tämä talven jatkuminen ketuttamaan.

Olen tässä jo muutenkin alkanut pikku hiljaa valmistautua kevätsäähän. Vaatevarastoja on käyty läpi, ja tarvelistaa tehty. Hainpa tänään muutaman pullon porkkanamehuakin, toivoen, että se auttaisi hiukan luonnollisen päivetyksen kanssa. Täytyy kuitenkin annostella säntillisesti ettei päädy näyttämään oranssilta. En ole ennen kokeillut porkkanaa mehun muodossa, mutta testataan nyt sekin ekoitseruskettava.

Ei mulla taaskaan muuta. Kivat perjantait!