Tässä joskus, jotain sisustuskuvaa katsellessa, mainitsin miehelleni että pidin kuvan seinästä johon oli koottu erilaisa särvipäiden kalloja sarvineen. Kuvassa niihin oli ripusteltu koruja ja joitakin vintage käsilaukkuja.

Sisustaminen ei tässä kodissa yleensä kulje tätä rataa, mutta mieheni raahasi minulle nyt sarvia kalloineen.

Katselen ja ihmetten. Hiukan kauhistelenkin, ja jollain tapaa puistattaa. Että haluanko niitä välttämättä omaan kotiini!? Pidän Bambeista, elävistä, piiretyistä tai leluista. Sellaisista, joilla on vielä kaikki tallella.

Tuijotellaan toisiamme sarvet vastakkain. Tehty mikä tehty, ei ne siitä enää virkoa, sanoi mies.

Miltä maistuu hirvenliha tämän jäkeen? Mitä tehdään pakastimen peuranpaistille? 

Nyt on kaappitilaa ja paikat toivottavasti pysyvät hiukan siistimmässä kunnossa. Isojahan nuo ovat, paljon suurempia kuin muistin. Jotenkin näyttivät isossa suulissa niin paljon pienemmiltä. Herra saatiin sisään neljän miehen voimalla ja jossain kohtaa tuli uskon puute, mahtuuko se sisälle ollenkaan. Olohuoneen kautta kiertän se lopulta saatiin työhuoneeseen. Appiukkoni tosin sanoi, että älkää sitten koskaan ikinä muuttako. Ei vissiin ole tulossa toista kertaa kantamaan 🙂

Herra on hiukan huonommassa kunnossa, ja siihen päädyttiinkin lähinnä hinnan vuoksi. Sisällä on vaatetanko, ja nyt oliskin tarkoitus pyytää puuseppää rakentamaan hyllyt kaapin sisään ja korjaamaan hiukan nauravaa yläkulmaa. Muuten pintakäsittelynä öljy saa riittää, vanha puu on kaunis kuluneenakin.

Niin iloinen että tänään oli pakko hakea paikallisesta sisustusliikkeestä erilaisia juomalaseja kukkamaljakoiksi. 🙂 Toisaalta; Onhan tässä jo hiukan aihetta juhlaankin!

Paras Ikea reissu ikinä!

Täällä ollaan nuhaneninä ja ihastellaan kauniita ilmoja ikkunan läpi. Ei ehditty paljoa keleistä nauttia, pääsiäinen meni autossa ja sisällä. Mutta mukavaa oli, ihania juttuja ja ihania ihmisiä. Tuntuu, että sitä itsekkin muuttuu paljon seurallisemmaksi kun on valoa ja auringonpaistetta. Talvella tulee vain möllötettyä ja käperryttyä sohvan nurkkaan. Ja vaikka pääsiäisenä taas kerrytettiin univelkaa, tuntuu silti olo energiseltä. Asioita katselee päivänvalossa ihan toisenlaisin silmin.

Koivujen silmut on auenneet ja maasta pukkaa voikukan lehtiä. Kai se on uskottava, että kesä on ihan oikeasti tulossa. Tosin nuhaisella nenälläni en ihan vielä haista sitä kesän hajua, kevään kylläkin. Ihan tuli vilu kun katselin kaupassa ihmisiä shorteseissa ja teeppareissa. Taitaa olla jollain muullakin kohta nuhainen nenä…

Eilen saatiin työhuoneen seinään tapetit. Iso kiitos isälleni, joka oli meillä ammattilaisapuna. Kaksi tumpeloa kun olemme, niin olis tainnut jäädä tapetit rullaan ikuisiksi ajoiksi. Sinisessä hyasintissa pysyttiin, se kun oli päätetty jo aikoja sitten. Mutta keittiöön en taida kuitenkaan tätä haluta. Tilasta tilaan kun on paljon mukavampi katsoa, kun edessä on erilaisia seiniä ja pintoja.