Kuten arvata saattoikin, sai työhuoneen toinen kaappi paikan olohuoneen nurkasta. Paikka, jonne jotakin korkeata kalustetta jo haaveilinkin. Tuntuu kaikin puolin tasapainoiselta valinnalta. Kummankin huoneen ilme koheni huomattavasti. Kaapit pääsivät omaan tilaansa ja saivat arvoisensa reviirin. Kumpikaan ei joudu toisen varjoon.

Kaappi on täynnä työhuoneen tavaroita, mutta haaveilen että toisen kaapin ”hyllytyksen” jälkeen nämä tavarat mahtuisivat työhuoneeseen, ja saisin sullottua tänne joitakin astioita ym. tavaraa pois keittiön kaapeista.

Eli hyvässä lykyssä tämä huonekaluvalssi oli yhden astiakaapin arvoinen! Niin tai näin, vähään aikaan ei kuulemma tarvitse pyytää yhtään uutta (tai vanhaa) kalustetta tai kalusteen siirtoa. Samoin on kuulemma Ikea- ja antiikkikauppakiintiö tältä vuodelta täysi.

Käsittääkseni minua ei kuitenkaan kielletty. Saan vain hankkia muuta ostosseuraa, tai käydä yksin. Ennen kaikkea kantaa ja kuljettaa omin avuin (pahoin pelkään, että kyse on myös rahoittamisesta).
(Eamesit onneksi on aika kevyitä ja ne saa vaikka kuljetettuna kotiovelle! Ja niiden ostaminen edellyttää ensin hurjaa säästämistä, joten hankinta saattaa mennä jokatapauksessa ensi vuodelle. Silloin on sitten toivon mukaan jo uudet kiintiötkin!)

Muistatteko, kun kerroin saaneeni idean, joka maksaa vain hiukan työtä ja voimaa? No tässä siitä ideasta puolikas, eli työhuoneen kevennetty ilme, kun toinen kaapeista sai lähteä.

Valon määrä tuplaantui. Huone on muutenkin todella pimeä ja kaksi tummaa suurta kaappia imivät loputkin valosta. Ja totuus on se, että komea huonekalu näyttää entistä komeammalta, kun se saa tilaa ympärilleen.

Tämä suurempi kaapeista jäi huoneeseen jo ihan senkin vuoksi, ettei sitä jaksa kukaan kantaa sieltä pois. Sisään pitäisi vielä rakennella ne hyllyt, jotta kaapin päältä saisi edes osan tavaroista ovien taakse piiloon. Pinta on yhä öljyämättä, ja nämä kuvat muistuttavat siitä hyvin (luonnossa kaapin pinta ei ihan noin huonokunoiselta näytä). Taidan siis hakea tänään pullon öljyä….

Joitakin kuvia työhuoneen keventyneestä ilmeestä. Ja olkaa huoleti, ei se toinenkaan kaappi nyt ihan polttopuuksi joutanut 🙂

Isillä alkoi aamulla työt, ja kuten meidän perheessä on tapana, perheen pää lukitsi meidät tänne kotiin kaltereiden taakse.

Ei vaiskaan! Me nautiskellaan uudesta sängystä. Tässä voi kuulkaas leikkiä vaikka mitä! Parhaiten soveltuu kuitenkin laivaksi. Sisävesille, ymmärsin.

Ikimuistoinen Ikeareissu -jälleen kerran. Niilo halusi välttämättä jäädä matkan varrella mummulaan, ja jatkettiin matkaa sitten T:n kanssa kaksin. Ei meillä ollut mitään peräkärryä tai pakua, ihan vaan tuo tilava perheauto ja nopea idea ostaa sänky. Oli siinä sullomista, ja rouva sai matkustaa nenä tuulilasissa ja polvet suussa, mutta kotiin päästiin.

Loppuun tunnustus, jonka olen saanut blogeista

DD Design Domi, Lumivalkeaa, Täyttä elämää ja 

Tunnustuksen mukana tuli tehtävä kertoa kolme asiaa; Lempiväri, lempiruoka ja paikka jossa haluaisi käydä

Lempi väriä ei ole, mutta pidän sinisestä ja ruskeasta ehkä eniten. Ainakin pukeutumisessa.

Lemppariruoka on just nyt tällä hetkellä äidin tekemät kaalikääryleet, ja paikka jossa haluaisin käydä on lapsuudenkotini. 

Ja asiallahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että söin jo kaikki äidin pakkaamat kääryleet ja lisää tekisi mieli 😀

Jos tykkää, saapi leivoksen tuosta mukaansa napata.