Hej på dig!

Mikä ihana viikonloppu ja vielä normaalia mukavampi maanantaikin takana. Uuteen viikkoon on ihan ilo astua! Meillä päin lakaistaan jo katuja ja vaikka aurinko onkin visusti pilviverhon takana, kevään merkit lisääntyvät.

Varsin mukavan perjantain jälkeen lauantai jatkui skumpalla jo ennen kuin kello ehti lyömään aamukymmentä ja Tampereen junaan rynnistimme niin monen naisen voimin, että vanhempi konnariherra totesi meidän nokittavan ennätyksiä. Päivä sisälsi teatteria (varsin viihdyttävän Poikabändi -esityksen muodossa), hyvää ruokaa ja tietenkin iloista seuraa. Illan viimeisellä junalla kotiin ja omaan sänkyyn. Hetki kirjan parissa ja uni tulikin melko nopeasti.
Sunnuntaina puolestaan oli taas se aamu kun sain leikkiä nukkuvaa sillä aikaa kun keittiössä valmistui hotellitason aamupala. Laiskan aamun jälkeen karkasin kirppiskiettokselle ja ostin itselleni synttärilahjaksi englantilaisen kerrosvadin, Arabian vanhan kannun ja maisema -sarjan t-kannun. Myös pari vanhaa suojaruukkua tarttui pilkkahintaan matkaani. Toinen on niin överikruusattu, etten tiedä onko se hieno, vai vain erikoisen överi, mutta ehkä siihen sujahtaa kauniisti vaikkapa orvokit. ”Kun sai niin halvalla” kuulin sisäisen Vilénin Suloni huutavan. Priimakuntoisen fasaani-vadin sain lahjaksi ja se ikään kuin kruunasi kirppislöytöni.

Naistenpäivän kunniaksi me löhösimme Klaaran kanssa sohvalla Fazeriinaa syöden ja Draken etsivätoimistoa katsellen. Sillä välin keittiössä valmistui sunnuntain päivällinen, eikä meidän tarvinnut kuin istua pöytään. Illan ulkoilun jälkeen totesin, että päivän ainoa miinus oli se, että pitää taas muistaa ilmoittaa ikänsä vuotta suurempana lukuna. No, pieni hinta sinänsä.

Eilinen päivä meni projektissa ”kulmakkarvat”. Esimerkistäni rohkaistuneena ystäväni oli samaisessa toimenpiteessä ja junamatka kotiin taittui niinkin mukavasti, että meinasi mennä oma asema ihan ohi. Aamulla peilistä näkyi silmäpussien lisäksi liki mustat kulmakarvat, mutta onneksi tuo tummuus alkaa taas taittua jo huomenna. Mitä taas tulee niihin silmäpusseihin, toimikoot muistutuksena siitä, että tässä iässä valvomisella ja niukoilla yöunilla on hintansa.

Mukavaa tiistai-iltaa! ♡

Ps. Eikö olekin ihan täydellisiä tulppaaneja. Rakastan tuota väriä ja kerrottua kukkaa!

Ja hups vain, ja tulikin taas perjantai! Ei sillä, tiedossa on kiva viikonloppu ja mukavaa tekemistä. En valita. Tänään katetaan iltapalapöytä neljän sijaan kahdeksalle, kun saadaan ystävät kylään. Jotenkin tekee heti viikonlopun aloituksesta juhlavampaa. Tai ainakin erityisempää.

Mun perjantaipäiviin kuuluu tuon esikoisen kuljettaminen soittotunnille ja se on aina jotenkin astetta haastavampaa kuin kuopuksen viulutunnit. Ensinnäkin ihan jo ison instrumentin pakkaaminen autoon, ja tulipalokiire suoraan koululta harrastuksen pariin. Aikaa puoli tuntia, vaikka matka oikeasti veisi  40 minuuttia. Olen niitä ihmisiä, jotka inhoavat olla myöhässä ja tämä tökkii mulla joka viikko. Tällä viikolla haastetta lisäsi vielä sekin, että tuo itse soittaja kävelee keppien kanssa. Onneksi lapsilla loppuu perjantaina koulu jo puoliltapäivin, joten kaikki tämä kiire ja säätäminen on mukavasti ohi jo iltapäiväkolmelta. Ja siinä välissäkin ehtii hakea viikonloppukukat. Paluumatkakin sopi mukavasti ystävän työaikaan, joten autossa ehti vaihtaa ne kiireisimmät kuulumiset ennen iltapalatreffejä. Ja hei, kaiken tämän hoidin sinin fleecekauluri päässäni, koska hiustenpesupäivä ja cg. 😀

 

Mutta nyt nopeasti kaupaan! Ihanaa viikonlopun aloitusta myös teille!

Jos pimeiden kuukausien heikompina hetkinä mieleen on pyrkinyt edes ajatuksen tapainen emigroitumisesta jonnekin ”aidan toiselle puolelle”, maaliskuu yleensä pyyhkäisee moisen yli ja avaa silmät näkemään, jos nyt ei vihreää, niin ainakin valoa. Mietin että tämä jokavuotisen pimeyden voittava kansamme suhtautuu kevään tuloon ja valon saapumiseen kohtalaisen hillitysti. Miksi ei tavattaisi torilla viimeistään kevätpäiväntasauksen merkeissä!? Jäisi pääsiäinen kirkolle ja vappu ay-liikkeelle ja opiskelijoille. Ja ennen kaikkea, olisi yksi karkelo enemmän! Sillä kyllähän sitä kevättä voi edelleen juhlia yhdessä pääsiäisen tai vaikka sen vapun kanssa. Pitääkin ruksata kalenteriin bileet perjantaille 20.3. Tai ainakin jotakin astetta juhlavampaa ja keväisempää ohjelmaa. Ei mitään pakanallista, vaan lähinnä sellaista kollektiivista urheilujuhlan henkeä. Me tehtiin se. Pimeys voitettu!

Sen lisäksi, että aion maaliskuussa juhlia kevättä ja täyttää vuosia, olen kerännyt to do listalleni muutaman muunkin asian. First things first, eli kulmien vahvistus osuu maaliskuulle ja kampaajallekin varasin ajan, kun edellisestä käynnistä alkaa olla jo yli puoli vuotta. Kalenterissa lukee tämän kuun sivuilla myös ”hammaslääkäri”.

Mutta sitten niitä muita juttuja on esimerkiksi siementen kylväminen. Ensimmäiset kylvökset jo itävätkin, mutta maaliskuussa jatketaa. Mårbackojen lisäämistä on tiedossa, mutta samoin myös multien vaihtoa. Itse asiassa mulla on yksi iso peikonlehti työhuoneessa ja se on ollut jo kolme vuotta niine hyvineen plantagenin ruukussaan. Siis siinä, missä se oli ostettaessa! Joskin pakko myöntää, että huventuneesta turvehötöstä huolimatta kasvi tuntuu porskuttavan oikein mukavasti. Ja kilpipiilea tuottaa vauvoja siihen tahtiin, että osa pyrkii ruukusta jo alakautta ulos.

Sitä, miten pitkälle ulkona päästään maaliskuussa, ohjailee minua suuremmat voimat, mutta josko ainakin kasvihuoneeseen vaihtaisi keväisempää callunoiden tilalle. Ja tällä hetkellä selvityksen alla on myös jasmikelajikkeet. Niitähän on tässä maaliskuussa vielä hyvää aikaa vertailla tai ennakkotilata.

Kaikenlaista ohjelmaa ja juhlaa on myös maaliskuulle tiedossa. Sunnuntaina aloitimme rippijuhlissa, mikä sai minut vetistelemaan ajan kulkua niin ennakkoon kuin jälkikäteenkin. Parit pyöreätkin osuu perhepiirissä maaliskuulle, joten onhan tässä näitä. Kiva kuukausi, niin mä olen ajatellut.