Meidän joulu päivittyi tosiaan tänä vuonna lukuisin kuvin Instagramin puolelle, kuten Facebookissakin vinkkasin. Tämä siitä syystä, että kuvien lisääminen sinne on nopeaa ja vaivatonta, ja halusin pitää pienen paussin täältä blogin puolelta ja säästää aikaa itse joulunviettoon.

Aatonaatto veti joulumme hiukan uusille uurille, sillä ilta meni K:n lääkärireissuun ja kinkunpaistot ja moni muu valmiiksi aikataulutettu asia pitikin sumplia uusiksi. Lahjat saatiin kuitenkin yöllä pakettiin, kinkku syötiin aattona lämpimänä jne. Aaton vietimme varsin perinteisellä kaavalla. Appiukkoni oli meillä seuranamme, miehet kävivät joulusaunassa, söimme, ja odotimme pukkia. Joulupäivä taasen meni koko porukalla pyjamissa. Laiskoteltiin, nukuttiin päikkäreitä, luettiin, pelattiin jne. Eilen ruokavieraina oli mieheni isovanhemmat, ja tänään onkin jo palattu arkeen.
Joulu oli tänä vuonna musta paitsi ulkona, myös sisällä. En oikein jaksanut innostua suuremmista joulukoristeluista, ja kattauksetkin menivät aika simppelillä linjalla. Toisaalta, kun on koko syksyn syönyt ateriansa muovirasioista, tuntuu aika juhlavalta käyttää kahta lautasta ja pöytähopeita! Joulupäivän PJ-bileitä lukuunottamatta blogin kautta saatu Lumoan -mekko toimi joulun juhla-asuna, ja osoittautui oikein mukavaksi.

Nyt on lomat lomailtu, ja tämä bloggari aikoo pikkuhiljaa tarttua vastaamattomiin kommentteihinne. Niin huono omatunto laiskuudesta ja kaikesta kiireilystä. Lupaan parantaa tapani, pahoittelen ja pyydän anteeksi.
Toivottavasti kuitenkin teillä kaikilla oli oikein mukava joulu, akut on ladattu ja mieli täynnä energisiä ja positiivisia ajatuksia uudelle vuodelle!

Enemmän kuvia ja tunnelmia tosiaan löytyy sieltä instan puolelta.

Leppoisia välipäiviä!

Suuren juhlan tuntua, odotuksen tunnelmaa. Niitä leijuu jo ilmassa. Liian monta valvottua yötä takana, pätkivä muisti ja ahdistava, kurkkua puristava tunne, siitä, että jotain oleellista jää koko ajan tekemättä. Yritän hallita kaaosta kirjoittamalla asiat paperille, mutta aina ei muista edes kirjoittaa.

Todella pahoittelen, etten ole tarttunut kommentteihinne, enkä ole niihin vastannut. Vastaan kyllä. Vaikka sitten jouluna, lupaan! Nyt täytyy vain saada muutama muu juttu vielä pois jaloista. Ja toki olen ne kaikki lukenut, kiitos siis jättämistänne sanoista!

Hassua, muta tästä se alkaa; Matka kohti kevättä! Päivä pitenee pikkuhiljaa.
”Tapanina päivä on kukon askelta pitempi, loppiaisena pirtti jo uutta päivää lämpiää.”

Muutamia ostoksia (lähinnä perustarpeita), kuusen kaatoa, lakanapyykkiä ja yleistä kotihommaa. Jouluksi reissuun lähtevien sukulaisten moikkaamista ja Rocky Road -askartelua. Niitä tälle päivälle.

Mukavaa sunnuntaita ja aatonaatonaattoa!

Voi että mä nautin tuosta lumen aikaansaamasta valosta! Vaikka tänään onkin ollut pilvistä ja (lumi)sateista, kuvaaminen on silti niin erilaista, kuin pimeinä ja mustina syyspäivinä. Tosin se kuvaamishetki on vieläkin lyhyt, mutta joulua kohti mennään, ja sitä kautta myös valoa kohti!

Stressitön viikko jatkuu hiukan epämukavissa merkeissä, sillä nyt tuntuu, että flunssa ottaa kovaan kouraansa, ja alkaa riepotella myös äitiä. Kaivoin kaapista anopilta saadut homeopaattiset helmet, ja lisäsin aamun tyrnikuormaa. Koko syksyn koputtelinkin mielessäni puuta, että miten ihmeessä sitä onkin säästynyt taudeilta. Taistelu nuhanenää vastaan on siis käynnissä, ja paras voittakoon!

Meillä on olkkarissa edellisessä postauksessa näkyvän sohvan toisella puolella tuolainen apteekkarin senkki, joka on oikeastaan vain tungettu paikalleen. Joku saattaa muistaa senkin vanhan kotimme keittiöstä, sen päällä oli vanha astiakaapin yläosa. Senkki on pidempi, kuin huoneita erottava seinänpätkä, eikä istu paikalleen lainkaan. Viime jouluna tässä oli joulukuusemme paikka, joten mietinnän alla on myös, minne sijoittaa kuusi tänä vuonna. Keittiössä olisi tilaa vaikka isommalle puulle, mutta muuten ”ei niin mieleiseni miljöö” työntää kuusta olkkarin puolelle. No, katsotaan, josko löytyisi hoikka yksilö, jonka saamme sijoitettua tänne löhökammariin.

Kaikki kaksi orkideaanikin päättivät lähestyvän joulun kunniaksi tiputtaa kukkasensa, joten valohoidosta nauttii nyt oliivien lisäksi kukattomat vihreät varret. Oliivipuiden suhteen olen toivorikas, sillä toistaiseksi jokainen on selvinnyt sisälle sijoittamisesta hyvin. Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa!

Sytyttelen juuri kynttilöitä ja virittäydyn lumisen illan tunnelmaan. Lämmin viltti ja kainalo, sekä tuli kaminan valkea. Niistä taitaa olla tämä tiistai-ilta tehty.

Tunnelmallista iltaa myös teille!