Voi taivas, mihin olenkaan maanantain ratoksi ryhtynyt! Ihan ”pikkuinen projekti” tuntuu räjähtaneen käsiin. Mutta ei se käsiin räjähtänyt, vaan valtasi puolen taloa. Ja kyllä, kyseessä on siis ihan vain vaatehuoneen siivous!

Joku varmaan muistaakin, että alunperin vaatehuone ei ollut vaatehuone, vaan tila, joka oli jaettu säleovella tulevasta työhuoneestamme. Oviaukko kuitenkin kavennettiin, ja huoneesta tuli virallisesti huone – vaatehuone. Tässä tilassa on sekä minun, että mieheni vaatesäilytys, vaikkakin esitin heti muuton jälkeen toiveen, että 30-vuotislahjaksi haluaisin tästä tilasta itselleni ihan oman walk in closetin. Jälkeenpäin olen muuttanut mieleni, vaatehuone on sen verran suuri, että siihen mahtuu kyllä kahdenkin aikuisen garderobi. Oikeastaan vika on siinä, että tilaan mahtuu vähän liiankin hyvin kaikenlaista, ja siksi tästä kopista tulikin sellainen poissa silmistä, poissa mielestä -huone. Lattialle on kertynyt tavaraa remppatikkaista makuupussiin ja ulkotulista paketointitarpeisiin. Eli olemme lähinnä heittäneet vain kaiken tavaran, jolle ei ole keksitty parempaakaan paikkaa, vaatehuoneeseen, ja vetäneet oven perässämme kiinni. Kätevää! Tai ei oikeastaan. Nyt on nimittäin jo pidempään ärsyttänyt, että yhden sukkaparin hakeminen tai vieminen huoneeseen on eräänlaisen samoamisen takana. Asioihin oli tultava muutos, ja niinpä nostin tänään kaiken irtoroinan vaatehuoneesta seuraavaan huoneeseen, ja siivosin koko kopin!

Vaatehuoneen lattia on yhä maalaamatta, seinät käsittelemättä jne. Mitään mahdollisuutta noiden hoitamiseen ei oikeastaan ole ollutkaan, koska lattiaa on hädin tuskin edes näkynyt puoleen vuoteen. Nyt huone kuitenkin näyttää siltä, että siitä voisi jopa kuoriutua kaunis vaatehuone, ennen kuin mittarini pamahtaa sinne kolmeenkymppiin! Tämä viikko menee kuitenkin siinä, että siivoan kaksi muuta huonetta vaatehuoneen jäljiltä (miten voi yhdestä pienestä vaatehuoneesta tulla kaksi isoa huoneellista sekalaista rojua!!??!!). Mutta, sen aion tehdä! Siinä samalla nimittäin kun laitetaan vaatehuonekin kuntoon, saa luvan myös työhuone edistyä seuraavan askeleen verran.

Maalia lattiaan, samoin seinille. Tai ehkä tapettia?  Pieni matto lattialle, käteviä ja kauniita koukkuja seinille. Elfa -tyyliset hyllynkannattimet saavat nekin vaihtua johonkin kauniimpaan. Ikean lipastot on hankittu tähän tilaan, ja ne ovatkin toimittaneet asiaansa moitteettomasti.

Mutta nyt takaisin rojunlajitteluun! Pirtsakkaa viikon alkua teillekin!

Sunnuntaiterkut!
Ehdin jo epäillä, loppuuko tämä viikko laisinkaan, mutta niin se vain on edennyt sunnuntaille asti! Harmaata ja vesisadetta, se taas toistaiseksi siitä talvesta. Huomaan, että pää kaipaa taas valoa ja auringonpaistetta, jopa silläkin uhalla, että pakkasmittari heittäisi pariinkymmeneen. Jotenkin hektinen viikko takana. Pitäisi nollata, meditoida itsensä tyyneksi ja valmistautua uuteen putkeen. Tänään se sunnuntain joutilaisuus ja raukeus, ei vain tunnu saavuttavan minua. Tai sitten olen liiankin raukea, tänään tuli nimittäin nukutta pitkästä aikaa yhdeksään asti! Pienin tekee edelleen hampaita, ja sekös on valvottanut viime aikoina koko taloa. Univelkaa kai kaksihampaisella itselläänkin, kun nukkui yli 14 tuntia! 🙂

Olen tässä yrittänyt herättää nukkuvaa sisustusintoani erilaisten katalogien avulla. Ideoita sinne tänne, kuten tähän yläkerran aulaan, josta muodostui jonkinlainen kaatopaikka.;Kun huonekaluille ei keksitty muuta osoitetta, ne kannettiin tänne. Divaani ja kirjahyllyt vain kaipaisivat jotakin seurakseen. Kenties matto lisäisi aulatilan viihtyvyyttä. Valaistus pitäisi hoitaa kuntoon, ja pintojen viimeistely saattaa päätökseen. Mutta miten se auringonvalon puute saikin taas sisustelufiiliksen sammumaan! Aloin kuitenkin pohtia toista taktiikkaa: Entä jos sisustelisi ja laittaisi paikat kuntoon nyt harmaina päivinä, ja sitten kun aurinko taas herää levostaan, voisi nauttia työnsä tuloksesta! Ei ollenkaan huono idea!

Sisustusmietosten lisäksi tähän viikonloppuun on mahtunut paljon muutakin. Eilen vietettiin nimittäin puuhääpäivää! Tosin ihan kotona, ilman sen isompaa juhlintaa, mutta kuitenkin. Rakas puolisoni muistutti minua myös siitä, että jäljellä on enää kuukausi, ennen kuin alan käymään neljättäkymmenettä. (Masentava sanavalinta, josta annoinkin välittömästi kritiikkiä!) Pitää ehkä tehdä tästä ikimuistoinen kuukausi! 🙂

Ai niin. Yritin eilen instailla teille kuvia lauantai-illan ptsaherkutteluista, ja muusta hääpäiväfiilistelystä, mutta puhelimeni oli toista mieltä. Onko teillä muilla iPhonen käyttäjillä välillä instagramin kanssa ongelmia?  Omani sammutta instan usein jossain kohtaa kuvien julkaisuyritystä. Nyt minua onkin suuresti alkanut ärsyttämään tuo puhelimeni yhteistyöhaluttomuus, ja sisustusjuttujen lisäksi olen pähkäillyt uuden puhelimen hankintaa.

Räpsin aamulla, järjestelypuuhieni lomassa, joitakin kuvia lastenhuoneesta. Mitään uutta ei ole tapahtunut, mutta sormet kyllä hiukan syhyäisi maalailemaan. Enemmän väriä, ja lisää mustaa. Ehkä jotain liitutaulun tapaista, tauluja seinille, sekä joitakin uusia tekstiilejä… Täytynee haudutella!

Tällä kertaa lähinnä suunnittelin päiväpeiton ompelemista. Mulla on nimittäin tuollainen paksu Vallilan Angry Birds -kangas odottamassa jonkinlaista inspiraation purkausta. Mallailin sitä pojan sänkyyn, ja oikein hyvinhän se huoneen henkeen sopisi. Mä tykkään tuosta kuosista, jossa taitelija on ottanut hiukan vapauksia. Ihan perus ”vihaiset linnut” saa mut jotenkin ärtymään, mutta tällä konstilla oon aika jees äiti! 😉

Pienin on jälleen kuumeessa (taisi tulla rokotuksesta tällä kertaa), ja itse olen jotenkin muuten vain hitaalla (kiitos muutaman pätkissä nukutun yön). Mutta, kaipa se vain on herättävä jollakin keinolla tähänkin viikkoon. Tuntuu vain jotenkin niin hassulta katsoa ulos, kun räystäistä tippuu vesi. Eikös just ollut parikymmentä astetta pakkasta!? Ihan ihme talvi!

Mutta nyt iltapäiväkahvi. Josko se tästä tämäkin kone pikkuhiljaa käynnistyisi…

Reipasta viikon alkua!