Lisää bambua!

No joo, laatikon salaisuus ei nyt ollut mikään järin suuri, koska saatatte muistaa, että vähän suunnittelin hankkivani Tine K:n bambutuoleille vielä kaveriksi pöydän samaa sarjaa. En tosin ollut ihan varma, miten noin suuri pöytä istuu tähän tilaan, mutta istuuhan se, kun silmä vain tottuu. Ero pieneen arkkuun on toki valtava, mutta tämä on siitä hyvä, että pöydällä mahtuu oikeasti tekemäänkin jotain. Ja halkaisija on niin suuri, ettei Klaara heti yllä kaikkiin tavaroihin pöydän keskellä. 😉

Muotona pyöreä on siitä kiva, että se kokoaa ympärillään olevat huonekalut paremmin ryhmäksi. Nyt keittiön ”olkkaripääty” näyttää enemmän omalta ryhmäältään ja huone enemmän toiminnallisesti jaetulta. Noiden bambuhuonekalujen materiaali ja värit tuovat mielestäni kivasti lämpöä tilaan, ja kuitenkin ne istuvat jo olemassa olevien huonekalujen sekaan.

Bambupöytä on Homenordilta, samoin kuin Tinen lotuskukallinen tyynyliina, ”sarjamaljakko” ja lyhdytkin. Pöytä saapui kuitenkin vähän jälkitoimituksena.

En tiedä, pidänkö varsinaisesti tuosta Ikean isosta kellosta, mutta se hankittiin alkukesästä sillä ajatuksella, että Niilo oppisi tuntemaan paremmin perinteistä kellotaulua, kun nykyään tyrkyllä on niin paljon tuota numeroaikaa.

Että sellaista pesänrakennusta. Nyt kuitenkin ulos, sillä meillä on uima-altaan täyttö meneillään! 🙂

Ihanaa iltaa!

Kesä nimittäin. Tai ainakin kesäelo tällaisenaan, säistä en mene sanomaan.

Tämä viikko on ollut melkoista kiirettä, ja joka päivälle on ollut aikataulutettu ohjelma. Tuntuu hiukan siltä, kuin olisi jonkinlaisen loppukirin aika. Vaikka toisaalta mieli on odottava, iskee haikeus väkisinkin jollakin tasolla. Taas yksi kesä elämää takana, lapset yhden kesän vanhempia jne. Luopumisen tuskaa en silti kesästä koe, sen nyt takaa jo säätkin. Kesä ei myöskään ollut ihan sitä, mitä kevään ajan olin muuten odottanut, päinvastoin moni ikäväkin asia tupsahti yllättäin eteen. Mutta sitähän se elämä on; Arvaamatonta ja täynnä yllätyksiä.

Moni on kysellyt, millä fiiliksillä meillä aloitellaan koulua, ja täytyy sanoa, että tämä syksy on niin paljon edellistä helpompi – sekä äidille, että koululaiselle. Meillä kun eskari on käyty jo koulun yhteydessä, nyt ikään kuin vain vaihdetaan yhtä luokkaa korkeammalle. Luokkajako on siis tehty jo vuosi sitten, ja samat ystävät jatkavat nollaluokalta ykköselle. Tottakai uusi on aina jännää, mutta nyt ehkä vain jännää, eikä niin uutta ja pelottavaa kuin vuosi sitten.

Loppuviikolle on luvattu hyviä säitä, ja nyt otetaan niistä kaikki ilo irti. Huomennahan on tosiaan me&i goes Särkänniemi –päivä, ja meidän perheen löydät myös huvipuiston tapahtumista. Tulkaa ihmeessä sankoin joukoin nauttimaan viimeisestä kesälomalauantaista! Huomenna Särkänniemen rannekkeetkin saa edullisemmin vilauttamalla vaikka puhelimesta tätä sivua (toki sen voi myös tulostaa mukaansa). Lisää tapahtumasta voit lukea tämän linkin kautta.

Mutta sitten kuviin! Muistanette valtavan basilikani? Tänään sain vihdoin aikaiseksi latvoa sen hontelot varret, ja tein lehdistä pestoa. Eihän sitä toki suurta määrää tullut, mutta maullaan peittoaa kyllä kaupan tavarat.

Ylipäätään tällaisessa sadonkorjuuajassa on puolensa. Mustikat ovat kypsiä ja pulleita, eikä omenakauteenkaan enää kauaa ole. Puhumattakaan kaikesta muusta, syyskesän ilosta ja maan annista. Olen esimerkiksi tehnyt jo ensimmäisen kaalimuhennoksen (kaalilaatikko ilman riisiä), ja voi taivas, mutta kaaliruoka vaan istuu suuhuni niin täydellisesti!

Mustikat, kaalit, omenat ja hämärtyvät illat kynttilöineen. Päätin, että tietoisesti mietin joka päivä yhden tai kaksi asiaa, jotka tekevät elämästä hyvää juuri tänään. Tänä vuonna aion kääntää jopa syksyn pimeyden puolelleni, ja löytää tulevasta pimeästä kaudesta niin paljon positiivista kuin mahdollista! Niinhän se kuitenkin on, että iloinen ja positiivinen mieli sekä asenne, ovat valintakysymys, ei taivaalta tippuva lahja.

Tämä viikonloppu on monessa perheessä erityinen ja lasketaan jollakin tapaa kesän viimeiseksi. Nautitaan siitä, ja annetaan koululaisille paras mahdollinen alku uuteen kouluvuoteen.

Rentouttavaa perjantaita ja auringonsäteitä!

Täytyy myöntää etten ollut eilen illalla lähtiessäni ajatellut viipyväni reissussa puoleen yöhön, ja fillaroivani kotiin pelkän kuunvalon avulla. Naurettiinkin ystävän kanssa, että tulee ihan teinivuodet mieleen. Siellä me poljettiin peltojen välissä, ja onneksi sentään kaverin pyörässä oli lamppu. Mutta, yleensä silloin onkin hauskinta, kun suunnitelmat ja odotukset eivät ole liian korkealla.

Seitsemän naisen ideariihi, mahtavat tarjoilut ja yksi kauneimmista näkemistäni mökeistä ja mökkirannoista. Tuli tarpeeseen, ja tuntui jonkinlaiselta tyky-päivältä. Tuntuu nimittäin älyttömän hienolta, että saa välillä laistaa niistä pakollisista iltatoimista, hampaidenpesusta ja iltapaloista! Saati, että välillä voi jutella ihan aikuisille! 🙂

Tänään herättiin (väsyneenä) kauniiseen kesäpäivään, ja pyöräiltiin hiki kypärässä mahtavassa lämmössä ja auringonpaisteessa. Vaan johan ne sadepilvet riensivät iltapäiväksi paikalleen.

Ilta menee yleisurheilun parissa, mutta ennen sitä tämä mamma oikaisee hetkeksi keittiön sohvalle huilaamaan. Niin kivaa kuin se yöllinen pyöräily olikin, huomaan tarvitsevani kunnon yöuneni. Jos eilen olo tuntuikin teiniltä, niin tänään se tuntuu kyllä älyttömän vanhalta. 🙂

Toivottavasti jossain aurinko jaksaa yhä paistaa. Elän siinä toivossa, että täälläkin vielä ilta kirkastuisi, tai ainakin sadepilvet jättäisivät pienet urheilijat rauhaan.