Mahtavaa naistenpäivää!

Ja hei, kiitos eiliseen postaukseen jättämistänne kommenteista! Aivan varmasti siis kotijuttuja tulossa jatkossakin blogiin. Kenties vielä entistäkin enemmän. Sitä kun vain jotenkin alkaa itse ajatella, että eiköhän nämä nurkat ole jo niin moneen kertaan nähtyjä. Kiva siis kuulla niitä ajatuksia sieltä ruudun toiseltakin puolelta. 🙂

Sain syntymäpäivälahjaksi valkoisen maan. Täytyy sanoa, etten nyt välttämättä olisi niin pitänyt tuosta rännästä väljä. Pysyvään lumeen en oikein enää maaliskuussa jaksa uskoa, ja jokainen, päivän parin pituinen, talven tapainen päättyy aina armottomaan kurakeliin. Mutta ei ole vissiin lahjahevosta suuhun katsominen tässäkään tapauksessa.

Eilen 32, tänään 33. Mikään muu ei muuttunut, paisti ikä paperilla. Tänään tuntuu ihan samanlaiselta kuin eilenkin, eikä peilikuvakaan yönaikana juuri muutosta kokenut. 33 vuotta tuntuu tämäkin ihan mukavalta iältä, ainakin näin ensituntumalla.

Sen suurempia juhlallisuuksia päivä ei tuonut tullessaan, mutta saatiin me Klaaran kanssa kauniit naistenpäiväkimput. Eilen illalla rykäisin oikein kunnon tehosiivouksenkin, joten kukat ikään kuin kruunaavat uurastuksen. Näiden voimalla jaksaa loppuviikon oikein hienosti! 🙂

Leppoisaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Tiistaita!

Oli tarkoitus kirjoitella blogiin ihan muita juttuja, mutta mattovalssi jotenkin suisti ajatukseni raiteiltaan. Niin, että tänään tarjolla on kuvia meidän eteisestä.
Tämä on siis se tila, joka ei varsinaisesti ole meillä niinkään eteiskäytössä, vaan toimii enemmänkin läpikulkureittinä. Uloskäynnin lisäksi tästä tilasta löytyy ovi kylppäriin, kellariin ja työhuoneeseen, sekä ovi-aukko keittiöön. Tähän on joku joskus rakentanut myös jonkinlaisen (peri suomalaisen) tuulikaapin ulko-oven ympärille, ja sen rinnalle pienen kiinteän komeron, joka toimiikin meillä siivouskaappina.

Tämä eteistila ja työhuone olivat ne talon ainoat huoneet joista ei löytynyt vanhaa puulattiaa purkamisen tuloksena. Nämä ovat myös ne kaksi huonetta, jotka ovat aikoinaan kokeneet eniten muutostöitä. Meidän työhuone on nimittäin alunperin ollut keittiö ja kylpyhuonettahan talossa ei ole alkujaan ollutkaan. Myöhemmin kun tilaa on jaettu kylpyhuoneelle, vaatehuoneelle, tuulikaapille, ja muille väliseinille, tästä puolesta taloa onkin tullut vähän sellainen sekamelska. Vaikka siihen itse onkin neljässä vuodessa tottunut, huomaan usein, että meillä ensimmäisiä kertoja kylässä olevat ovat usein vähän hukassa, kun lähtevät selvittämään keittiöstä tietään eteiseen josta tulivat. 🙂

Hyvin tuo Elloksen matto tähänkin tilaan sopii, vaikka omaa silmää ärsyttääkin, ettei maton reuna koskaan mene ihan tasan kaapin kanssa. 😀

Eteinen ja työhuone tosiaan viimeisteltiin ennen joulua uusimalla sähköjohtoja ja -kalusteita. Työhuone sai myös kalkkimaalin lisäksi vihdoin listat, joten nyt kokonaisuus alkaa olla valmiin oloinen. Oikeastaan tuntuu aika oudolta ajatella, että niitä listoja ja sähköjä alkaa olla jo joka paikassa. Jotenkin kun siihen keskeneräisyyteenkin ehti tottua.

Ja vaikka nämä neljä vuotta ovatkin olleet yhtä Iisakinkirkon rakentamista, niin onhan sitä tulostakin oikeasti syntynyt. Eteisessä tuo tarkoittaa katon nostamista (melkein) alkuperäiseen korkeuteensa, sekä korkin ja kovalevyn korvaamista puulattialla. Niin ja tietenkin kaikki ne maalaamiset, listoittamiset ja sähköjutut.

Ja hei, kaikkein palkitsevinta on aina vanhoihin kuviin vertaaminen. Vai mitä olette mieltä tästä ennen ja jälkeen -parista?

Sain eilen pyynnön esitellä meidän kotia ja sen pohjapiirustusta, mutta mietin, että kiinnostaako tämänkaltaiset kotipostaukset vielä muitakin, vai onko neljän vuoden aikana tullut jo ihan riittämiin samoja nurkkia? Puhukaa nyt tai vaietkaa iäksi! 😀

Mutta hei, huisia tiistain jatkoa!!!

Tallenna

Tallenna

Maanantaita muruset!

Harvoin sitä onkaan niin innoissaan uudesta viikosta, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että maanantai on kuin uusi alku ja puhdas pöytä. Jos helmikuu vähän takeltelikin, tästä maaliskuun ensimmäisestä kokonaisesta viikosta mulla on hyvä kutina!

Viikonloppu meni vähän kuin varkain ohi, ja vaikka olo olisi jo sallinut ulkoilunkin, siihen ei valitettavasti jäänyt aikaa. Niinpä päätin jo heti aamulla, kun ensimmäiset auringonsäteet pistivät ikkunasta sisään, että tällä viikolla nautin ulkona olemisesta koko edellisenkin viikon edestä. Tuosta pianohuoneen ikkunasta kun katsoin ulos näitä kuvia räpsiessäni, en pystynyt juuri siitä seisomalta näkemään yhtään lunta. Eli jos se talvi täällä pikaisesti kävikin, niin nyt se on taas poissa ja mun mieli raksuttaa keväässä.

Keväisen mielen kunniaksi listasin itselleni tälle viikolle kolme tehtävää, joiden avulla siirrän mielenikin henkisesti kevään puolelle. Vaatehuoneen siivous, talvi-/joulukoristeiden pois raivaus ja ikkunoiden pesun aloitus. Jälkimmäinen on puhdasta psykologiaa, sillä se ikkunoiden pesun pahin vaihehan on juurikin se aloitus. Niinpä päätin, että mun ei ole pakko suunnitella koko talon ikkunoiden pesua, vaan riittää, että aloitan. Aika näyttää, miten pitkälle sillä pötkitään! 😀

Meillä ei juuri ole mitään kausitekstiilejä, mutta nyt tuo aurinko sai kaikki tumman harmaat tekstiilit näyttämään erityisen synkiltä ja niinpä hiukan karsin niitä pois olohuoneesta ja heittelin sohville vaaleampia sävyjä. Heti tuli valoisamman ja kevyemmän näköistä. Vaaleat tyynynpäälliset lisätäänkin kevään sisustushankintalistaan.

Toivottavasti myös teillä on energiset fiilikset maanantain kunniaksi ja saatte nauttia aurinkoisesta säästä. Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille joka tapauksessa! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna