Torstaita muruset ja ihanaa alkanutta kesäkuuta! Ei nyt järin kesäinen tuo sää tänäänkään, mutta ripauksella sinistä vaihtui ainakin keittiön fiilis heti kesäisempään. Niin, ja toki taljojen kuoriminen tuoleiltakin antoi oman lisänsä kesäisempään sisustukseen. Mutta kylläpä tuntuukin taas vaihteeksi raikkaalta ja sitten syksymmällä on kiva taas vaihtaa tunnelma vähän lämpimämpään.

Keittiön ikkunalta katosi vihreys kun suurin osa kasveista lähti ilmojen lämmetessä ulos, ja nyt olenkin lisännyt basilikaa oikein vauhdilla, jotta ikkunalla vihertäisi edes jonkin verran. Basilikat kasvatan aina sisällä (jos nyt ei jotain pidempää lämpöjaksoa satu kesälle), koska ne ovat niin kylmän arkoja. Miellä mysö syödään tuhottomia määriä basilikaa, mutta kun pitää aina juurtumassa muutamaa basilikan oksaa (juurtuvat vesilasissa alle viikossa), saa ruukkuihin jatkuvasti uutta kasvua.
Sadepäivien iloksi ostin myöskin hortensian, joka saa nyt odottaa kesäisempää säätä keittiötä kaunistaen. Koska haluan ehdottomasti säilyttää kukat sinisinä (pidän yleensäkin sinisistä kukista punaisia enemmän, liekö johtua värisokeudesta), ostin myös havu- ja rodolannoitetta.

Mutta jos nyt vertaa edellisiin keittiökuviin, niin onhan tässä askeleen verran kesäisempään menty ainakin sisustuksen suhteen! Vielä kun tarkenisi villasukkien sijaan tallustella paljain varpain, niin johan tuntuisi kesäkodilta. Niitä ilmoja odotellessa! 🙂

Kouluvuosi lähenee loppuaan ja tällä viikolla ollaan jo hitusen lomaisemmissa fiiliksissä kotonakin. Ruuaksi on toivottu tacoja, ja jälkkäriksi raparperipiirakkaa. Olen tässä myös selaillut netistä jäätelökoneita, ja mikäli teillä on antaa vinkkiä jostakin hyvästä, mutta kohtuuhintaisesta jäätelökoneesta (jolla saisi valmistettua kerralla enemmänkin kuin jälkiruokakulhollisen), ottaisin vinkit enemmän kuin mielelläni vastaan!

Iloa torstaihinne!

Tallenna

Save

Save

Save

Tunnelmallista sadeiltaa! Aukesi kyllä tuo luonnon oma kastelujärjestelmä ihan oikeaan aikaan. Pelkäsin nimittäin jo, että tässä ehtii koko kaivo kuivua, kun puutarhaletkua on jouduttu käyttämään aika ahkerasti. Kun nyt sitten ei jäisi kolea sadesää liian pitkäksi aikaa päälle. Mutta on tuo kesäsateen tuoksu vaan niin mahdottoman ihana!

Välillä tuntuu, että jokainen nurkka tästäkin talosta on nähty tässä blogissa jo liian moneen kertaan. Vähän sisältöä vaihdellakseni (ja kyllästymistänne estääkseni) räpsin aamulla muutaman kuvan työhuoneesta, jota ei ole tainnut vähään aikaan kuvissa vilahtaa. Ja ei, tämä järjestys ja siisteys ei todellakaan ole mikään alati vallitseva tila! Välillä näppäimistöä pitää ihan oikeasti kaivaa mappipinon alta esiin, ja hiirelläkään ei ole tilaa liikkua, mutta mitäs sitä nyt sekasortoa kuvaamaan. Kuvissa kuitenkin se tilanne, jota työhuoneessa pyritään ylläpitämään. 🙂

Huonekuusi ja kilpipiilea piristävät työpöytää, ja ikkunan edessä on sitten vähän muitakin viherkasveja, ja se puoli huonetta näkyy ehkä parhaiten tässä helmikuun postauksessa. Noin ylipäätään työhuone on meillä varmaankin se huone, joka fiilikseltään eroaa muista, mutta toisaalta tykkään siitä, että se saakin olla erilainen. Tosin tuosta Hayn about a chair -tuolista olen vähän miettinyt luopuvani, mutta etenen rauhassa senkin päätöksen suhteen.

Kuten tuosta alakerran pohjapiirroksestakin näkee, työhuone on se, minkä läpi meillä kuljetaan peremmälle, ja kaiken järjen mukaan tämä huona olisikin pidettävä tiptop kunnossa. Totuus on kuitenkin, että tähän tilaan jää paljon tavaraa sellaiseen väliaikaiseen sijoitukseen. Jotkin jutut ovat menossa ja jotkin tulossa. Mutta koti on koti, ja elämän kai vähän kuuluukin näkyä. 🙂

Tänään on ollut jotenkin ihan hötkyilypäivä, mutta nyt ajattelin oikaista itseni sohvalle tai sänkyyn ja painaa nenäni hetkeksi kirjaan. Sateen ropina tuo ihanaa taustaääntä siihenkin hommaan.

Rentouttavaa iltaa!

Aurinkoista illan alkua!
Rakkauteni vaaleansiniseen ei ota laantuakseen näin kesän koittaessa, eikä ihmekään, kun tuolla tontinrajoilla loistaa lemmikit kuin sininen kukkameri. Nostin keittiön pöydälle vanhan kannullisen noita ihania sinisiä kesäntuojia, ja kas, heti iski söpöilyvaihde päälle. Jos omistaisin oikein ison pitsipöytäliinan, olisin varmasti levittänyt pöydälle myös sen. Suitsait saavat astua syrjään taljat ja liika harmaa. Nyt meille muuttaa kesä!

Vaikka koti on vielä viipynyt eleettömän talvisessa asussaan, pukeutumisen suhteen rusetit, röyhelöt ja pitsit on kaivettu naftaliinista jo aikoja sitten. Viime kesänä hankkimani lemmikinsininen kesämekko (Banana Republic) on edelleen kaunein omistamani vaatekappale, ja sekin on päässyt jo auringosta nauttimaan. Mekossa on oikeastaan kaikki palaset kohdillaan, vaikkei sen leikkaus nyt ihan hansikkaan tavoin itselleni istukaan. Röyhelöt, leveä helma, väri ja vielä taskutkin! Tämä päällä kelpaa pyörähdellä Taipaleen Reijon tahdissa, vaikkei eriparisilmäni millään muotoa lemmikkejä muistutakaan. Ja vaikka yleisin kesähabitukseni onkin päästä varpaisiin kurainen ja multainen (mustilla kynnenalusilla höystettynä), tämä mekko päällä tulee takuuvarmasti kesäheinäfiilis! Mikäli kohtuullisen matkan päästä löytyisi vielä tanssilavakin, tässä mekossa voisin oitis hypätä pyörän selkään, ja polkea tanssahtelemaan!

Pitsipöytäliinoja ja tanssilavoja tai ei, kesän ihanuus piilee juurikin siinä, että mieli vaeltaa uusiin ja erilaisiin juttuihin. Pitkä pätkä vuodesta mennä porskutetaan tasaisen harmaassa, mutta annas olla kun aurinko lämmittää ja luonto puskee väriä. Siinä sulaa suomalainen luonne ihan uuteen uskoon!

Taidanpa kipaista vielä toisenkin kimpun sinne makuuhuoneeseen. Ja sitten penkomaan niitä sinisiä tyynynpäällisiä kaapista! Kunhan nyt en vallan sekaisin menisi kun syreenit ja juhannusruusut puhkeavat kukkimaan!

Ihanaa iltaa! ♡

Tallenna