Kuinka tyytyväinen olenkaan, että tajusin eilen elää hetkessä ja nauttia kesästä. Varsinkin, kun se hetkeen tarttuminen ei aina ole niitä vahvimpia taitojani! Sään vaihtumine helteisestä sateiseksi kuljetti ajatukset väkisinkin sinne lapsuuden kesiin. Nehän olivat niitä, jolloin aina paistoi aurinko. Aina oli hyvä sää, ja kesät olivat ”kunnollisia”. Muistan kyllä sateen mökillä, mutta vaikka kuinka pinnistän, en tahdo muistaa sateisia kesälomapäiviä kotona tai päiviä, jolloin oli kylmä. Niitä hetkiä kun värjöteltiin sisällä ja manattiin vesisadetta. Ei, niitä en pysty muistamaan!

Mutta oliko se elämä tosiaan niin auvoista silloin lapsuudessakaan. Paistoiko kesällä aina aurinko, tai oliko aina lämmin? Totta kai tässä nyt on ollut kylmää kevättä ja lämmintä talvea, mutta pointtini on se, että oliko se sää kuitenkaan lapsuuden kesinäkään niin satumaisen kesäistä jatkuvasti. Veikkaan nimittäin että ei!
Aika kultaa muistoja, mutta luulen, että lapsuuden kesämuistoihin vaikuttaa enemmänkin se lapsuudenaikainen suhtautuminen niinkin vähäpätöiseen asiaan, kuin säähän. Lapsena nimittäin osattiin elää hetkessä!

Lapsuudessa ei tuijotettu säätiedotusta tai päivitetty puhelimen sääappia joka välissä. Vilkaisu ulos riitti, ja jos tuli kylmä, sisältä haettiin lisää vaatetta, kun taas toisena hetkenä pitkähihaiset ripustettiin puunoksalle. Ei me lapset suunniteltu elämää sääennusteiden mukaan, vaan mentiin päivä ja sadekuuron väli kerrallaan. Ja mitä sitten jos vähän kastuttiin – eihän me sokerista oltu!

Nyt kun tarkastelen säätiedotusta, voivottelen väkisinkin seuraavan viikon ennustetta. Voivottelen sitä jopa ääneen lapsilleni, ja löydän itseni miltei kertomasta kuinka kesätkin olivat sentään ennen kesiä. Mutta ilmastoakin enemmän olen muuttunut itse. Olen tullut aikuiseksi, joka suunnittelee ja aikatauluttaa. Erilaisia muuttujia laskevaksi tylsäksi ihmiseksi, ja kadottanut sen sisäisen kesänlapsen, joka vähät välitti, vaikka sade välillä piiskasikin ihon punaiseksi. Mikä pahinta, tartutan omaa ajattelutapaani myös lapsiini!

Mutta onpa maailma muuttunut myös mukanani! Jos omassa lapsuudessa sisällä oleminen oli tylsää ja tekemistä keksittiin vain ulkona, tarjoaa nykyaika lapsille kaikenlaista virikettä ja puuhaa sisätiloihin. On kanavapaketit, suoratoistopalvelut, pelit ja vehkeet! On kaikkea millä sadepäivä sisätiloissa saadaan kulumaan jouhevasti. Ja samaan aikaan nykylapsilla on ulkovaatteet, joilla pärjäisi kastumatta vaikka järvessä, saati sitten kesäsateessa leikkiessä!

Katse kiinnittyi tänään harmaaseen. Sadepäivän sämpylätaikina on kohoamassa, ja päivään on mahtunut niin peliä leikkiä kuin askarteluakin. Ja kyllä, kaikkea tätä sisätiloissa! Poika uhmaa kuitenkin parhaillaan sadetta jalkapallokentällä, ja päätinpä itsekin tehdä iltalenkkikin säästä huolimatta. Ja lupaanpa itselleni myös sen, että tänä kesänä opettelen taas pitämään kesäsateesta. Tai jos en pitämään, niin ainakin opettelen olemaan välittämättä siitä. Poistun mukavuusalueeltani ja etsin sen kesänlapsen jostakin sisältäni. Opettelen hyppimään vesilätäköissä ja tanssimaan sateessa. Opettelen elämään hetkessä!

Jo joutui armas aika, laulettiin eilen kirkossa. Kouluvuosi vierähti taas nopeammin kuin olisi välttämättä tarvinnutkaan, ja kesäloman viettoon jäi pikkumies haikeissa tunnelmissa hymypatsas kainalossaan. Kevätjuhlissa on aina jotain sellaista haikeutta, joka laittaa itsenikin kyynelehtimään. Jäähyväisiä, uuden alkua ja erään elämänvaiheen loppua.

Eilinen päivä hurahti kuin itsestään kotitöiden parissa ja kävipä illalla vanhempanikin kylässä. Tälle päivälle ei myöskään ollut suuria suunnitelmia, ja aamun pyykkitalkoiden jälkeen ajattelin mennä ihan vain pikkuisen käymään pihalla. Se käyminen muuttuikin kahdeksan tunnin puutarhassa huhkimiseksi ja pari perennapenkkiä (ne kaksi, joita ei vielä ole kaivettu esiin) pääsi käsittelyyn. Kaivamista, perkaamista, istuttamista, kärräämistä. Voi rehellisesti sanoa, että nyt on paiskittu hommia!

Päivän aikana lapset juoksivat oman ja naapurin pihan väliä useaankin otteeseen, milloin pikkupari erikseen ja milloin koko lössi yhdessä. Ilta päätettiin vielä naapurin terassilla grillaillen, ja nyt maistuukin uni puhtaissa lakanoissa ja syreenin tuoksussa!

Lilat syreenit ovat ehkä kauneinta kesässä, ja nämä muutaman oksan sain kukkimaan hiukan aikaisemmin maljakon ja kuuman veden avulla. Ulkona syreenit ovat vasta lupaavilla nupuilla.

Tässä päivässä on ollut sellaista aitoa kesän tunnelmaa. Kello on unohtunut täysin, pyykit on kuivattu ulkosalla ja kynnenaluset on täynnä multaa. Aivan kuin se lapsuudesta tuttu kesäfiilis olisi tarrannut itseenikin.

Huomiseksi luvataan sadetta, joten annetaan luonnon kastella tämän päivän istutukset. Nyt on kuitenkin sellainen rehellinen väsymys ja pää kaipaa tyynyn painautumista.

Kauniita kesäunia ja mukavaa sunnuntai-iltaa!

Pirtsakkaa perjantai-iltapäivää!

Se olisi huomenna suvivirren paikka. Koululaiset kirmaavat kohti kesälaitumia, valkolakit painetaan päähän ja todistukset säilötään kansioihin. Syksyllä aloitetaan sitten taas puhtaalta pöydältä ja uudella innolla.

Tuossa juuri edellispäivänä tuumailinkin kukkalähetysteni nihkeää hiipumista, mutta telepatiaan taitaa olla yhä uskominen. Eilen nimittäin sain taas tuliaispuskani Suomen Turusta, ja kylläpä se piristi kauniilla vihreävalkoisella luonnollisuudellaan. Kukat tuovat sopivasti juhlaa tähän vettä jakavaan viikonloppuun!

Kaikkien lomailevien lasten puolesta tietenkin harmittaa tuo kylmyys ja koleus, mutta nyt pitää vain luottaa siihen, että se kesä tulee jossakin vaiheessa.  Myönnän toki itsekin kaipaavani aamukahvin juomista ulkosalla, hellemekkoja ja paljain varpain hyppelyä. Niitä ja kesän kukkaloiston puhkeamista odotellessa, on kuitenkin ihan mukava kääriytyä villaan ja vällyihin ja nauttia kukkakaupan kimpusta.

Nappasin eilen kirjastosta kirjan, jonka lukemista olen lykännyt jo hyvän aikaa. Odottanut muka sitä oikeaa mielialaa ja fiilistä. Ann Heberleinin En tahdo kuolla, en vain jaksa elää oli kuitenkin pakko ahmaista yhdeltä istumalta (kirja ei ole pitkä), enkä malttanut olla soimaamatta itseäni siitä, että luin sen vasta nyt. Jos siis kesäkirjapinoosi yhä mahtuu täydennystä, ja kyseinen kirja on lukematta, suosittelen lämpimästi! Rehellistä ja raakaa, mutta samaan aikaan pohtivaa ja ajattelevaa. Ei mitään kepeää kesälukemista, mutta juuri sellaista kahvipapujen haistelemista niiden kevyempien kirjojen välissä.

Viikonlopun ohjelmaan kuuluu paitsi ensi viikon ruokahuollon, myös jonkinlaisen lomaohjelman laatiminen ja varavuoteen sijaaminen. Me saadaan nimittäin yksi kaupunkilaistyttö luoksemme viikon lomanviettoon, ja sekös tuokin lisää elämää näiden seinien sisään. Uimarantaa ei taida tarvita nyt lomaohjelmaan listata, mutta koetetaan keksiä muista mukavia ajanviettotapoja.

Nyt kuitenkin kirjaston kautta viikonlopun viettoon. Hurjasti onnea kaikille koulunsa päättäville, valmistuville ja heidän vanhemmilleen. Onnistuneita ja hauskoja juhlia teille, ja muuten mukavan leppoisaa viikonloppua kaikille!

Tallenna