Hei ihanat! Täällä ollaan, vaikka vähän hiljaisen puoleiseksi on mennytkin. Oikein harmittaa, kun blogi on jäänyt vähän oman onnensa nojaan, mutta josko se tästä. Nimittäin jos tämä viikko onkin kaikin puolin työntäyteinen, niin ensi viikolla sitten tasataan! Ah, oikein odotan, että saa aamulla nukkua pitkään! 🙂 Ja onneksi viikonlopullekin on tiedossa mukavaa tekemistä, ja pitkästä aikaa päästään myös vähän juhlimaan ihan aikuisten kesken! Nuo positiivisuudet kun pitää mielessään, niin eiköhän tästä nämä pari päivää vielä jaksa selättää!

Syksy painaa sekin niskaan oikein kunnolla ja parina aamuna onkin saanut jo skrabata autonlaseja. Syysistutukset on edelleenkin tekemättä loppuun, mutta ehkä se marketta näiden pakkasten jälkeen on vihdoin valmis vaihtamaan paikkaansa. Syyslomalle on ainakin jotakin ulkopuuhaa tiedossa, kunhan kelit vain jaksaisivat suosia

Vaikka viikonlopun juhlimisia kovasti odottelenkin, ei näillä kengillä ole kyllä yhtään mitään tekemistä juhla-asuni kanssa. Itse asiassa siihen asuun löytyi kengät ihan prismasta, mutta laitan teille kyllä jotakin kuvaa asukokonaisuudestani, kunhan saan koko kostyymin tällättyä ylleni.

Tämän torstain pelastus on ollut aurinko! Ihan vain jo pelkän olemisen ja näkymisensä vuoksi, mutta toki siitä on ollut paljon helpotusta myös työn kannalta. Otan ihan mielelläni ne pikkupakkaset, kunhan kelit pysyvät selkeinä. Ai niin, ostin viime keväänä sellaisen roosanauha kinnasraapan ja onpa muuten oiva peli aamulla kun tuulilasi on jäässä. Ei nimittäin palele sormenpäät kun taistelee jäätä vastaan. Suosittelen! 🙂

Eikö se niin mene, että torstai on jo toivoa täynnä? Tänään ainakin tuntuu siltä! 🙂 Aurinkoa teillekin! ♡

 

Torstaita!

Paljon ei ole enää puutarhassa valinnanvaraa maljakkokukista, ja luulenpa, että nyt viedään ihan niitä viimeisiä maksaruohojen muodossa. Pallohortensian kukinnot tosin näyttävät vielä jokseenkin hyväkuntoisilta ulkona, mutta sisälle tuodessa ne nuupahtavat jo kohtalaisen äkkiä.
Tuo komeamaksaruoho on siitä hauska, että se on kesän ajan enimmäkseen sellainen vihreä puska, ja kasvi punastuu kunnolla vasta syksyn tullen. Punainen väri on kuitenkin näin vuosin todella kaunis, joten ajattelin napata maljakkoonkin muutaman oksan. Kesällä kasvi on kuitenkin vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta ihan näppärä, sillä sen jämäkät varret tukevat heiveröisempiä perennoja.  Meillä kasvia on esimerkiksi pitkän pionipenkin edustalla, sekä ajoradan reunustalla.

Syysistutukseni ovat ulkona vielä vähän vaiheessa, sillä suuri valtava markettani jaksaa porskuttaa edelleen ja sateesta huolimatta se yrittää myös kukkia. Sinänsä harmi, koska tarkoitus on istuttaa siihen samaiseen koriin pieni havu taas talviajaksi, mutta toisaalta kiva, koska en ole myöskään tohtinut niitä pikkukakkaroita poiskaan heittää. Niinpä rappusilla on edelleen sulassa sovussa pensaspäivänkakkara ja callunat.

Itse otan tänään jo pienen varaslähdön viikonloppufiilikseen, sillä tiedossa on tyttöjeniltaa shoppailun ja hyvän ruuan parissa. Tekee muuten tuollainen vapaailta tavallisesta torstaistakin lähestulkoon juhlaa. 🙂

 

Keskiviikkoa!

Ainakin täällä on tänään saatu nautiskella auringonpaisteesta, toivottavasti tuo valopalleroinen on näyttäytynyt myös teille!

Tänään kuvia olkkarista, ilman sen suurempaa sanomaa. Eli ei mitään uutta ja mullistavaa, vaan niitä samoja tuttuja nurkkia. Kuvissa näkyy mös tuo Elloksen penkki, joka oli kesällä ulkonakin. Se toimii mukavasti lisäsohvana, kun katsellaan viikonloppuisin lasten kanssa leffaa. Oikeastaan tuo penkki on se halutuin paikka ja vuorot pitää jakaa niin, että kesken leffan voidaan vaihtaa paikkoja. 🙂 Pukkijalat taasen tuossa seinän vieressä odottavat tuollaista vanhaa lattialankkua päälleen. Eli tarkoitus on nostaa siihen päälle tuollainen pöydässäkin käytetty lankunpätkä, jotta saadaan pieni kiva sivupöytä tuonne nurkkaan.

En ole oikeastaan koskaan ollut mikään kovin mustavalkoisen ja graafisen sisustuksen ystävä. Oma mieleni rauhoittuu parhaiten näissä neutraaleissa sävyissä. Kaipaan enemmän sellaista pehmeää ja lämmintä fiilistä, kuin liian särmiä kulmia.

Meillä on hyvin harvoin telkkari päällä, eikä koskaan ilman, että sieltä ihan oikeasti katsellaan jotakin tiettyä. Mutta olohuoneessa viihdyn kyllä muutenkin. Sohvalla kun on kiva ihan vain pötkötellä kirjan kanssa.

Nyt ruokaa ääntä kohti, kynttilät palamaan, ja sitten sen kirjan kanssa tuonne sohvalle pötköttelemään.

Mukavaa keskiviikon jatkoa teillekin.♡