Herkullinen pestoleipä paistui eilen uunissa bostonpullan muotoon. Kauaa se ei jäähtymässä viihtynyt, vaan joutui parempiin suihin.

Tarkkaa ohjetta mulla ei ole, tein ns. omasta päästä. Eipä tuo silti mikään ihmeellinen ole tehdä, joten suosittelen koittamaan. Kaunis leipä kruunaa pöydän, eikä tarvitse erillisiä rasvoja. Oliiviöljy, suola ja pesto maistuivat kunnolla kullanrapeassa leivässä.

Pestoboston

Tein itse ”sämpylätaikinan” vajaaseen litraan nestettä, ja siitä riitti vielä pellilliseen sämpylöitä;
n. 7dl vettä
vajaa 1 pussi kuivahiivaa
suolaa
hyppysellinen sokeria
vehnäjauhoja
oliiviöljyä

Käytä taikinaan sen verran jauhoja, että kuvittelet pystyväsi leipomaan sitä. Itselleni tämä tarkoitti ainakin sitä, että jauhoja tuli jonkin verran enemmän, kuin tavalliseen sämpylätaikinaan, jonka jätän melko löysäksi.
Vaivaa hyvin, ja lisää oliiviöljy loppuvaiheessa. Anna kohota kunnolla. Omani taikinani sai rauhassa turvota pari kolme tuntia.

Ota taikinasta reilu puolet ja kauli se kuin tekisit korvapuusteja. Levitä taikinalevyn päälle rutkasti pestoa, ja kääri taikina rullalle. Leikkaa rulla tasapaksuihin paloihin (n. 8kpl), ja asettele taikinapalat kakkuvuokaan. Rouhi päälle suolaa myllystä, tai käytä suolankidekukkia. Anna leivän kohota ennen paistoa.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 2o min. Levitä folio leivän päälle, ja nosta asteet 225:n. Paista vielä n. 10 minuuttia, ota folio pois, ja anna pinna ruskettua. Kun leivän pinta on kullanruskea, voit ottaa leivän pois uunista.

Pestoboston on parasta vastapaistettuna, joten voit leipoa leivän valmiiksi vuokaan, ja paistaa juuri ennen tarjoilua.
Jos taikinaa jäi yli, ja teit siitä sämpylöitä, anna taikina kohota uudelleen leipomisen jälkeen, ettei sämpylöistä tule liian tiiviitä. Koska tässä taikinassa jauhoja on enemmän, kuin perus sämppäritaikinassa, leivät saa kohota kunnolla ennen paistoa, jotta kypsyvät kuohkeiksi.

Mukavaa juhannusviikonlopun jatkoa!

Tässä vielä nopeasti faktat eilisestä suklaakakusta, jos joku vielä aikoo sellaisen juhannuspöytään vaikka pyöräyttää. Kakkupohja on mehevän suklainen, ja se paistetaan kahdessa n. 17cm leveässä vuoassa, ja täytteet vain ladotaan pohjien väliin ja kakun päälle.

Ohje on Call me cupcake -blogista, ja kakku sekä bloggaaja on nähty myös Strömsö-ohjelmassa.

Suklaa-mascarponekakku
Kakkupohja(t)
2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
¼ tl leivinjauhetta
¼ tl ruokasoodaa
¼ tl suolaa
100 g huoneenlämpöistä voita
1 ¾ dl fariinisokeria
1 iso kananmuna
1 suuri munankeltuainen
75 g sulatettua suklaata
1 tl vaniljasokeria
1 ¼ dl maitoa

+ voita ja kaakaojauhetta (tai jauhoja) vuokien voiteluun ja jauhottamiseen

Täyte ja kakun kuorrutus
250 g mascarponejuustoa
¾ dl kaakaojauhetta
1 dl tomusokeria
2 ½ dl kuohukermaa
250 g tuoreita marjoja

Sekoita keskenään jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Vatkaa voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi, ja lisää koko ajan vatkaten kananmuna, munankeltuainen, sulatettu suklaa ja vaniljasokeri. Lisää jauhoseos ja maito pienissä erissä, ja vatkaa kunnes taikona on tasaista. Jaa taikina kahteen vuokaan (n. 15-17cm) ja paista uunin keskiosassa n. 23 minuttia 175 asteessa.

Vatkaa mascarponejuusto, kaakaojauhe ja tomusokeri tasaiseksi tahnaksi. Lisää kermaa vähitellen ja vatkaa täytteestä sopivan kiinteä.
Levitä puolet täytteestä toiselle kakkupohjalle ja lisää päälle haluamiasi marjoja. Esimerkiksi mansikat kannattaa siivuttaa tai kuutioida pieneksi. Laita toinen kakkupohja päälle, ja levitä loput täytteestä kakun päälle. Koristele marjoilla tai hedelmillä ja koristele tomusokerilla.

Mutta nyt mä toivottelen teille ihan mahtavaa juhannusta!

Voikaa hyvin, ja eläkää turvallisesti!

Halit!

Sateinen lauantai on laiskistuttanut todella. Pihatyöt on saaneet odotella, ja penkit nauttia luonnollisesta kastelujärjestelmästä. Yksi iso kivi tosiaan siirtyi aamulla kaivurinvoimin, ja pientä maisemointia olisi vielä tuon suhteen edessä. Tosin yksi oleellinen palanen pelistä vielä puuttuu, mutta ehkä se saapuu ensi viikolla.

Sadepäivä on joutilas pyykinpesuun, ja siivoiluun. Mehua piti raparperista vain keittää, mutta samalla vaivalla syntyi myös piirakka.

 

Piirakkataikina on tämä helpoista helpoin, jonka ohjetta teille vuodesta toiseen tyrkytän. Mutta mikäs siinä, kun on hyvä ja toimiva! 🙂

Ihanaa lauantai-iltaa teillekin. Minä hipsin täällä villasukat jalassa, ja mietin, pitäisikö laittaa tuli johonkin pesään.