Pullantuoksuinen keskiviikkotervehdys! Ei muuten ole kovin montaa tuoksua, joka vetäisi tälle vertoja, eikä yksikään tuoksukynttilä tai huonetuoksu saa taiottua sitä fiilistäkään, joka leipomisesta tulee ihan sivutuotteena. Ja niin paljon kuin leipomisesta pidänkin, on yhdessä tekeminen tietenkin se ihan paras juttu! Tein jo aamulla kuuden aikaan taikinan kohoamaan, ja puolilta päivin meillä olikin valmiina perinteiset korvapuustit ja herkulliset vaniljapullat.
Siitä on jo tovi, kun huomasin kaupan leivontatarvikehyllyssä paistonkestävän vaniljakreemijauheen (dr Oetker), ja nappasin sen ostosteni sekaan sillä ajatuksella, että tuollaisiakin voisi joskus kokeilla. Meillä kun tuppaa pullanleipominen pysyä siinä voisilmäpulla-korvapuusti-mustikkapulla -akselilla, joten vaihtelu on ihan tervetulluttakin.
Vaniljapullat osoittautuivat älyttömän helpoiksi ja erittäin herkullisiksi. Kaulittiin näihin taikina levyksi samaan tapaan kuin nutturapulliinkin, mutta väliin ei laitettukaan kanelia, vaan voin ja sokerin seuraksi ripoteltiin vielä vaniljasokeria. Kaksinkerroin käännetystä taikinalevystä leikkasin 3-4 sentin levyisiä suikaleita, joista kieputeltiin jonkinnäköiset pesät. Vielä kohotus, ja sitten vain valmis vaniljakreemi pullan sisään, voitelu munalla ja ripaus sokeria pintaan. Helppoa siis kuin heinän teko, ja valmiit pullat maistuvat syntisen hyviltä!
Pelattiin kuitenkin varmanpäälle ja tehtiin myös perinteiset korvapuustit kaiken varalta. Tämä pienempikin apulaiseni kieputtaa jo nätit pullat, voitelee ne munalla ja koristelee sokerilla. Väistämättä tulee kai joskus sekin vaihe, kun apuani ei enää näihin juttuihin kaivata. Siihen saakka aion kuitenkin pitää pullantuoksuisesta äitiroolistani tiukasti kiinni. 🙂
Näiden herkkujen kanssa kelpaa odotella isoveljeä koulusta kotiin. Mutta nyt keittiötä siivoamaan. Siihen hommaan ei muuten ole apulaisten suhteen lainkaan tunkua. 🙂
Aurinkoista toista pääsiäispäivää! Ihan sunnuntaifiiliksellä mennään, vaikka maanantai onkin. Meillä on tosin Klaaran kanssa lomaviikko vielä edessä, joten ihan totaalinen arkeen paluu saa pyhienkin jälkeen vielä odottaa.
Eilinen vietettiin lasten kanssa vanhempieni luona, ja herkuteltiin äidin ja isän pääsiäispöydässä. Jokavuotinen mämmiannoskin tuli nautittua, ja kaavittiin lopulta äidin kanssa koko tokkonen tyhjäksi kun muille ei tuntunut kelpaavan. Oikein kiva päivä, ja teki pääsiäiseen vähän enemmän juhlapyhien tuntuakin.
Tänään onkin vedetty ruuan suhteen sitten rennon ja helpon kautta. Kananpoika nimittäin paistuu uunissa kasvisten kera melko vähällä vaivalla, ja siinä ruokaa odotellessa ehtii vaikka ihan vain nautiskella olemisen sietämättömästä keveydestä! 🙂
Kananpoikaa kasvispedillä
2h/180°C
Kokonainen broileri
öljyä
yrttisilppua
suolaa
Lisäksi kasviksia ja juureksia, esim: Peruna, punajuuri, keltasipuli, punasipuli, valkosipuli, parsa, lehtikaali…
Lisäksi makkaraa, esim: Lammas bratwurst
Mausta broileri joko edellisenä päivänä, tai ennen uuniin laittamista. Ota liha huoneenlämpöön ja kuumenna uuni 20o asteeseen. Laita broileri uuniin öljytyssä uunivuoassa ja laske lämpö 15 minuutin jälkeen 180 asteeseen.
Pese, kuori ja pilko perunat ja punajuuret. Kuori myös sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi. Valkosipulinkynnet voit käyttää kokonaisina.
Kun broileri on paistunut tunnin, lisää vuokaan punajuurilohkot ja sipulit. Pyöritä perunat öljy/suola/yrttiseoksessa ja lisää ne uunivuokaan punajuurten päälle, jotta punainen väri ei värjää kaikkia perunoita. Jos käytät makkaraa, pilko myös se sopiviksi paloiksi ja lisää kasvisten sekaan.
Mikäli käytät parsaa, lehtikaalia tai tomaattia, voit lisätä ne puoli tuntia perunoiden jälkeen, sillä ne kypsyvät juureksia nopeammin. Pirskottele päälle vielä oliiviöljyä ja sormisuolaa, ja paista viimeiset 30min (tai kunnes kasvikset saavat sopivasti väriä).
Itselläni meni viime yö pöhkiessä sen taudin kanssa, jota ei ehkä ruokakuvien yhteydessä kannata mainita. Niin, että kun mies aamulla palasi kotiin, täällä oli kyllä vaimo taas aikaisin ylhäällä, mutta tänään vähän vähemmän pirteässä olotilassa. Onneksi nämä menevät nopeasti ohi, ja vaikka yöllä mietin, etten enää ikinä syö yhtään mitään, niin iltapäivään mennessä ruokahaluni oli palannut entistä ehompana.
Nyt kun koko päivä on otettu levon kannalta, ja vatsakin on vielä täynnä, taidan lähteä ulos haukkaamaan vähän raitista ilmaa.
Leppoisaa pääsiäisen loppua ja intoa uuteen tynkäviikkoon!
Huomenta ihanat! Tämä viikko alkaa nyt jonkin verran makeissa merkeissä, mutta onkos tuo jäätelökakku nyt välttämättä paha asia. Viime viikolla tosiaan saatiin Hannele tänne meille kahvittelemaan, ja kuten jo kerroinkin, kyseessä tosiaan oli yhteistyön kautta sovitut kahvitreffit. Olen nimittäin mukana Nespresson kampanjassa, jossa tapaamme kollegojamme Vain elämää -hengessä. Tässä postauksessa nyt hieman tunnelmaa ja ajatuksia tuosta tapaamisesta, ja tietenkin ihan mahtava jäätelökakkuresepti, joka kannattaa napata talteen!
Lähtötilanteena jo ajatus siitä, että kahvipöytäämme istuu ruokabloggaaja (vieläpä alansa pro) sai sydämeni jättämään pari lyöntiä välistä. Kyllähän te tiedätte, mulle reseptit ja leipominen on sitä ”pikkuisen tota ja tujaus tästä”. Ja, itse kun tekee, saa lähinnä sitä mitä tulee. Niinpä ajattelin vetää tarjoiluiden suhteen ihan varman päälle ja mennä linjalla helppo. Koska teemaksi oli valittu Vain elämää, ajattelin mukailla alkuperäisen formaatin henkeä ja varastaa Hannelelta reseptin udelleen sovitettavaksi. Koska Kokit ja Potit -blogissa Brownie-jäätelökakku todettiin juurikin helpoksi, päätin lähteä soveltamaan kyseisestä herkusta hiukan kahvisempaa vaihtoehtoa Nespresson tyyliin sopivaksi. Jäätelökakun reseptin löydät tästä postauksesta.
Se on hassu juttu, että vaikka noin muuten selviän aika kiitettävästi työasioissa uusien ihmisten tapaamisesta, jännitin näitä kahvitreffejä aivan hirveästi. Jälkeenpäin olen analysoinut, että jännitys johtui juurikin siitä, että joku ennestään täysin vieras ihminen oli tulossa kotiimme, ja tulisi näkemään minut melko rehellisessä ympäristössä. Ja tiedän kyllä, että tämä kuulostaa ihan älyttömältä bloggaajalta, joka kuvaa kotiaan vieraille ihmiselle liki päivittäin. Ihmisen mieli on kuitenkin niin hassu juttu, että minkäs näille mahtaa. Onneksi sain aika nopeasti todeta jännityksen turhaksi ja taisin hiukan myös rentoutua.
En ole koskaan pitänyt itseäni kovinkaan trendikkäänä bloggaajana (joskaan en taida mahtua tuohon leiriin muillakaan osa-alueilla), mutta toki erilaisia trendejä tulee seurattua ja varsinkin blogien kautta niitä tulee eteen jatkuvasti. Aika usein koen erilaiset trendit melko urbaaneina ilmiöinä, mistä ehkä johtuu juuri se, että tunnen jääväni jo ihan luonnostaan niiden ulkopuolelle. Vaikka Hannele asuukin Suomen viidenneksi suurimmassa kaupungissa, ja saapui tänne huomattavasti urbaanimmista olosuhteista, meitä yhdisti kuitenkin mukavasti se tapa jolla ajattelimme monistakin kaupunkilaistrendeistä. Oli oikeasti todella mukavaa jutella sellaisen bloggaajan kanssa, joka ymmärtää oikein hyvin, ettei raakakakkukuppilat ja vegaanikahvilat ole meidän jokaisen ulottuvilla, vaan se paras ja lähin kahvipaikka on monesti se oma koti. Välillä kun tuntuu, että bloggaajien keskuudessa hulppeat palvelut ovat arkipäivää, kun taas itselle jää vaihtoehdoksi juoda joko sitä parempaa kahvia kotona tai sitten suodatinkahvia huoltoasemalla. Kahvipöytäkeskusteluihimme päätyi myös ruuantuotanto ja lähiruoka, aiheet siis sinkoilivat aina tomaatinviljelystä ylämaankarjaan.
(Lapsityövoimalla otettu yhteiskuva)
Toki me bloggaamisestakin puhuimme. Blogimmehan ovat hyvin erilaiset, toisella puhtaasti ruokaa ja toisella sitten sitä sillisalaattia. Ja juuri tästä syystä oli kiva peilata niitä ajatuksia myös yksityisyydestä. Ruokabloggaajilta kun harvemmin kysellään kovin henkilökohtaisia, kun taas meille enemmän lifestyle blogia kirjoittaville se yksityisyyden raja on (ainakin lukijoiden mielestä) häilyvämpi. Me molemmat olemme kuitenkin törmänneet siihen, että blogi luo lukijoille tietynlaisia harhaluuloja elämästämme. Eli yhtä lailla kuin meilläkin on sekaista ja sotkuista, ja rouva kulkee rönttöverkkareissa, myös ruokabloggaaja tilaa välillä pitsaa kotiovelleen. Totesimme kuitenkin, että hetkittäin saatamme mennä itsekin lankaan ja ihailla esimerkiksi ulkolaisista blogeista toisten elämänmenoa. Onneksi kuitenkin meillä on tieto myös siitä kolikon toisesta puolesta ja pystymme järkeilemään sen blogisisällön ja todellisen elämän eron.
Mutta hei, sitten jäätelökakkuun! Täysin ongelmitta kun ei kakun valmistus sujunut (helppoudesta huolimattakaan), ja lopulta täydellinen brownie syntyi itse Hannelen avustuksella. Meillä nimittäin on täysin erilaiset uunit, ja meidän uunissa kakun valmistukseen tarvitaan korkeampi lämpötila ja kaksinkertainen paistoaika alkuperäiseen reseptiin verrattuna. Niinpä tässä omassa reseptiversiossani tuo paistoaika on melko laaja käsite, ja brownien kypsyys kannattaa mieluummin tarkastaa itse leivonnaisesta, ei niinkään kellosta.
Kahvinen brownie-jäätelökakku
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
100 g tummaa suklaata (70-80%)
1 dl vehnäjauhoja
ripaus vaniljasokeria
2 rkl ristrettoksi keitettyä kahvia (esim. Nespresso Dharkan)
+
litran paketti vaniljajäätelöä
koristeeksi marjoja, tomusokeria sekä suklaa- ja marenkimuruja
Ota voi pehmenemään ja kuumenna uuni 185 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa ja keitä ristretto. Sekoita pehmennyt voi ja sokeri keskenään. Sekoita joukkoon myös kananmuna. Lisää taikinaan lopuksi suklaasula, kahvi sekä jauhot, ja sekoita se tasaiseksi.
Levitä taikina noin 18×25 cm kokoiseen vuokaan ja paista 6-14 minuuttia tai kunnes brownie on sopivan kypsä. Älä kuitenkaan paista liikaa, sillä kakku saa jäädä pehmeäksi. Leikkaa jäähtynyt brownie kolmeen osaan..
Leikkaa jäätelö kolmeksi ”siivuksi” ja kokoa kakku siten, että sekä alin, että ylin kerros ovat brownieta, ja välissä on kaksi kerrosta jäätelöä. (Jäätelöstä jää siis yksi kolmannes käyttämättä.)
Tarjoa kakku välittömästi, tai laita se pakastimeen. Mikäli pakastat kakun, ota se pehmenemään n. 15 minuuttia ennen tarjoilua. Koristele jäätelökakku mieleiseksesi.
Nyt kun jäätelökakku on tullut testattua ja aivan mielettömän hyväksi todettua, voinen kuvitella, että tästä tulee tulevan kesän hitti meidän kahvipöydässä. Saattaa yksinkertaisuudellaan lyödä jopa vanhan kestosuosikin pavlovan. 🙂 Kahvina tarjoilin Hannelelle ”kahvia Emilian tapaan”, eli vaahdotettua maitoa kera Nespresson tummapaahtoisen Dharkan -kahvin, joka on ehdoton kestosuosikkini. Vaikka kahvi on vahvaa, siinä on ihana samettinen ja kaakaomainen maku, ja samaisesta syystä se sopii mielestäni hyvin myös brownien terästykseen.
Mutta hei, Nespresson Facebook -sivuille ilmestyy nyt kevään aikana muitakin reseptejä, joten käykäähän kurkkimassa sieltä omat herkkunne.
Mikäli pääsiäisen jälkkärisuunnitelmat ovat vielä auki, niin ehdotan kokeilemaan jäätelökakkua. Kylmää, mutta ei jätä kylmäksi. Lupaan! 🙂
