Josko ne nyt olisi viimeiset kuvat yhtälöstä masu + asu. Hoppas så!
Kaiken inspiroitumisen ja energian purkamisen seurauksena täällä on tullut totaaliväsymys vastaan. Päivät alkavat poikkeuksetta aamu kolmelta, ja unta ei saa sitten millään. Olo muistuttaa harhaisen krapulaista, sikäli kun minulla nyt tietoa moisesta olotilasta voi olla. Rikki, poikki ja puhki – siinäpä ne päivän sanat. Kovasti tekisi mieli laittaa kotia ja puuhailla, mutta kun ei vaan jaksa. Yöllä olen pessyt pyykkiä, silittänyt ja koittanut muuten kuluttaa aikaani hissukseen muita häiritsemättä. Puolen päivän jälkeen takki onkin jo niin tyhjä, että voimat menevät ihan perus arjen pyöritykseen.

Tänään tehtiin Niilon kanssa neuvolareissu. Niilon neuvola ja neuvolalääkäri, sekä oma neuvola-aika. Mukavasti hurahti pari tuntia terveyskeskuksessa. Kotona olisi työnalla olohuone. En jaksa oikein innostua (tosin en ole ainoa), haluaisin vain valmista ja nopeasti. Mietin mielummin tekstiilejä ja yksityiskohtia – lepuutan mieltäni mielikuvamatkaamalla valmiiseen tilaan. Kyllä se siitä…

Neuvolareissun asu:

farkut, teeppari ja toppi⎪H&M mama⎪kyllästymiseen asti käytetty
kengät⎪Wonders⎪luottopopot vuosien takaa
laukku⎪Mulberry⎪se koiranhihnalla jatkettu
huivi⎪Burberry⎪hankinta jostain ajanlaskumme alusta
korvikset⎪Marc by Marc Jacobs
neuletakki⎪Mango⎪ainoa aleostos itselleni⎪15€!

Nyt on kiittäminen Joulupukkia, sillä tällä ulkoilevalla äidillä on vihdoin tukevat, ja kelin kuin kelin kestävät ulkoilukengät! Sorel Caribou -kengät olivat tänä vuonna mun ykkös joululahjatoive, ja aikansa kun kenkäasiaa ääneen päivitteli, meni informaatio tehokkaasti Tonttu-Torvisenkin tajuntaan. Vaikka edelleen pidän vanhoista kunnon Uggeista, niin pakkohan se on myöntää, että Sorelien rinnalla ne ovat liukkaat kuin luistimet, eivätkä tietenkään pidä edes vettä. Aika nopeasti tuli siis todettua, että Sorelit ovat kaiken saamansa huomion arvoiset!


Lumitöitä ja talven leikkejä. Niitä tarkenee nyt tehdä omassa pihassa, eikä varpaat kipristele kylmyyttä. Kallista lastia kantavalle on myös tärkeää, että kengillä pysyy pystyssä. Vielä joulun päivinä kengät olivat aika kankeat, ja niiden riisuminen kävi vatsan kanssa ihan työstä (työstä joka piti välillä delegoida miehelleni ja isälleni), mutta nyt, hyvän sisäänajon jälkeen jalkineet tuntuvat jo hurjasti paremmilta. Ei siis kannata pelästyä kenkäkaupoilla, vaikka popot aluksi tuntuvatkin turhan jämäköiltä!

Ulkoilijan toinen ystävä, karvaisempi laatuaan, nauttii leudoista keleistä ja puhtaasta lumesta. Kovin pitkälle ei silti jaksa köpötellä, naapurin postilaatikoilla lyödään yleensä jarrut lukkoon. Sisällä on mukavampaa.

Ja sylikyyti on tietysti parasta! 🙂

Reipasta perjantai aamua, toivottavat Alma ja Emilia!

 

Eli tavallisissa vaatteissa! Kyllä, nyt on mammahousut heitetty lähes kokonaan nurkkaan ja kaivettu arkistojen kätköistä (=pahvilaatikoista) joulun ja uuden vuoden kunniaksi tavis vaatteet, jotka kesän ja syksyn aikana olen pikku hiljaa laittanut sivuun. Huisi fiilis!
Koskela (don’t ask) on valahtanut kengurupussissaan niin alas, että masu tuntuu lähes kadonneen, ja jokuset teistä asiasta jo tapsanpäivän postauksessa huomauttivatkin. No joo, ei se masu nyt ihan tunnu kadonneen, mutta näyttää kyllä kovin pieneltä! Siis pieneltä ollakseen vauvamasu viikolta 37.
Henkilökohtaisesti en nyt sanoisi, että vauvan laskeutuminen oloa mitenkään helpottaa, mutta joulunpyhienkin pakkasilla tuntui taivaalliselta vetää toppatakin vetoketju kiinni!
Vaikka vauvamasu ihana onkin, niin kyllä jo alkaa olla ikävä omaa tuttua kehoaan ja omia muotojaankin. Puhumattakaan elämän ”helppoudesta” ilman lantiota painavaa vatsaa. No, nyt pieni askel vanhaan (tässä tapauksessa vanhoihin vaatteisiin) on mahdollinen juurikin laskeutuneen vatsan ansiosta. Flexi-beltit ei oikein toiminut mulla tuossa keskiraskaudesta, koska etupaneelin peittäminen vaati vähintään mekkoon pukeutumista pystyvatsan vuoksi. Nyt loivemman kummun kanssa vyötärönleventäjät toimivat oikein hyvin.


Tänään on ollut sellainen semi-siivouspäivä, iltapäiväksi jotain kivaa ja mukavaa puuhaa. Voipi olla, että tontut ja possut lähtevät vielä tänään kohti ullakkoa, mutta viimeistään sitten loppiaisena. Jotenkin ei nyt vain ole kiire joulunkaan siivoamiseen. Antaa venyä (meillä siis on yhä kuusikin), seuraavaan on kuitenkin taas vuosi aikaa.

Taustalla muuten sitä maalausprojektia. Kyllä sekin tästä pikkuhiljaa….

Mukavaa vuoden ekaa arkipäivää mussukat!