Terehdys vietin viemältä! Pesänrakennusta todellakin, sitä on kuulunut viime päiviin. Hassua siivousta ja puunailua, kodinlaittoa ja valmistautumista.
Ajattelin kuitenkin tulla välillä tervehtimään teitä, moni kun on jo kysellyt, mitä tänne kuuluu. Kiitos kun olette niin ihanasti myötäeläneet mun kanssa! Koitan sitten vaikka feissarin puolella teitä infota, kun jotain kerrottavaa on!
Hah, olipa siskoni ystävä muuten bongannut poksahtamisestani jo keskustelupalsta-arvailujakin! Voihan vihne! Melkein odotan kansainvälisten vedonlyöntisivustojen kiinnostumista, saadaanpa ihan oikeat mittasuhteet tällekin asialle 🙂

Kuvissa paloja olkkarista. Kirjahyllyt, ja hiukan muutakin, pitäisi kotiuttaa varastosäilytyksestä. Katto on yhä laittamatta, sähköjä ei ole. Listoja ym. hienosäätöä ei edes ajatella vielä. Sohva ja divaani kaipaavat uusia päälisiä, vaan enpä taida enää uskaltaa Ikeaan asti lähteä. Pöytää pitää myös tuumailla, mutta sekin asia selkiytyy vasta muiden kalusteiden saavuttua kotiin. Olkkari on kuitenkin siisti ja puhdas – se on tällä hetkellä pääasia. Pikkuhiljaa valmiimmaksi!
Oliivipuu löytyi myös sieltä Bauhaussista. Kiva ruukunsuojakori Tine K:lta, samoin suuri kassi, joka nielee peittot ja tyynyt.
Tekstiilejen ompelua olisi seuraavaksi suunnitelmissa.

Jatkan hommia! Mahtavaa talvista viikkoa kaikille. Nautitaan auringosta ja kirpeistä pakkasista!

Nostin vihdoin lehtikuusenoksat ruokapöydältä syrjään, ja ostin kevään ensimmäisen tulppaanikimpun. Johan tuli heti keväisempi fiilis. Jotakin muutakin vehreää pitää hankkia kotia piristämään. Ainakin olohuone, joka nyt on remontin alla, kaipaa kasvillisuutta ja pirteämpää fiilistä. Pitäisi vain tehdä reissu jonnekin, missä valikoimat ovat tulppaanikimppua suuremmat. Pitäisi ja pitäisi. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä! Puuh, odottavan aika on todella pitkää! Pinna alkaa olla lopuillaan, ja haluaisin jo suunnitella elämää eteenpäin.



Palailen eilisen ihaniin kommentteihinne myöhemmin. Nyt lähden reippaalle happihyppelylle, jumpaan ja keksin kaikkia muitakin vippaskonsteja herätelläkseni uinuvat supistukset jälleen käyntiin!

Tavallisesta arjesta ruuanlaittoineen ja leivontoineen. Herkuista ja suloisista tunnelmista.
Muuttuvista elämäntilanteista, elämän mukana kulkemisesta ja uuden odotuksesta. Puutarhahaaveiluista ja -puhteista. Kukista ja luonnon kauneudesta.
Vanhan talon remontoinnista; Huone kerrallaan puolivalmiiksi – ja aikanaan kai valmiiksikin. Arjen ja juhlan käsikkäin kulkemisesta, vuodenaikojen ja juhlapyhien tanssista.
Omasta tyylistä, kaunistautumisesta ja itsensä laittamisesta. Terveellisestä elämästä, liikunnasta ja itsestään huolehtimisesta.
Lapsukaisista suloisista, pienistä ihmeistä sekä elämän tähtihetkistä!

Niistä on pieni blogini tehty. Ei se istu kategorioihin, eikä sitä voi kuvailla sanalla tai kahdella. Se on pala elämääni, mutta ei koko totuus. Sen on tarkoitus nostaa esiin arjen parhaat palat ja unohtaa kaikki se, minkä yritän itsekin työntää pois mielestäni; Löytää kaunista ja hyvää päivästä kuin päivästä.

Iso määrä uusia lukijoita, jotka haluan toivottaa tervetulleeksi. Vanhoille ystäville suuri kiitos, kun olette jaksaneet roikkua mukana. Sekametelisoppaa sillisalaatilla; Sitä on tarjolla jatkossakin!