>
Maanantaina alkaa T:n loma. Kolme viikkoa, toivon – en odota liikoja.
Yhteistä aikaa, omaa aikaa ja pieni vapauden tunne. Odotan aamuisia pyörälenkkejä, sitä että lenkille ei tarvitse lähteä viideltä. Odotan, että voin kesken päivän sulkea oven takanani ja lähteä käymään jossakin. Yksin.
Odotan yhteisiä aterioita, aamuja ulkona kahvikupin kanssa, aikuisen seuraa ja puhetta. Ihan tavallisia juttuja.
Toivon, että kolmesta viikosta löytyy aikaa hengittää. Meille kaikille – yhdessä ja erikseen. Toivon saavani olla hetken yksin, olla vain minä – kuka se sitten onkin. Ei kiinni kenessäkään, eikä kukaan kiinni minussa.
Ja tietysti toivon aurinkoa. Paistetta ja lämpöä. Hellettä ja kuumuuttakin, ihan kyllästymiseen asti.
Sellainen olis mun toiveloma. Ei sillä, että Mikkostenkaan lomassa mitään vikaa olisi 🙂
Yhteistä aikaa, omaa aikaa ja pieni vapauden tunne. Odotan aamuisia pyörälenkkejä, sitä että lenkille ei tarvitse lähteä viideltä. Odotan, että voin kesken päivän sulkea oven takanani ja lähteä käymään jossakin. Yksin.
Odotan yhteisiä aterioita, aamuja ulkona kahvikupin kanssa, aikuisen seuraa ja puhetta. Ihan tavallisia juttuja.
Toivon, että kolmesta viikosta löytyy aikaa hengittää. Meille kaikille – yhdessä ja erikseen. Toivon saavani olla hetken yksin, olla vain minä – kuka se sitten onkin. Ei kiinni kenessäkään, eikä kukaan kiinni minussa.
Ja tietysti toivon aurinkoa. Paistetta ja lämpöä. Hellettä ja kuumuuttakin, ihan kyllästymiseen asti.
Sellainen olis mun toiveloma. Ei sillä, että Mikkostenkaan lomassa mitään vikaa olisi 🙂
Päivän lämmin kyläilyasu.
Farkut GT, neule Odd Molly, toppi H&M, kengät Sugarfree shoes
Tänään on syksyisen haikea olo. Ulkona sataa ja sisällä on pimeää. Mieli vaeltaa talvessa jo ennen kuin kesä on eletty.
Ensimmäinen vuosi, kun emme ole Jazzeilla konsertissa. Ulos kun katsoo, ei harmita yhtään. Ei olleet Walesin Tiikeri ja Elton John ihan meidän juttu. Ehkä ensi vuonna on paremmat esiintyjät ja kesäperinne jatkuu taas.
Gina tricotista aikanaan ostetut parinkympin farkut saivat lisää käyttöaikaa siitä dylonin farkunsinisestä väristä. Taas on kuin uudet!
Tukka on palmikolla ties monettako päivää. Pakkokampaus, kun en ole ehtinyt pesemään. Josko huomenna olisi jo aikaa…
Keväällä esikasvatetut auringonkukatkin kukkii jo. Ovat sitä matalaa ja pensastavaa lajiketta. Kauniita ja joutilaita maljakkoon. Vaikkakin hiukan syksyisen oloisia. Näille uhrataan kasvimaalta palsta ensi kevääänäkin. Päätetty.
Niilo on päiväunilla ja äidillä on nyt kahvitauko. Oikeasti läppäri on sylissä ja jalat villasukkineen pöydällä. Mutta ei kerrota sitä muille, koska se on meillä kiellettyä -ja lähinnä juuri minun toimestani.
Lomaa odotellessa!
***
