Heipsun!
Olen kuulkaas päivistä niin sekaisin, että ehdin jo hetken elää mielessäni sunnuntaita, kunnes tajusin, että tänään on vasta perjantai! Teki tuo keskiviikkoinen irrottelu niin hyvää, että olin kai mielessäni jo elänyt viikonlopun ylikin. Mutta se oli kuin olikin torstaiaamu, kun sain herätä ihan yksin ja juoda aamukahvit auringossa. Harvinaista herkkua molemmat!

Eilen hain lapset kotiin mummulasta ja saatiin iskäkin työreissulta takaisin vahvuuteen. Esikoisella oli tänään koulua, mutta Klaaran kanssa pidettiin sitten ihan vapaapäivää. Tosin oli meillä aamulle yksi työtapaaminen, mutta muuten ollaan oltu ihan lomalla. Käytiin lounaallakin ihan paikallisessa ravintolassa, kun en jaksanut ryhtyä kokkailemaan. 🙂 Päivä on kulunut likipitäen kokonaan ulkona ja kesän tuloa ihaillen. Sellaista kesäeloa, jota toivottavasti saadaan vielä seuraavien kuukausienkin aikana elellä.
Mittari näytti iltapäivällä +24°C ja siinä lintujen laulaessa kun sain hetkeksi uppoutua kirjaani, mietin, että tällä tavalla ihminen on kyllä onnellisimmillaan. Kesä, lämpö ja valo. Siinä kolmikossa on ihmeellisesti voimaa. Maasta puskee vaikka mitä, ja eniten tänään ilahdutti, kun huomasin viime kesänä maahan lykkäämäni puolikuolleen hortensian tekevän uusia lehtiä. Laitan kyllä jatkossakin parhaat päivänsä nähneet ruukkuhortensiat maahan.

Kaivoin talvikätköstään muuten myös tämän vanhan Banana Republicin kesämekon, joka on edelleen kesämekkojen ehdoton suosikkini. Päätin, että näistä lämpimistä pitää nyt nauttia, koska Suomen kesästä ei koskaan tiedä. Mutta ei olla pessimistejä!

Täällä ilta jatkuu seuraavaksi saunalla. Edessä helteinen viikonloppu ja koko perhe kasassa. Huonomminkin voisi olla!

Superviikonloppua kaikille! ♡

 

Ps. Tykkäättekö katsoa Instagram stooreja? Yritän sinne aina välillä jotain laittaa (kuten tänään), mutta olen varmaan vaan jotenkin kauhean vanhanaikainen, kun sen käyttö on mulle yhä jotenkin ihan kauhean uutta ja ihmeellistä. Toisaalta se konseptina kiehtoo, kun kuvien ei tarvitse olla puhelinräpsyjä ihmeellisempiä.

 

Hyvin nopeat pikamoikat ennen kuin hyppään ratsuni selkään ja lähden viettämään iltaa. Punainen paholainen on taas kaivettu talviteloilta ja yhteinen taipaleemme jatkuu. Tämä on ehdottomasti sellainen fiilisfillari. Jos mielii päästä kovaa tai ajaa pitkiä lenkkejä, ei paholainen ole ehkä paras kaveri, mutta näin kakkospyöränä tämä on kyllä ihan ehdoton ykkönen.

Koko ajan pukkaa lisää vihreää maasta ja pihakin on kevätsiivottu ainakin puoliksi. Vielä näyttää kuitenkin liian karulta ja avaralta minun makuuni, mutta ei siinä kauaa mene, kun kaikkialla on vehreää ja vihreää. Mutta parasta nyt onkin juuri se, kun saa päivä päivältä seurata luonnon heräämistä. Kuunnella lintujen laulua ja odotella runkosyreenin silmujen avautumista. Viimevuotinen  äitienpäivälahjani selvisi nimittäin talvesta kaikin puolin oikein mallikkaasti. Eilen katselin hiukan ennen nukkumaanmenoani ohikulkenutta lintubongaria, joka pysäytti pyöränsä meidän tienpäähän ja tarttui kiikareihinsa. Jotain se kovasti tuolta meidän puiden latvoista tarkkaili, ja teki mieli mennä kysymään, että mitä siellä on. No, nautin silti siitä lintujen laulustakin, vaikka en aina ihan tiedäkään, että mitä lajia laulajat ovat.

Mutta nyt matkaan. Mukaan lämmintä vaatetta, villasukat, pikkuisen viiniä ja sitäkin enemmän iloista mieltä. Niin ja tietenkin kypärä!

Oikein ihanaa iltaa myös teille! ♡

Sitäpä juuri. Ajatukset ovat jokseenkin ihan noissa pihajutuissa ja päässä pyörii miljoonia ideoita. Ja ihan koko ajan silmä löytää tekemistä, jopa niin hyvin, että edellistä ei tahdo saada valmiiksi. Se on sellainen hurmoksellinen olo, joka tulee ihan joka vuosi.

Meillä kaikilla on niitä sellaisia omia kesän ja kevään merkkejä, jotka ikään kuin aloittavat sen tietyn luvun tai uuden ajan. Tajusin tänään, että mulle ehkä varmin sellainen kesän virstanpylväs on laiduntavat lehmät! Siis siitäkin huolimatta, että meillä itsellä ei sellaisia ole. Laitumelle kirmaavat lehmät vain on jotenkin yhtä kova juttu kuin Suvivirsi. Ja tietty sitten on tuo lietteen tuoksu, joka täällä myös kielii kasvukaudesta. 😀

Huomenna onkin jo helatorstain aatto, mikä puolestaan tarkoittaa, että pääsen perinteisesti vähän irrottelemaan. Laatuseurassa tietenkin, eli ihan naisten kesken. Loppuviikko meneekin sitten kuin tanssien, mikä on muuten melkoinen toteamus näin tiistai-iltana. Ja hei, se lupaa yhä vain lämmintä ja aurinkoista! Kyllä taas kannatti palella ja kärvistellä pitkä ja pimeä talvi. Eihän tätä osaisi arvostaa ollenkaan, jos välillä ei olisi vähän huonommin! 😀