Perjantaita!

Kun puhutaan vihreistä arvoista, valitettavan usein ajatukset kääntyvät niihin totaaliääripäihin. Itse uskon, että ekologisempia valintoja voi tehdä ilman sen suurempaa haloota, ja juurikin ne pienet teot joita jokainen arjessaan toteuttaa, luovat sen isomman virran, joista on pitkällä tähtäimellä jo merkittävästi hyötyä. Ihan parhaita ovat tietenkin ne valinnat, jotka tulevat automaattisesti edes ajattelematta. Ja itseäänhän voi opettaa ja totuttaa vaikka mihin, kun vain muistaa toistojen määrän. Meille valtaosalle esimerkiksi paperin ja pullojen kierrätys on todella luontevaa, sillä niitä kierrätettiin ja lapsuudessamme.
Vihreyttä ja vehreyttä tänään kaupallisessa yhteistyössä Evergreenin kanssa.

Meillä ei ole koneellista ilmanvaihtoa, vaan talo tuuletetaan ihan perinteisesti ikkunoita aukaisemalla. Jo useamman kesän ajan ollaan puhuttu, että meidän makuuhuoneeseen pitäisi hommata joku viilennin, koska ikkunaa ei voi pitää auki öisin maantienmelun vuoksi, ja matala huone kuumenee kuin pätsi. Kun sitten helteet tulivat tänä vuonna jo aikaisin, päätettiin tuo kone hankkia nyt kun siitä on oikeasti hyötyä. Siinä samalla päästiin sitten aiheeseen sähkön kulutus, ja kun pallottelimme ajatuksella ”kuinka kompensoida viilentimen sähkönkulutus”, keksimme lopulta taas vaikka kuinka monta pientä yksityiskohtaa, jossa voisimme sparrata. Isoimmaksi tavoitteeksi pääsi pyykkihuollon miettiminen. Nimittäin nyt kesällä kuivausrummun johdon voisi irrottaa seinästä!

Kun me kohta kuusi vuotta sitten muutettiin tänne, meillä ei juuri ollut kokemusta vanhan talon lämmittämisestä. Saati talon ja veden lämmittämisestä pelkästään puilla. Tiedettiin ainoastaan, että se tulee sitomaan meitä paljon ja asia pitää ottaa jonkinlaisena elämäntapana. Vaikka meillä onkin sähkövastus lämmityksen turvana, tehtiin heti alkuun periaatepäätös, että sitä ei käytetä ja tässä on pysytty. Ei sillä, että puulla lämmittäminen olisi ylevän ekologista, vaan siksi, että esimerkiksi vedenkulutusta tulee mietittyä huomattavasti enemmän, kun vesi ei lämpene ”itsestään” tai edes nappia painamalla. Hyvästi on jäänyt pitkille kuumille suihkuille, mutta sitävastoin olen vuosien saatossa ottanut jokusenkin jääkylmänkin pikasuihkun. Viimeksi tänä aamuna, sillä näillä kuumilla keleillä on tullut lämmitettyä vähän laiskasti. Jonkun mielestä meillä eletään kuin selviytymisleirissä, mutta olen iloinen, että lapseni ovat saaneet kasvaa ajatellen, ettei lämpö tai lämmin vesi ole itsestäänselvyys.

Pieniä vihreitä tekoja on myös kasvisruuan suosiminen. Ja ei, se ei tarkoita, että jokaisen pitäisi muuttua ituhipiksi, vaan sitä, että jos me kaikki pidettäisiin edes se 1-2 kasvisruokapäivää viikossa, hyöty olis jo merkittävä. Kasvisruoka on edullista ja helppoa. Vastaavasti niin keho kuin luontokin hyötyy siitä, että joka ruokailulla lisätään sitä kasvisten määrää. Kun vielä suosii lähellä tuotettua ja mahdollisimman luomua voi hyvän maksimoida. Meillä mies piti aluksi luomua vähän hömppänä, kunnes totesi eron maussa. Koska satumme asumaan maakunnassa, jota nimitetään Suomen ruoka-aitaksi, lähiruokaa on ihan joka lähtöön.

Olen itse viinin ystävä, mutta valkoviinien makuun olen opetellut vasta viime vuosina. Itselleni on tärkeää, että valkkari on kuivaa ja kylmää, ja Evergreen Sauvignon Blanc (Chile) on juurikin sellainen pirteän keskihapokas viini, joka sopii kesäisten saalattien ja kalaruokien kaveriksi. Viini on pakattu muovipulloon (1 litra) joten se on turvallinen valinta myös polkupyöränkoriin ja piknikille. Nämä kuumat päivät ovat saaneet ruokavalion kevenemään kuin itsestään ja viini pääsikin superherkkuni vesimeloni-katkarapusalaatin kaveriksi.

Evergreen-luomuviinit ovat viininystävälle helppo, vähän vihreämpi valinta. Laadukkaat ja maukkaat viinit, joiden koko tuotanto on luomusertifioitu. Evergreeniltä löytyy tämän Sauvignon Blancin lisäksi myös  Monastrell ja Merlot -punaviinit, sekä Organic Seco -kuohuviini ja Organic Dry  ja Organic Medium Dry siideri. Kaikki luomua!

Ekotekoja voi tehdä vuoden ympäri, mutta näin kesällä meillä suomalaisillakin on huomattavasti paremmat mahdollisuudet vähentää energiankulutustamme. Ja yksi ihan ehdoton kesäparannus olisi, jos muistaisimme, että luonto ei ole roskis. Maisema nimittäin näyttää vielä vuosien päästäkin kauniimmalta, kun muistetaan, että roskat laitetaan roskikseen, eikä heitellä auton ikkunasta luontoon!

 

Kaunista viikonloppua!

 

Eilen illalla se tuli, ihan ensimmäinen kesäsade, joka pyyhkäisi kaiken raikkaudellaan. Vedin villasukat jalkaan ja annoin ilman kiertää ikkunoiden ja ovien kautta. Tänään keli on jatkui samanlaisena. Kevyttä kesäsadetta, sellaista, joka ei hakkaa kaikkea alleen, vaan enemmänkin raikastaa, virkistää ja kastelee. Sillä tottahan se on, että niille kaikille oli jo tarvetta! Ja yläkerran lämpötilakin on laskenut varmaan kymmenellä asteella. Tarvetta oli nimittäin sillekin. 🙂

Olo oli jotenkin lapsellisen iloinen tuosta sateesta. Enimmäkseen tietysti siitä tuoksusta Ja odotin minä salamointiakin, jota oli tälle päivälle luvattu. Melkein harmitti ajatella, että istun illan koulussa ja se ilo jää vallan välistä, mutta salamoiden sijaan ilta kirkastuikin oikein kauniiksi.

Mårbackat ovat edelleen kuistilla ja olen tässä pohtinut, josko ne olisivat tässä koko kesän. Liiassa paahteessa kun ne helposti menettävät terhakkuuttaan ja väriään, ja varjoon niitä ei raski vallan sijoittaa. Kuisti saattaa olla kaikin puolin loistava vaihtoehto. Pienimmät ruukut mahtuvat ikkunalaudoille ja nämä vähän isommat saavat olla tuossa istutuspöydällä. Kesä tekee selkeästi mielestäni aina pikkuisen romanttisemman ja kuisti on oikein loistava paikka toteuttaa tätä maalaisromantiikkaa. Sopiva annos rajatussa tilassa! 😉

 

Mutta nyt iltapalaa. Raikasta kesäiltaa! ♡

Lauantai-illan moikat pihakuvien muodossa. Tänään on ollut jopa niin lämmin, että yläpihan puolella ei enää iltapäivällä jaksanut tehdä mitään. Ja vaikka päivän tekemiset jäivät muutenkin pieneksi, nyt on puhti ihan totaalisesti poissa. Lämpö väsyttää, taas tuli sekin todistettua. Mutta en laita yhtään pahakseni, vaan oikein ilolla nuupahdan kirjani kanssa makuuasentoon, kun miesväki katselee jääkiekkoa. Huomenna en kuitenkaan kuulemma saa herätä liian aikaisin. 🙂

Paljon on ulkona tapahtunut, mutta onhan tuo silti jotenkin hassua, että keli on näin lämmin, ja puissa ei vielä juuri ole lehtiä. Varjopaikan hakeminenkin on aivan erilaista, kuin myöhemmin kesällä. Kuolanpioni on kasvanut terhakaksi puskaksi ja ilostuttaa kukillaan jo loppukuusta. Niinhän se aina tekee, vaikka kylmempinäkin aikoina usko monesti meinaa loppua kesken. Paljon on myös kitkettävää, mutta nurmikko on nyt kuitenkin saanut ensimmäisen leikkauksensa, ja piha näyttää varsin alkukesäiseltä. Tästä on hyvä jatkaa!

Olin ajatellut vatkata vielä illalla marenkia ja avata rosekuohuvan, mutta molemmat saavat nyt jäädä. Kakku valmistuu huomennakin, ja kuohuvalle löytyy muitakin hetkiä. Nyt kuitenkin jalat hetkeksi ylös ja pää tyynyyn. Kaunista iltaa! ♡