Otettiin eilen kaikki ilo irti kauniista illasta ja haettiin pari isoa nippua pajunkissoja. Lähinnä siltä varalta, että lähempänä pääsiäistä pajut saattavat olla jo täydessä kukassa. Yksi kimppu koristeeksi, ja yksi lapsille vitsa-aineiksi. Vielä pitäisi hakea hiukan isompi oksa, jotta lapset saavat pääsiäispuunsa. Saappaat kurassa tallusteltiin pellon reunaa ja heiteltiin kiviä lammen jäälle. Muisteltiin viime kesää ja huonoa kalaonnea.
Risuretken jälkeen virittelimme pihaan kunnon nuotion ja paistoimme tikkumakkaraa. Voi että, miten se onkin niin eri makuista kuin grillissä kypsennetty! Veikkaan tosin, että maku syntyy enemmänkin fiiliksestä. Vähän sama juttu, kuin vertaisi kotona syötyä jäätelöä jäätelökioskista ostettuun. Oli kuulemma paras ilta pitkiin aikoihin. Ja niinhän se on, ei sen tekemisen tarvitse olla sen kummempaa; Yhdessäoloa ja aika arkisiakin juttuja, mutta niistä jää ne parhaat muistot.
Tuntuu, että vuosi sitten pääsiäinen jäi jollakin tapaa ihan viettämättä, mutta tänä vuonna ajattelin ottaa siitä kaiken ilon irti. Näin kun ajoissa aloittaa, niin ehtii varmasti nauttia ihan jokaisesta pikkujutustakin.
Suloista keskiviikkoa!
